Paikan mahdollisuudet ja mahdollisuuksien paikat

Euroopan kulttuuripääkaupunkititteli meni toisaalle, mutta yhteistyön henki jäi Saimaan rannoille. Näin todettiin Savonlinnan suunnalta ihan vasta. Tästä on tie vain eteenpäin ja saatua kokemusta on syytä hyödyntää. Mihin tulevaisuuden vahvoihin kehityskulkuihin Savonlinna voi tarttua?

Yhteisen kokemuksen ja kokemisen edellytys on paikka. Talo, tila tai alue, minkä sisällä ihmiset voivat kokea yhteisyyttä, yhteenkuuluvuutta ja yhteisiä kokemuksia. Niin on tapahtunut Saimaa-ilmiössä. Koronan uhka on osaltaan opettanut meidät tekemään työtä ja viihtymään useammassa paikassa, kun sulkutoimet muokkasivat arjen rutiinit uuteen uskoon keväällä 2020. Yhden paikan ja yhden yhteisön sijasta olemme sopeutuneet jakamaan elämäämme monimuotoisesti eri asuin- ja elinympäristöihin. Monet ovat kokeneet tämän rikastavana ja arjen rutiineja rikkovana. Järvi-Suomeen on rantautunut etätöihin iso joukko ruuhka-Suomen tietotyöläisiä ja he ovat päässeet nauttimaan puhtaasta luonnosta, paikallisista palveluista ja pienten paikkakuntien yhteisöllisyydestä.

Tällaisen monipaikkaisuuden ympärille voi syntyä ekosysteemi, missä kokonaisuus on enemmän kuin osien summa. Savonlinnan alueella ekosysteemiä on rakennettu oppimisen kokemusten ympärille, onhan alueella useita ympäristöönsä vaikutuksia heijastavia oppilaitoksia. Richard Florida[1] puhuu oppivasta alueesta. Tällaista aluetta kuvaa jatkuva kehitys ja ideoiden luominen. Uudesta innostumisen pitäisi välittyä myös ulospäin, jolloin alueen kiinnostavuus ja houkuttelevuus lisääntyy. Toiminnan ydin työelämän, tutkimuksen ja yhteiskehittämisen jatkuvassa dialogissa. Voisiko Savonlinna olla uuden monipaikkaisen, kehittämissykliä ylläpitävän toiminnan keskus?

Yhteisön sytyttäjäksi tarvitaan kuitenkin innostunut henkilö tai henkilöitä, henki ei synny itsestään. Jonkun on myös pidettävä tulta yllä. Näiden innostuneiden ja alueeseensa uskovien keulahahmojen kautta syntyy usein mielikuva kokonaisesta alueesta. Henkilöön liitetään alueen ulkoinen ilmiasu, siellä vallitsevat arvot ja toiminnan etiikka. Savonlinnan seudulla tällaisia tulisieluja kaivattaisiin useampia jo siellä vaikuttavien lisäksi. Viesti kulkee parhaiten, kun se kulkee ihmiseltä ihmiselle.

Kun meillä on mahdollisuuksia tarjoava alue ja sen sisäistä henkeä ylläpitävä yhteisö, voi yhteisötaloudella olla seudulla tilaisuutensa. Koronan jälkeinen taloudellinen toipuminen kysyy uudenlaista ajattelua. Sellaisilla paikkakunnilla, missä on totuttu tiiviiseen, yhteisen tavoitteen eteen toimimiseen voi yhteisöllinen ajattelu olla luonteva perusta. Koronapandemia nopeutti muutoksia työn tekemisen rakenteissa ja tavoissa. Enää pelkkä teknologinen kehitys ei riitä ennakoinnissa, vaan tarvitaan myös ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten ulottuvuuksien huomioimista. Savonlinnassa hyvinvoinnin palveluja ovat jo pitkään tuottaneet ja täydentäneet kolmannen sektorin toimijat. Kestävän kehityksen edistäminen istuisi näin Savonlinnan yhdeksi tulevaisuuden kehityskuluksi. Ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä toiminta tarjoaa alueen asukkaille turvallisuutta ja tämä taas lisää alueen houkuttelevuutta. Savonlinnan seudulla on kaikki mahdollisuudet muodostua tällaiseksi. Jos haluat olla osaltasi tätä kehitystä tuuppaamassa, tule syyskuussa opetusravintola Paviljonkiin Savonlinna 2030 – tilaisuuteen pohtimaan vaihtoehtoja.

Seija Okulov, suunnittelija
Itä-Suomen yliopisto, Jatkuvan oppimisen keskus
seija.okulov@uef.fi, 050 439 8073


[1] Florida, R. (1995). Toward the learning region. Futures, 27(5), 527–536.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s