Oikeus koulutukseen ja työhön!

Työni yksi antoisimpia tehtäviä on kulkea kertomassa Avoimista korkeakoulumahdollisuuksista eri tilaisuuksissa. Yhteistyöverkostomme Karelia-ammattikorkeakoulun, Pohjois-Karjalan Aikuisopiston ja Pohjois-Karjalan kesäyliopiston kanssa jalkaudumme etenkin Pohjois-Karjalassa eri paikkakunnille. Tänä keväänä käymme ainakin Liperissä, Kiteellä, Enossa, Nurmeksessa ja olemme jo käyneet Kontiolahdella ja Ilomantsissa. Syksyllä suuntana ovat toiset paikkakunnat.

Aluetoiminta on minun näkökulmastani, myös maakunnassa asuvana, hyvin tärkeää. Koulutuksellinen tasa-arvo on ollut yksi avoimien korkeakouluopintojen kantavia perusvoimia ja edelleen sen merkitys on monella tavalla hyvin suuri. Koulutus (ja sen kautta syntyvä hyvinvointi) kuuluu kaikille! On ilo kertoa niistä monenlaisista opiskelumahdollisuuksista, joita verkko- ja monimuoto-opinnot tuovat tullessaan eri asteilla.

Koulutustoreilla vierailee useimmiten opiskeluista hyvin kiinnostuneita opiskelijoita ja keskustelemme paljon erilaisista tavoitteista. On surullista kuulla usein – yhä useimmin – viestiä, kuinka työttömyys verottaa ihmisten jaksamista ja henkilökohtaisista ponnisteluista huolimatta työtä ei alueelta löydy. Tilanteen pitkittyessä se luo turvattomuuden tunnetta, eikä enää tee mieli ponnistella tulevaisuuden eteen, koska tuntuu siltä, ettei se kuitenkaan auta tilanteeseen.

Ei ole myöskään ratkaisu ajatella, että paikkakuntaa olisi helppo näissä tilanteissa vaihtaa. Sillä, niin kuin sanotaan – mihin sitä ihminen kotoaan haluaisi lähteä.

Tämän ajan työllistymiskysymykset ovat monipolvisia. Hyvästäkin pohjakoulutuksesta huolimatta voi olla, ettei työtä löydy. Näihin tilanteisiin ei koulutuskentällä ole välttämättä yksiselitteistä ratkaisua, vaan asiakkaalle parhaimman ratkaisun löytymiseksi meidän tarvitseekin tarkastella ristiin eri koulutusorganisaatioiden tarjontaa, jotta voimme koulutuksiemme yhteisvaikutuksesta tarjota asiakkaalle sellaisen kombinaation, joka hyödyttää häntä eniten soveltuvan osaamisen kasvattamiseksi. Ja toivottavasti tuottaa myös elämän yhden perusedellytyksistä, työtä.

Itse uskon vahvasti elinikäisen oppimisen voimaan, uskon myös siihen, ettei opiskelu mene koskaan hukkaan vaikkei koulutuksen vaikutus heti näkyisikään. Jokainen opintojakso kuljettaa meitä elämänpolulla kohti jotain toista tavoitetta, tai osoittaa, ettei tämä ollutkaan se suunta, mihin haluan mennä. Polku kulkee eteenpäin ja kulkija sen mukana. Jokainen koulutus rakentaa sitä edelleen.

Opiskelutavoitteita kannattaa toki hyvin ennakkoon pohtia ja tutkailla oman tavoitealansa näkymiä niin työllisyyden kuin palkkauksenkin osalta. Hyviä eväitä tähän tarjoaa yliopiston tekemät rekrytointiselvitykset, foreammatti – palvelu sekä töissä –palvelu. Niitä selailemalla saa hyvin käsityksen siitä, millä alueella minkäkin alan ammattilaisia tällä hetkellä ja tulevaisuudessa tarvitaan.

Tiina Juurela, opinto-ohjaaja

 

Koulutustoritiedot löydät Aikuiskoulutuksenvoiman verkkosivuilta
http://www.aikuiskoulutuksenvoima.fi/
Itä-Suomen yliopiston teettämiä selvityksiä valmistuneiden työllistymisestä

http://www.uef.fi/opiskelu/valmistuneiden-sijoittuminen
Foreammatti

https://www.foreammatti.fi/index
Töissä

http://www.toissa.fi/

Hevosen tuoksun taika

Nenä kiinni hevosen kaulassa, tamma kuuntelee ja hapuilee suulla hupun reunaa. Tyttö halaa ponia ja kehuu sitä. Rajatonta riemua. Kehuvat toinen toisiansa. Poninpallukka ei suostunut millään ravaamaan ja estettä koetettiin ylittää useamman kerran. Lopulta se onnistui. Lapsi ohjasi ponia, määrätietoisesti eteenpäin, näytti esimerkkiä, johti laumaa – ja lopulta poni ravasi ja ylitti esteen. Onnistuminen!

Olemme sosiaalipedagogisella ponitoimintatunnilla, jolla tällä kertaa tehdään yhdessä agilitya. Kokeillaan, miten saamme yhdessä rakennetut tehtävät tehtyä ponin kanssa. Mitä poni pelkää? Miten voimme auttaa sitä, ettei se enää pelkää? Onko joku este, jota joudumme harjoittelemaan, jotta tehtävä lopulta onnistuu? Sama juttu kuin elämässä, jos ei heti onnistu, niin yrittää uudelleen, ja sitten onnistuu.

Toiminnassa yhdistyvät sosiaalipedagogiikan kulmakivet: toiminnallisuus, yhteisöllisyys ja elämyksellisyys sekä tietysti tavoitteellisuus. Esimerkkitoiminnassa agility kannustaa rohkeuteen, rauhoittaa keskittymään tehtävään, auttaa toimimaan yhdessä jonkun muun – ponin ja joskus myös ryhmän kanssa, kehittää motoriikkaa monella tavalla sekä muistuttaa myös ohjeiden noudattamisen tärkeydestä. Ohjaaja opastaa ja ennen kaikkea kannustaa, vahvistaa lapsen jo osaamaan – kyllä sinä pystyt, katso miten hienosti poni toimii sinun kanssasi. Se luottaa.

Ohjaajan tehtävä on huolehtia, että tavoite ei unohdu, jotta sosiaalipedagogiikan kulmakivet ovat todella mukana toiminnassa ja suurien eläimien kanssa toimiessa ei turvallisuusnäkökulmaa voi korostaa liikaa – ohjaaja vastaa siitä, että toiminta on niin turvallista kun se vain voi olla.

Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan täydennyskoulutusta on toteutettu jo 2000-luvun alkupuolelta alkaen. Tästä syystä Itä-Suomen Yliopiston toiminta-alueen vaikutuspiirissä on lukuisia sosiaalipedagogisia hevostoimintaohjaajia, jotka tekevät monipuolista työtä syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Toimintaa toteutetaan hyvin erilaisiin tarpeisiin ja hyvin erilaisissa toimintaympäristöissä. Osa toiminnasta tehdään osana perhekotien toimintaa, osa yksittäisen palvelun tuottajan järjestämänä. Toiminnan sisällöt varioivat sen mukaan mitä tarpeita asiakkailla on ja minkä alan tausta toimijalla itsellään on. Toiminta sopii lastensuojelun ehkäiseväksi toiminnaksi, ikääntyneiden päivätoimintaan tai päihdekuntoutujien tukemiseen. Kaikkea sosiaalipedagogista hevostoimintaa yhdistää kuitenkin yksi asia – hevosen tuoksun taika.

Tiina Juurela
Sosiaalipedagoginen hevostoimintaohjaaja

tyttojaponi

Kuva: Kaksi erottamatonta lasta. Ihmislapsi 9-vuotta, ponilapsi 4-vuotta, keksimässä uusia ”poniuksia” kesälaitumella kesällä 2016.

Hakuaika seuraavaan Sosiaalipedagogiseen hevostoimintaohjaaja koulutukseen on käynnissä
https://www.uef.fi/web/aducate/-/2017-ennakkotietoa-sosiaalipedagoginen-hevostoiminta-syrjaytymisen-ehkaisyssa-ja-sosiaalisessa-kuntoutuksessa-taydennyskoulutus-25-op-

Sosiaalipedagoginen hevostoimintayhdistys ry

http://www.hevostoiminta.net/

Ajatuksia Kirjalliset työt tutuiksi – opiskelutaitoillan teemasta

Tieteellinen kirjoittaminen on yksi yliopisto-opiskelun perustaitoja, joita harjoitellaan koko opintojen ajan. Oppimistehtäviä, referaatteja, esseitä, oppimispäiväkirjoja, opinnäytteitä. Monista meistä kirjoittaminen tuntuu aluksi hankalalle… Miten kirjoittaa kiinnostavaa tekstiä, jonka joku haluaisi lukea? Miten kirjoittaa tekstiä, joka on muodollisesti ja teknisesti oikein? Miten käyttää lähteitä niin, että kukaan ei syytä plagioinnista?

Tieteellisen tekstin kirjoittaminen alkaa perehtymällä lähdeaineistoon eli toisten kirjoittamiin kirjoihin, artikkeleihin, nettisivuihin. Jotta voi muodostaa oman käsityksensä aiheesta, siitä pitää olla paljon taustatietoa. Aihetta pitää luonnostella, miettiä kohderyhmää, valita näkökulmaa, opettajan tehtäväksiantoa. Sisältö on tärkeä, perustelut omille ajatuksille ovat tärkeitä, myös muotoseikat.

Kuitenkin tärkeintä on, miksi kirjoitan ja erityisesti kenelle.

Opiskelussa miksi ja kenelle -kysymyksiin on sinänsä helppo teknisesti vastata. Kirjallinen työ on usein suoritustapa, jolla saa opintojaksosta suoritusmerkinnän. Työn lukee opettaja ja joskus myös opiskelukaveri. Kuitenkin kannattaa miettiä myös kirjoittamisen ”perimmäisiä” tarkoituksia. Kirjoitan siksi, että opin lisää tästä aiheesta. Siksi, että jäsentelen ajatuksiani, käsittelen lähdeaineistoa sekä tutkimuksia uudella näkökulmalla sisällölliseksi kokonaisuudeksi ja kerron siitä muille.

Kohderyhmä vaikuttaa siihen, miten kirjoitan. Jos lukijana on opettaja tai työni on tieteellisessä julkaisussa, kirjoittamisen tapa on erilainen. Käsitemaailma on erilainen ja lähdeviitteiden merkitseminen on erityisen tärkeää. Perustelut miksi kirjoitan, mitä kirjoitan ja miten kirjoitan ovat osa kirjoitustyön mittavaa ajatteluprosessia.

Kirjoittaminen on siis prosessi, joka ei synny hetkessä.

Tekstiä tulee muokata, ajatusta pitää jäsentää, tekstin pitää antaa välillä ”levätä”, sisällöstä ja tekstin luettavuudesta pitää saada palautetta. Mutta ennen kaikkea pitää kirjoittaa ja harjoitella. Vain kirjoittamalla oppii.

Aihetta on käsitelty opiskelutaitoillassa, joita toteutetaan yhteistyössä eri seitsemän eri avoimen yliopiston ja yhden kesäyliopiston kanssa. Muita aiheita tänä syksynä on ollut mm. tenttiin valmistautuminen ja tenttivastaustekniikka, opintojen suunnittelu ja ajankäyttö. Tulossa nyt marraskuussa ”Kun google ei riitä? Tiedonhaun perusteet”. Tutustu www.opiskelutaidot.fi –sivuihin ja sieltä löytyviin materiaaleihin. Ja tervetuloa osallistumaan iltoihin!

KirjoiSaramäki Leila aducatettaja Leila Saramäki (@LeilaSaramki)on Itä-Suomen yliopiston avoimen yliopiston opinto-ohjaaja, joka on kovin innostunut opinto-ohjaajan työstään sekä ohjauksen kehittämisestä ja haluaa kannustaa kaikkia opiskelun polulle. Mottona: Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa aikuisopiskelua.

Lue edellinen blogini täältä

Pidempi elinikä on hieno saavutus

Kaikki me vanhenemme joka päivä. Vanhenemista ei välttämättä tule aktiivisesti ajateltua, ennen kuin itsekin havahtuu siihen, että jostain tapahtumista on kulunut jo kolmekymmentä vuotta tai kenties enemmän. Mihin nämä vuodet menivät ja mitä kaikkea elämässä on ennättänyt tapahtua. Tuleeko itseasiassa edes mietittyä kuinka monimuotoinen ja moniulotteinen asia vanheneminen on? Monella meistä on varmastikin olemassa ajatuksia ja mielikuvia siitä, miten ja millaisena minä haluan vanheta, millainen minä olen sitten vanhana tai miten haluan itseäni kohdeltavan sitten kun olen vanha. Toteutuvatko minun mielikuvani omasta vanhenemisestani, onkin varmasti riippuvainen monien tekijöiden summasta. Ehkä joitakin huolia voi käydä mielessäni siitä, pysynkö myös sitten vanhana riittävän toimintakykyisenä ja virkeänä, jotta saan säilytettyä itsenäisyyteni ja arvokkuuteni ihmisenä. Nuo huolet ovat sinällään ymmärrettäviä, sillä toimintakyvyltään heikentyneet ikäihmiset tulevat helposti kohdelluiksi ”päätoimisina vanhuksina”, jolloin ihmisen persoona ja ”oma tarina” voi jäädä helposti erilaisten hoitotoimenpiteiden varjoon, toteaa psykologian dosentti Merja Korhonen.

Huomionarvoista on pohtia, tunnistavatko päättäjät ja sosiaali- ja terveydenhuollossa toimivat asiantuntijat niitä tekijöitä, joiden avulla toimintakykyistä ja onnistunutta vanhenemista voidaan tukea. Erottavatko esimerkiksi terveydenhuollon työntekijät tavanomaiset vanhenemismuutokset sairauksista, tunnistavatko he ikääntyneiden sairastamiseen liittyviä erityispiirteitä vaikkapa päivystysvastaanotolla?  Sosiaali- ja terveydenhuollossa ja lääkehoidon parissa työskentelevillä henkilöillä on tärkeää olla laaja tietopohja niin tavanomaisista vanhenemismuutoksista kuin vanhuuden yleisimmistä sairauksista. Ilman laaja-alaista tietopohjaa on mahdotonta ottaa kantaa vaikkapa iäkkään lääkehoitoon toteaa geriatrian professori Eija Lönnroos. Toisaalta, jo pelkästään hyvällä ravitsemuksella nähdään laaja-alaisia yhteiskunnallisia kytköksiä paremman toimintakyvyn kautta aina sairauksista toipumiseen ja esimerkiksi infektioherkkyyteen, muistuttaa ravitsemustieteen tohtori Irma Nykänen.

Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa alkavat jälleen tänä syksynä monitieteiset gerontologian perusopinnot 25 op. Opintojaksot tuovat laaja-alaisen ja monitieteisen näkökulman ikääntymisen ilmiöihin niin yksilön elämänkulun, terveyden, hyvinvoinnin kuin sairauksienkin näkökulmasta unohtamatta yhteiskunnallisia ja kulttuurisia tekijöitä. Ikääntymistä tarkastellaan näissä opinnoissa myös ravitsemuksen, lääkehoidon ja palvelujärjestelmän näkökulmasta. Jokainen ihminen ja sukupolvi vanhenee omalla tavallaan ja ikääntyminen on koko yhteiskuntaa yhdistävä asia, muistuttaa perinteentutkimuksen dosentti Sinikka Vakimo.

Gerontologian perusopinnot uudistettiin täysin ja tänä syksynä opiskelu onnistuu joustavasti eri puolilta Suomea verkkoympäristössä. Verkossa opiskelu tarjoaa loistavan mahdollisuuden oppia yhdessä, mutta kuitenkin niin, että luentoja varten ei tarvitse matkustaa Kuopioon saakka, vaan luennot voi kuunnella kotoa tai työpaikalta käsin, valitsemaan vuorokaudenaikana. Tällöin esimerkiksi verkkokeskustelut ja verkkoon tallennettujen luentojen kuuntelu onnistuu itselleen sopivina ajankohtana. Opintojen myötä ikäihmisten parissa toimivat työntekijät voivat päivittää osaamistaan ja tähän asiaan ovat havahtuneet myös sosiaali- ja terveysalan työnantajat.

Pidempi elinikä on hieno saavutus. On monia asioita, joilla voidaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa pyrkiä vaikuttamaan toimintakykyiseen ikääntymiseen, toteaa suomalaisen superfoodin ääreltä mustikkametsästä tavoitettu geriatrian professori Eija Lönnroos.

Gerontologian perusopinnot käynnistyvät syyskuun alussa. Ilmoittaudu mukaan opintoihin opintopolussa

Kirjoittaja Ulla KekäläKekäläinen%20Ulla-10x15inen toimii gerontologian perusopintojen suunnittelijana ja oppiaineen johtoryhmän jäsenenä. Kirjoitusta varten on haastateltu gerontologian oppiaineen johtoryhmän jäseniä, jotka toimivat myös opettajina gerontologian perusopintojen eri opintojaksoilla. Haastatteluun ovat osallistuneet psykologian dosentti Merja Korhonen, geriatrian professori Eija Lönnroos, ravitsemustieteen tohtori Irma Nykänen, perinteentutkimuksen dosentti Sinikka Vakimo
Kuva: Ulla Kekäläinen