CAAN – koordinoitu ja mukautuva toimintaverkko korvaa tiimin työn organisoimisen muotona

Työyksikkömme muutti äskettäin uusiin monitoimitiloihin. Tilassa on erilaisia työpisteitä erilaisia työtarpeita varten: hiljaisen työskentelyn vyöhykkeellä syvennytään keskittymistä vaativiin tehtäviin, neuvottelualueen erikokoisissa tiloissa kokoonnutaan palavereihin tai ollaan nettiyhteydessä ja ns. julkisella vyöhykkeellä on koko yhteisön, verkostojen ja muiden vierailijaryhmien varalle kahvilana toimiva työskentelyaula sekä tapahtuma-areena, jossa tila voidaan laajentaa virtuaaliseksi ja kokoontua henkilöstön, asiakkaiden ja erilaisten sidosryhmien kanssa vaikkapa toisesta kaupungista tai maasta käsin. Erilaisissa joustavissa kokoonpanoissa ja tiloissa tapahtuva vuorovaikutteinen työskentely on osa meneillään olevaa työelämän muutosta. Glenda Eoyang ja Royce Holladay tarjoavat näkökulman monitahoisen ja sirpaleisen nykytyön hahmottamiseksi ja uudelleen organisoimiseksi. Mistä on kyse, kun he puhuvat CAAN:ista?

Matthieu_Joannon

Kuva: Matthieu Joannon

CAAN – Coordinated Adaptive Action Network on ihmisten tai yhteisöjen muodostama yhteenliittymä, joka saavuttaa yhteisiä etuja voimavarojaan jakamalla ja yhdistämällä. Näissä toimintaverkoissa työskentely tarkoittaa suuntautumista vaihteleviin kohtaamisiin hyvin erilaisissa yhdistelmissä ja tilanteissa. Ihmiset ylittävät vakiintuneiden tiimien ja toimitilojen rajat, jakavat ajatuksiaan kasvokkain tai virtuaalisti. He hakevat yhdessä näkökulmia ja ratkaisuja monimutkaisiin ja pirullisiin ongelmiin – sellaisiin, jotka eivät ole yksin tai oman tiimin keinoin ratkaistavissa.

Tiimit kuvataan usein itseohjautuviksi ryhmiksi, joissa on yhteinen tavoite ja toimintamalli. Vuosituhannen taitteessa tiimejä perustettiin Suomessa siihen tahtiin, että niissä työskenneltiin enemmän kuin missään muualla Euroopassa: 65% suomalaisista ja julkisella sektorilla jopa 85-90% työskenteli tiimeissä. 1990-luvulla tiimityötä kehitettiin yhdeksi lamasta selviytymisen keinoksi ja niillä tavoiteltiin sujuvuuden ja tuottavuuden parantamista organisaatioiden hierarkioita madaltamalla ja vastuuta hajauttamalla. Työn muutosvaatimuksiin vastattiin joustavalla ja ketterällä työskentelyllä ja siirtämällä itsenäinen, älykästä ongelmanratkaisu arkityön ytimeen. Suunnittelu kohdistettiin asiakasrajapintoihin, jolloin voitiin kehittää käytännöllisiä ratkaisuja ketterään asiakastyöhön. Tiimeillä haettiin myös kasautuvaa oppimista. Ajateltiin että synergia ja jaettu osaaminen kehittävät koko organisaation osaamista ja kilpailukykyä sekä yksilötasolla työhyvinvointia, mielekkyyttä, vaikutus- ja kehittymismahdollisuuksia. Työn ja organisaatioiden rajat ovat kuitenkin huokoistuneet siinä määrin, että yhteen kotipesään sijoittuvan tiimityön rinnalle ovat tulleet erilaiset verkostomaiset, usein myös ajasta ja paikasta riippumattomat työtavat.

Hyppy hierarkisesti johdetusta organisaatiosta tiimiorganisaatioon oli pitempi kuin hiipivä muutos tiimeistä mukautuviin toimintaverkkoihin. Miten tähän tultiin? Glenda Eyoang sanoo, että tilanne tiimien osalta on sama kuin vanhentuneiden toimistotyökalujen – ne tuotiin työympäristöihin, joita ei enää ole olemassa. ”Aiemmin toimimme rajatuissa ympäristöissä, joissa työn raamit, tavoitteet, säännöt ja tulokset olivat luotettava vakio. Silloin oli järkevää, että tiimeillä oli vakiojäsenet, säännölliset tapaamisajat, tarkat tavoitteet, aikataulut, suunnitelmat ja ennakoitavat tuotteet. Nykyään tällainen vakaus on harvinaista. Siksi vakauden varaan perustetut tiimit ovat vanhentuneita. Ne eivät vain toimi enää.”

Eoyangin ja Holladayn mukaan nykyorganisaatioiden toiminta on rajatonta ja jatkuvaa, päättymätöntä. Tälle on tunnusomaista monet samanaikaiset tehtävät, erilaiset resurssit ja osaamisvaatimukset; globaalit ja virtuaaliset yhteydet; tiukat aikataulut, kasvavat tavoitteet sekä nopeasti muuttuvat säännöt. Kompleksisessa ympäristöissä tarvitaan radikaalisti uudenlaista organisoitumista ja yhteistyösuhteita monitahoisten tehtävien suorittamiseen. Tämä muutos näkyy päivittäin moninaisten tahojen kanssa käytyinä lukuisina palavereina, skype-keskusteluina, sähköposti- tai yammer-viesteinä. Meillä voi olla viikon mittaan kymmeniä tapaamisia, osoitteistoissamme on satoja yhteystietoja, jokaisessa tapaamisessa on erilaisia ihmisiä, tavoitteita, palveluita ja aikatauluja. Jokaiseen kohtaamiseen on asetuttava joustavasti ja vaihdettava nopeasti tilanteesta toiseen. Tämän vauhdin ja joustavuuden kanssa menestyy ehkä nuorempien työntekijöiden ”virtaava sukupolvi – Generation Flux”. Moni meistä on kuitenkin hitaammin tahdistetun sukupolven kasvatteja ja nyt on vaihdettava uuden työn nopearytmisiin pyörteisiin. Miten rakennamme siltaa vanhan ja uuden työtavan välille?

Mitä kompleksisemmaksi työ muuttuu, sitä yksinkertaisempien hahmotustapojen avulla sitä on syytä tarkastella. Eyongin vastaus tähän on mukautuva toiminta, johon päästään toistuvien yksinkertaisten kysymysten avulla: Mitä tapahtuu? Mitä sitten? Mitä nyt? Malli auttaa yksilöitä ja organisaatioita kytkeytymään älykkäästi nopeatempoiseen ja epävarmaan maailmaan. Se auttaa verkostoja joustavasti ja saumattomasti suorittamaan tehtäviä – ja siirtymään eteenpäin sen jälkeen.

Eoyang kertoo esimerkin sairaalasta, jossa suunniteltiin uuden yksikön perustamista.  Ajan myötä suunnitteluun osallistuvien määrä paisui laajaksi projektijoukoksi. Jotkut joutuivat odottelemaan vuoroaan. Toiset puolestaan olivat jo tehneet osuutensa, mutta silti heidän oli osallistuttava projektikokouksiin. Projektin jäsenten organisoimisesta ja johtamisesta tuli kenenkään haluamatonta kokopäivätyötä. Tämän vuoksi projektin jäsenet kokoontuivat yhdessä harkitsemaan muita vaihtoehtoisia tapoja työnhallintaan. He organisoituivat CAAN:iksi eli järjestäytyneeksi mukautuvaksi toimintaverkoksi. He:

  1. Julkaisivat projektisuunnitelman verkossa ja päivittivät sitä aina suunnitelmien muuttuessa.
  2. Päivittivät yksityiskohtaiset esityslistat kolme päivää ennen tiimin kokousta.
  3. Kokouksiin odotettiin osallistuvan vain niiden, joiden panosta tarvittiin juuri silloin ja toiset vapautuivat muihin tehtäviinsä.
  4. Tukivat jäsenten välistä viestintää lähettämällä aikataulut, kysymykset ja keskustelut tehtäviin liittyvistä asioista sähköiselle ilmoitustaululle.

Tämä järjestely antoi ihmisille mahdollisuuden välittömästi tietää projektin vaiheista ja olla mukana vain silloin, kun heidän oli välttämätöntä osallistua.

Mukautuvia toimintaverkkoja on kokeiltu mm. luomaan oppimisyhteisöjä kouluihin, rakentamaan yhtenäisyyttä terveydenhuollon ennaltaehkäisevien verkostojen välille, keräämään oppimistuloksia terveydenhuollon innovaatioista ja organisoimaan uudenlaista johtamiskoulutusta. Näissä verkostoissa mukautuvaa toimintaa sovelletaan koordinoidusti, jotta haastavat ja monitahoiset tehtävät saadaan suoritettua nopeasti, edullisesti ja tehokkaasti.

Malli perustuu yksinkertaisille periaatteille, mutta sen toteuttaminen vaatii sitkeyttä ja kärsivällisyyttä. Näitä neljää periaatetta voi harkiten soveltaa, kun vakiintuneita tiimejä kehitetään mukautuviksi toimintaverkoiksi:

  1. Synkronoidaan työtä lisäämättä tehtäviä.

Perinteiset tiimit tuottavat helposti tehtäviä, jotka kasataan jo ennestään ylipursuaviin työkuormiin. Ihmiset eivät tarvitse tiimiä lisätäkseen työmääräänsä. Sen sijaan tiimin kokoontuessa on fiksua keskittyä synkronoimaan työtä sen sijaan, että luotaisiin uusia tehtävälistoja ja työkuormia.

Synkronoiminen onnistuu esimerkiksi yhdistämällä tai poistamalla päällekkäistyötä ja karsimalla sellaista, jolla ei ole asiakkaalle lisäarvoa. Mikä on pienin panos, joka tarvitaan jonkin työn tekemiseksi? Monikertaiset tarkistukset, päällekkäisrutiinit ja toimimattomat järjestelmät syövät helposti kaiken vapaana olevan resurssin ja kuormittavat ihmisiä uupumisen rajoille. ”CAAN lisää synergiaa nykyiseen työhön ilman merkittäviä lisävaatimuksia,” Eoyang sanoo.

  1. Hyödynnetään erilaisuutta aktiivisesti ja vapautetaan se muualle.

Erilainen osaaminen ja asiantuntemustasot, näkökulmat ja monikulttuurisuus luovat monimuotoisuutta, jota on kuitenkin ohjattava viisaasti, jotta suorituskyky voidaan maksimoida kompleksisessa ympäristössä. Tiimit kehittävät tiimin kokonaispanosta hyödyntäen erilaisuutta, mutta tämän lisäksi tarvitaan uusia tapoja: hyödynnetään ensin yksilöiden kompetensseja täyteen potentiaaliin ja sen jälkeen vapautetaan ne muualle. CAAN kehittää yksilöiden osaamista vetämällä sitä tarpeen mukaan projektiin ja siirtämällä muualle tarpeiden muuttuessa. Näin ihmisten ei ole pakko työskennellä asiantuntemuksensa ulkopuolella, eikä CAAN:illa ole rasitteita yrittäessään pakottaa ihmisiä tehtäviin pitkällä aikavälillä. Voimavaroja ei tuhlata tai jätetä huomiotta, vaan niitä hyödynnetään rinnakkaisissa toimintaverkoissa.

  1. Jaetaan informaatiota keräämisen ja hamstraamisen sijaan.

Perinteisten tiimien tärkeä tehtävä on kerätä ja dokumentoida tietoa. Usein tiedot arkistoituvat mustiin aukkoihin. Vapaa tiedonsiirto mahdollistaa sen, että mukautuvassa toimintaverkossa voidaan liittyä yhteen, tehdä työtä ja siirtyä eteenpäin. Neuvottelumahdollisuudet, palautteen jakaminen, voimavarojen yhdistäminen, vaatimusten selventäminen – kaikki nämä toiminnot ovat keskeisiä CAAN:issa. Kaikki riippuu nopeasta ja luotettavasta tiedonsiirrosta. ”Valmistautuessani palavereihinn teen kaksi listaa: Mitä minun täytyy tietää? Ja mitä tietoa muut tarvitsevat minulta?” Eoyang kertoo.

  1. Itsenäisyyttä tarvitaan enemmän kuin lojaaliutta.

Mukautuvan toimintaverkon tärkeimmät odotukset sen jäsenille ovat erilaisia kuin tiimeissä. Yleensä tiimin jäsenet pitävät tärkeänä lojaaliutta, sitoutumista ja yhteisesti jaettua identiteettiä. Jäsenet tekevät parhaansa vastatakseen tiiminsä tarpeisiin. CAAN:in jäsenillä on erilainen motiivi. He ovat sitoutuneet suurempaan suorituskykyyn, joka ulottuu ajankohtaisen projektin tai tehtävän ulkopuolelle, jolloin myös yksiöiden fokus kohdistuu yhteisen tehtävän suorittamiseen.

Mukautuvan toiminnan tarkoituksena on organisoida työtä ja maksimoida tuottavuutta.

”Mukautuvassa toiminnassa ihmiset arvioivat jatkuvasti, mitä heillä on tarjottavana ja mitä he saavat yhteistyöstä”, Eoyang toteaa. ”He saavat ja pysyvät mukana niin kauan kuin he saavat tunnustusta panoksestaan ​​ja saavat myös itselleen tarvitsemansa. Tämä on hyvä asia, koska mukautuvan toiminnan tarkoituksena on järjestää työ ja maksimoida tuottavuus, ei niinkään tarjota sosiaalista yhteyttä tai vastata jäsenten henkilökohtaisiin ja emotionaalisiin tarpeisiin.”

Mukautuvaa toimintaa voidaan käyttää myös suhteiden luomiseen ja vahvistamaan avoimien mahdollisuuksien hyödyntämistä henkilökohtaisessa ja ammatillisessa toiminnassa. Mukautuvaa toimintaa voi soveltaa tehokkaiden, tehtäväkeskeisten toimintaverkkojen luomiseksi siten, että päällekkäiset toiminnot vähenevät.

Nopeasti muuttuvissa olosuhteissa tarvitaan myös vakaata, lojaalia ja tuttua ryhmää, joten tiimeille on aina tilaa työpaikoilla. Tulevaisuudessa nämä tilanteet ovat kuitenkin entistä harvinaisempia, koska teknologia, talous ja ympäristö sysäävät organisaatioita kaaoksen reunalle ja päättymätön, rajaton toiminta yleistyy. Järjestäytyneet, mukautuvat toimintaverkot tarjoavat vaihtoehdon yhteistoiminnalliselle tiimityölle. Tämä toimintamuoto suuntautuu tulevaisuuteen yhteisten hyötyjen saavuttamiseksi ja organisaatioita uhkaavien riskien välttämiseksi.

Joustavasti mukautuvan toimintaverkon hyödyt ja haasteet on helppo tunnistaa, jos työ on jo muuttunut rajat ylittäväksi toiminnaksi uudessa ja kehittyvässä rakenteessa. Toimintaverkon idea auttaa kehittämään mukautumista. Mukautuva toiminta voi näyttää uuden selkeän polun kaaoksen läpi tiimien kehittämishaasteisissa. Ja perinteisten tiimien turvallisuutta arvostavien kannattaa varautua, koska mukautuvaa toimintaa tarvitaan työelämän alkaessa tanssia uusien, virtaavien sukupolvien rytmeissä.

Pauli Kallio

Lue lisää:

Eoyang, G. H & Holladay, R.J. (2013) Adaptive Action: Leveraging Uncertainty in Your Organization. Stanford University press.

Mainokset

Opinnäytetyö syventää rakennusterveyden asiantuntemusta

Sisäilmaongelmien tutkimisen ja korjaamisen kysymyksiin on etsitty ratkaisuja koko 2000-luvun ajan myös rakennusterveysasiantuntijakoulutuksen (RTA) opinnäytetöissä. Niiden aiheiksi nousee usein haastaviakin käytännön ongelmia ja kehittämistarpeita. Opinnäytetyö on parhaimmillaan antoisa omaan työhön liittyvä rakennusterveyden eri osa-alueiden ymmärtämistä syventävä hanke, jossa joudutaan pohtimaan myös epävarmuuksia ja kehittämisideoita. Kokosin tähän muutamia esimerkkejä ja pyysin myös tekijöiltä kommentteja opinnäytetyön merkityksestä osaamisen syvenemisessä.

Vaikka opinnäytetyön aiheen ei tarvitse olla uusi ja erikoinen, moni on kuitenkin innostunut tarttumaan rohkeasti johonkin ajankohtaisen käytännön kehittämishaasteen. Se nostaa opiskelumotivaatiota ja on usein suuresta työmäärästä huolimatta lopulta varsin palkitsevaakin. Se antaa eväitä myös RTA:lle tärkeään jatkuvaan oppimiseen, missä olennaista on avoin ja tutkiva ote oman alan kehittämiseen, kriittinen kokonaisvaltainen ajattelu sekä kyky ymmärtää ja soveltaa uutta tutkimustietoa.

Ilmanvaihdon jaksotuksen ja osatehokäytön vertailututkimus

Ilmanvaihtojärjestelmien ja painesuhteiden hallinnan haasteet hyvin tunteva Antti Alanko vertaili opinnäytetyössään varsin laajalla aineistolla ilmanvaihdon jaksottaisen ja osatehokäytön vaikutusta käytönaikaiseen sisäilman laatuun.

Painesuhteiden hallinnan haasteet nousivat esiin ilmanvaihdon käyttötavasta riippumatta kaikissa neljässä kohteessa ja tutkimuksen alkuvaiheessa.

Antti Alangon savukokeiden videoraportti

Tulosten mukaan ilmanvaihdon jaksottainen ja osatehokäyttö oikein säädettynä eivät eronneet merkittävästi toisistaan sisäolosuhteiden kannalta, mutta oleellista on varmentaa ilmanvaihdon toiminta kaikilla tehotasoilla ilmamäärämittauksin ja paine-eron seurannalla.

Työn tuloksia onkin hyödynnetty sisäilmayhdistyksen ja kuntien sisäilmaverkoston uusissa ilmanvaihdon jaksotuksen ohjeistuksissa julkisille palvelurakennuksille. Are Oy:ssa työskentelevä Antti kertoo, että opinnäytetyöllä oli suuri merkitys, jonka myötä hän pääsi mukaan moneen valtakunnalliseen kehityshankkeeseen.

Työn myötä tuli perehdyttyä harvinaisen laajasti alan kirjallisuuteen ja tutkimuksiin, mihin ei tavanomaisesti tunnu löytyvän riittävästi aikaa. Otin työhön myös sellaisia mittauksia, joita en tavanomaisesti ole tehnyt. Hyvien ohjaajien kautta sain myös paljon hyviä kontakteja.

Homekoira vai kuntotutkija?

Koirien ylivertaisen hajuaistin menestyksekäs hyödyntäminen metsästyksessä ja viranomaistehtävissä sai Timo Juvosen ihmettelemään, miksi homekoirien käyttöä rakennusten kuntotutkimusten apuvälineenä kyseenalaistetaan. Timo vertailikin opinnäytetyössään kuntotutkijan tutkimustuloksia ja homekoiran ilmaisujen eroja kuudessa eri kokoisessa julkisessa rakennuksessa ja totesi havaintojen tukevan pääosin toisiaan. Timon mukaan kuntotutkimuksessa päästäisiin parhaaseen tulokseen, jos käytettäisiin tasotestattuja koiria yhdessä ammattitaitoisen kuntotutkijan kanssa. Kaikkien tutkimusmenetelmien virhelähteet pitää tiedostaa ja tutkimusajankohdan painesuhteisiin pitäisi kiinnittää erityistä huomiota.

Juvonen vertaili kuntotutkijan tutkimutuloksia ja homekoiran ilmaisujen eroja

Valmistumisen jälkeen FCG:n rakennusterveys ja sisäilmasto -yksikön palvelukseen siirtynyt Timo Juvonen miettii, miten saisi tilaajat ymmärtämän homekoiran höydyt paremmin. Toisaalta hän myöntää, että olisi itsekin epäluuloisempi koiratutkimuksia kohtaan, jos ei olisi kokemusta homekoirista.

Voiko tiivistyskorjaus onnistua?

RTA-koulutuksen ohjausryhmässäkin opiskelijoita edustaneen Janne Riutanheimon mukaan opinnäytetyö oli suuri ja opettavainen osuus RTA-opinnoissa, vaikka kirjoittamista työssään muutenkin jatkuvasti tekee. Janne hyödynsi opinnäytetyönsä kohdetta monella RTA-opintojen jaksolla ja lopulta työstä tulikin laaja kokonaisuus kattaen koulurakennuksen kuntotutkimuksen, korjausten suunnittelun ja toteutuksen sekä korjausten laadunvarmistuksen ja onnistumisen arvioinnin. Toki erityisesti tiivistyskorjausten onnistumista pitää seurata säännöllisesti myös tulevaisuudessa, koska niiden pitkäaikaiskestävyydestä on vielä varsin vähän näyttöä.

Jannen työssä korostui riittävä panostus kuntotutkimuksen laatuun ja hyödyntämiseen korjaussuunnittelussa. Hän kehitteli myös uudet tasomääritykset tiivistyskorjauksille.

RTA-opiskelijoiden kokemuksia ja vinkkejä

RTA-opinnäytetyö on lähtökohtaisesti näyttötyö, jonka päätavoite on osoittaa kokonaisvaltainen ymmärrys rakennusterveyden eri osa-alueiden merkityksestä. Usein opinnäytetyön lähtökohtana onkin moniongelmaisen rakennuksen kuntotutkimus, jossa tarvitaan osaamista rakennetekniikasta, sisäolosuhteista, mikrobiologiasta, ilmanvaihdosta ja painesuhteista sekä kokonaisuuden huomioon ottavasta altistumisen arvioinnista. Samalla opitaan myös sujuvaa kirjallista ja suullista viestintää ja ehkä jopa kriisiviestintää, jos tutkimuskohteessa on ollut paljon oireilua. Ihannetapauksessa RTA-opiskelija voi hyödyntää opinnäytetyön kohdetta myös eri opintojaksojen harjoitustöissä siten, että kuntotutkimusmenetelmät -opintojaksolla homma lähtee liikkeelle kuntotutkimussuunnitelmalla ja lopulta rakennetekniikan jaksolla tietoja on riittävästi myös vähintään alustavan korjaussuunnitelman laadintaan.

Kokeneet rakennusterveysasiantuntijat toimivat usein myös uusien opinnäytetöiden ohjaajina, mutta usein myös omalta RTA-ryhmältä saa arvokkaita ideoita ja palautetta opinnäytetyöhön. Se poikii usein kokemusten ja neuvojen jakamisen perinteen uran edetessä. Janne Riutanheimo onkin valmis antamaan opinnäytetöiden aiheita ja ohjausta oman yrityksensä hankkeiden parissa ja suosittelee opiskelijoita kehittelemään aihetta jo opiskelun alkuvaiheessa. Timo Juvonen rohkaisee kiinteistöjen omistajia tarjoamaan kohteiden tutkimuksia opinnäytetöiden aiheiksi ja toivoo, että joku innostuisi myös tutkimaan laajalla aineistolla homekoiratutkimusten luotettavuutta. Antti Alangolla on myös mielessä ilmanvaihtoon ja sisäilmaolosuhteisiin liittyviä tutkimusaiheita ja aineistoja. Hänen kannustaa myös aktiiviseen yhteistyö tilaajien ja mittauspalveluita tarjoavien yritysten kanssa, mikä mahdollistaa laajemmat aineistot ja lisää työn painoarvoa.

RTA-opinnäytetyöt vaikuttavat olevan varsin arvostettuja ja niitä luetaan melko laajasti, joten panostus tuskin menee hukkaan, jos työn aihe on hyvä.”   

Aducaten www-sivuilta on ladattavissa toistasataa 2010-luvulla valmistunutta opinnäytetyötä. Opinnäytetöiden ohjaaminen tarjoaa hyvän näköalapaikan ja mahdollisuuden vaikuttaa alan kehittämiseen. Tervetuloa mukaan yhteistyöhön tarjoamalla aiheita ja/tai aineistoja, antamalla palautetta tai jopa ohjaamalla uusia opinnäytetöitä!

Kari Pasanen
RTA-koulutuksen opinnäytetöistä vastaava suunnittelija Aducatessa, kari.pasanen@uef.fi

Artikkelissa viitatut opinnäytetyöt

Alanko Antti 2018.  Ilmanvaihdon käyttötapojen ja käyttötasojen vaikutus sisäilmaan koulurakennuksissa.

Savukokeiden videoraportit

Juvonen Timo 2018. Rakennusteknisen kuntotutkimuksen ja homekoiran käytön vertaaminen rakennusten mikrobivaurioiden paikallistamisessa.

Riutanheimo Janne 2018. Voiko tiivistyskorjaus onnistua? Alakoulun kuntotutkimuksen ja sisäilmakorjauksen arviointi.

Tutustu rakennusterveysasiantuntija ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksiimme

Viisaan johtajan lahjavinkit

Onko johtajan oltava joulupukki toimiakseen viisaasti? Millaisilla lahjoilla työyhteisön tähdet syttyvät loistamaan? Jos työpaikan vahvin voimavara on ihmisissä, heidän osaamisessaan ja innostuneessa yhteispelissään, miten johtajana saada heidät jakamaan valoaan ja lahjojaan yhteiseksi hyväksi? Miten luoda kestäviä motivoitumisen edellytyksiä heille, joilla on organisaation tärkein pääoma hallussaan – älykäs, uutta luova, erilaisia ongelmia yhdessä ratkova työtapa? Yksi johtamisen näkökulma tarjoaa tähän mahdollisen vaihtoehdon.

presents-1913977_1920

Palveleva johtajuus

Professori Dirk van Dierendonck on kattavien tutkimustensa pohjalta havainnut johtamisen onnistuvan parhaiten kuuden keskeisen ominaisuuden kautta:

Ihmisten voimauttaminen ja kehittäminen

Ihminen on oman työnsä paras asiantuntija ja tietäjä, joten johtajan paras lahja heille on antaa aikaa, vastuuta ja vapautta tehdä työnsä hyvin. On viisasta palkata ihmisiä tuomaan uusia ajatuksia, haastamaan ja kehittämään, antaa heille tilaa kehittyä ja kukoistaa. Steve Jobs ymmärsi tämän tokaistessaan: ”It doesn’t make sense to hire smart people and tell them what to do; we hire smart people so they can tell us what to do.”

Nöyryys

Hyväksymällä erehtyvyytensä ja oman tietämyksensä rajat johtaja luo osaltaan oppivaa ympäristöä, jossa työntekijät voivat kehittää omia kokeilujaan ja oppia muilta, vaikka välillä tulisikin virheitä. Oman epätäydellisyyden ja erehtyvyyden myöntäminen edellyttää vaatimattomuutta ja nöyryyttä, joka voi olla vaikea myöntää.  ”Ei se ole työpäivä eikä mikään, jos jotain ei mene rikki”, isäni sanoi traktorin pakoputken katkettua kiireessä. Virheet ja häiriöt kuuluvat normaaliin elämänmenoon ja voivat olla oire jostain ongelmien juurisyistä, siksi niiden analysoiminen ja niistä oppiminen auttavat uusien ja parempien ratkaisujen kehittämisessä. Tätä kannattaa kokeilla ja huomata, että se toimii!

Aitous, autenttisuus

Johtajan aitous on tärkeää, koska sen avulla johtaja osoittaa hyvin selvästi, että työpaikalla voi olla omana itsenään ja että siihen kannustetaan.  Selvyyden vuoksi on huomautettava, ”itsenä oleminen” ei tarkoita kenellekään lupaa käyttäytyä huonosti, loukata muita tai räyhätä vedoten siihen, että ”minä nyt vain olen tällainen”. Dierendonck huomauttaa, että aitouteen riittää omien lupausten pitäminen, johdonmukainen, vastuullinen hyvän moraalin mukainen toiminta.

Keskinäinen hyväksyntä

Keskinäinen hyväksyntä on kykyä ymmärtää ja kokea muiden tunteita ja motivaatioita. Empatia, myötätunto ja anteeksianto ovat palvelevan johtajan lahja työyhteisölleen varsinkin silloin, kun ihmiset tekevät virheitä ja erehtyvät. Hyväksymällä työntekijät yksilöinä johtaja osoittaa ymmärrystä ja arvostusta heidän ainutlaatuisuudelleen.

Suunta

Jokaisen johtajan kovaa osaamista (toisin kuin ”pehmeät taidot”) on asettaa työntekijöille oikeat tavoitteet ja odotukset sekä luoda sellainen työ, joka haastaa ja jolla on merkitys ja tarkoitus jokaiselle yksittäiselle työntekijälle. Suunnan näyttämiseksi johtajan on toimittava dynaamisesti ja sovitettava työ reilulla tavalla kunkin työntekijän kykyihin ja tarpeisiin.

Asioiden hoitaminen

Dierendonck sanoo, että asioiden hoitaminen stewardship tarkoittaa halukkuutta ottaa huolehtiakseen laajoja vastuita ja kohdistaa johtaminen palvelemiseen kontrolloinnin ja omien etujen ajamisen sijaan. Tämä on palvelevan johtajuuden ydin – paitsi palvella niitä, joille jaat johtajuuttasi, vaan myös ohjata kaikki toimimaan kohti rohkeaa missiota mahdollisimman lojaalisti ja sitoutuneesti. Jim Collins niputtaa tämän ajatuksen ytimekkäästi: ”Hanki oikeat ihmiset bussiin ja ajele yhdessä kohti yhteistä päämäärää”.  Johtaja voi omalla esimerkillään kannustaa henkilöstöään toimimaan pyyteettömästi, muita auttaen ja siten saada näkymättömän pääoman kumuloitumaan konkreettisiksi tuloksiksi yleisen hyvinvoinnin rinnalla.

Pauli Kallio, pauli.kallio@uef.fi, 050 465 2054

Kaiken takana on LUOTTAMUS!

painting-3135875_1280_795x345.jpg

Otsikko lupaa paljon ja luotan siihen, että jokainen, joka osallistuu Pohjois-Karjalan Työelämä 2020 -alueverkoston seminaariin Joensuussa 30.10.2018 saa lupaukselle vastinetta.

Työelämän luottamusta käsittelevässä tilaisuudessa on kolme puhujaa yliopistolta ja kommenttipuheenvuoroissa viisi työelämän osaajaa, joten seminaarissa on luvassa tutkimustietoa ja työelämän kokemustietoa yrittäjille, esimiehille, HR-henkilöstölle, luottamushenkilöille ja kaikille teille, joita luottamus työelämässä kiinnostaa.

Mukaasi seminaarista saat hyviä vinkkejä vietäväksi arjen työhön. Päivän lopuksi pääset jatkamaan keskusteluja ja verkostoitumaan iltapalaa nauttien. Seminaarissa ”Kaiken takana on LUOTTAMUS!” tulet kuulemaan innostavia luentoja koulutus- ja työorganisaatioiden tekemästä luottamustyöstä työelämän kehittämiseksi.

Olen toiminut yrittäjänä reilut 18 vuotta ja yhtä pitkän ajan henkilöstöalan tehtävissä, sekä nauttinut useamman vuoden ajan eri verkostojen puheenjohtajan tehtävistä. Olen huomannut, että luottamus on tärkeää kaikkialla. Itseluottamus on niistä tärkein ja luo arvopohjan luottamukselle. Yritystoiminnassa asiakasluottamus on elintärkeää, jotta bisneksesi menestyy. Pystyäksesi toimimaan hyvänä johtajana, esimiehenä tai verkoston puheenjohtajana, sinun pitää nauttia luottamusta.

Luottamus on lunastettava joka kerta ja sitä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Luottamus voi myös joutua monesti koetukselle, pahimmassa tapauksessa sen voi  menettää, mutta onneksi sen voi myös saada takaisin vahvistuneena. Teen itse joka päivä töitä sen eteen, että olen saamani luottamuksen arvoinen.

Toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleeksi seminaariin.

PaiviKononen_Päivi Könönen

Kirjoittaja on Pohjois-Karjalan Työelämä 2020 -alueverkoston puheenjohtaja ja yrittäjä HR Consulting Oy:ssa.

 

Kaiken takana on luottamus -seminaari järjestetään 30.10.2018 klo 14-17 Joensuun Tiedepuistossa. Lue lisää tapahtumasta tapahtumasivulta.  

Kirjoituksen alkuperäinen julkaisu Työelämä2020 nettisivuilla.

Parempaa kuin kampaviinerit – urheiluravitsemuksen opinnot Avoimessa yliopistossa!

Nähdessäni ilmoituksen alkavista Urheiluravitsemuksen opinnoista avoimessa yliopistossa syksyllä 2016, kiinnostuin heti. Ravitsemusta käsittelevä koulutuskokonaisuus oli ollut etsinnässä jo hetken aikaa ja alkavat opinnot rastittivat jokaisen avoimena olevan ruudun. Enempää on enää hankala pyytää, kun yliopistotason opetus ulottuu kotitoimistolle (tai sohvalle) asti. Tutustuttuani tarkemmin sisältöön ja huomioituani hyvin kilpailukykyisen hinnoittelun, laitoin ilmoittautumisen vetämään nopeammin kuin kampaviinerit katoavat palaveripöydältä.

Opetussuunnitelmaan ja sisältöön tutustumisen jälkeen tulevista opinnoista oli muodostunut kohtuullisen hyvä kuva ja niitä vastaavat odotukset. Käsiteltävät aihepiirit olivat relevantteja, ne käytiin läpi hyvällä tarkkuudella juuttumatta liiaksi vähemmän merkityksellisiin nyansseihin. Olin opiskellut ravitsemusta ja sille urheilun asettamia tarpeita omatoimisesti jo hyvän aikaa ennen opintojakson alkua, joten osaamista oli jo taustalla. Sainkin hyvää varmistusta vanhalle ja jo tutulle tiedolle ja mielenkiintoisia yksityiskohtia tuli lisää sitäkin enemmän.

Luennot olivat sopivan pituisia ja esitystavaltaan hyviä, niin että huomio pysyi hyvin oleellisessa koko luennon ajan. Tämä ei ole itsestäänselvyys, sillä aikaisemmat kokemukset yliopistotason verkkoluennoista olivat aivan muuta. Urheilijahaastatteluista monet olivat erityisen mielenkiintoisia. Opintojen tehtävät tuottivat jonkin verran työtä, muttei mitään ylitsepääsemätöntä. Ne ovat aina hyödyllisiä ajatuksien ja asiakokonaisuuksien jäsentämisessä. Jos aihepiirin oleellisimmat asiat pystyy esittämään ymmärrettävästi muutaman sivun mittaisessa tekstissä, ne on todennäköisesti myös sisäistänyt.

Suosittelen lämpimästi Urheiluravitsemuksen opintoja Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa. Ne antavat hyvät perustiedot ravitsemuksesta ja urheilun niille asettamista vaatimuksista. Opintokokonaisuus tarjoaa varmasti kattavan ensikosketuksen aiheeseen tai hyvää kertausta ja vahvistusta jo olemassa olevalle tiedolle pidempään alalla ja urheilijoiden parissa toimineille.

Kuka?Jukka-Mäennenä_pieni

Jukka Mäennenä on Tampereelta kotoisin oleva fysiikkavalmentaja, liikunta-alalla toimija ja harrastetason urheilija. Jukka tekee valmennusta aina harrastajista ammattiurheilijoihin asti monipuolisella lajikirjolla. Valmennustyön ohella hän kouluttaa tulevia liikunta-alan ammattilaisia PT-Akatemiassa. Juniorivuosien jääkiekossa alkanut urheiluharrastus on siirtynyt myöhemmin maasto- ja BMX-pyöräilyyn, jossa Jukalla on erityisosaamista niin fysiikka- kuin lajiharjoittelun saralla.

Valmennus- ja blogisivusto löytyvät osoitteesta www.super-sets.com, jonka ohella Jukka pitää myös Soundcloudista löytyvää tasaisen epäsäännöllisesti ilmestyvää podcastia. Akateemiselta koulutukseltaan Jukka on konetekniikan DI.

Ravitsemustiedettä pyörien päällä jossain päin Eurooppaa

Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Lukiossa luin usein ilmoitustaululta vaihto-oppilasvuosimainoksia. Rohkeuteni riitti silloin viiden viikon kielikurssille Englantiin. Se jäi kaihertamaan ja vuosien varrella palasin aiheeseen. Katumusharjoitusten myötä perheemme yhteiseksi haaveeksi muodostui välivuosi ulkomailla. Aihe nousi aina silloin tällöin esille ja se alkoi aina sanoilla: sitten kun. Pari vuotta sitten jouduin muutaman kuukauden sairaslomalle, kun verenpaineeni ja sykkeeni äityivät kovin mataliksi. Asiaa tutkittiin ja hutkittiin. Lääkäri jopa tiedusteli, jossain tutkimusten vaiheessa, harrastanko maratonia, kun arvot viittaavat rautaiseen kuntoon. Kerroin lajin olevan lähinnä kuviokelluntaa, johon kuntoni ja ulkomuotoni puolesta saatoin soveltua. Tutkimusten lopputulos oli laiska sinus. No harvemmalla on lääkärintodistus laiskuudesta. Esimies ei hihkunut riemusta paperin nähdessään, mutta saatoin todeta, että mitäpä muuta tältä laiskan pulskealta työntekijältä voisi enää odottaa. Todistuksen lisäksi sairasloman lopputuloksena perheemme sit kun -haave muuttui nyt kun -suunnitteluksi.

Minä, sairasloman aikaan 40-vuotias köksän maikka, aloin pohtia perheemme kanssa, minne menisimme, mitä tekisimme, kuinka eläisimme välivuoden ajan ulkomailla. Monien yhteensattumien vuoksi alkuperäinen haaveemme vuodesta Uudessa-Seelannissa vaihtui suunnitelmaan B:n, joka oli edellisen kesän kauniin leirintäalueillan aikana heitetty ilmoille. Viettäisimme vuoden kiertolaisina Euroopassa. Lapset vastustivat ideaa, koska varustelutasomme oli tuolloin teltta ja makuupussi -meiningillä toteutettu, mutta rauhoittuivat, kun totesimme, että jotain kiinteämpää pitäisi kotinamme olla toisin sanoen matkailuvaunu.

maisema

Oman esimerkkini myötä mieheni vaihtoi työn opiskeluun. Vaunussamme tulisi olemaan neljä ahkeraa opiskelijaa. Nuorimman koulu oli Opetushallitus viitoittanut selkeästi viidennen luokan oppimäärillä. Kunta siunasi kotikouluun jäämisen ja antoi vielä kirjatkin mukaan. Vanhemman lapsen kokkiopintoja saattoi suorittaa oppilaitoksen nettipohjaisilla tehtävillä. Oman opiskeluni alkuun auttoi lomalla nähty mainos ilmoitustaululla netissä suoritettavista ravitsemustieteen opinnoista.

Lukiossa olin selannut valintaoppaita ja hakenut ravitsemusteknikoksi kuvitellen valmistuvani ravitsemusterapeutiksi. Ihan en siihen valmistunut, vaan suurkeittiöesimieheksi, joka työnä ei ollut niin hohdokasta kuin mihin olin nuoruudessa haaveillut, joten jatkoin vielä kotitalousopettajan opinnot yliopistossa. Nyt tämä haave muistutti itsestään ja päätin alkaa lukea välivuoden aikana ravitsemustiedettä. Mieheni tarkoitus oli alun perin opiskella jotain työhönsä liittyvää, mutta omassa hurmiossa puhuin hänet ympäri toteuttamaan omia haaveitaan hierojaopinnoista. Niitä ei ollut mahdollista tehdä etänä ja että joku taho maksaisi aikuisopintorahaa, mutta kansanterveys antaisi siihen valmiuksia sekä vuoden aikana omien opintojeni myötä mies myös innostui ravitsemuksesta ja ilmoittautui vielä lisäksi ravitsemustieteen perusteisiin.

perhe.jpg

Vuoden aikana oli parasta opintojen kannalta se, että opiskeluun saattoi paneutua ilman normaalia oravanpyörää. Aiheeseen saattoi perehtyä ajan kanssa. Toisaalta ajopäivät ja monet erilaiset arjen murheet mm. hajonneen vaunun tai auton muodossa veivät yllättäen välillä aikataulut aivan sekaisin. Mutta jos nettiyhteysongelmia ei otettu huomioon oli verkko-opiskelu aivan mahtavaa. Paikkana saattoivat olla niin Kreikan hiekkarannat kuin Keski-Euroopan Alppikylät. Opiskelu sijoittui useimmiten klo 12 – 18 välille, joskus aiheet veivät mennessään ja aikaa saattoi kulua paljon enemmänkin. Useimmiten tuli pidettyä viikonloput vapaata. Avoimen yliopiston henkilökunta oli aivan mahtavaa porukkaa. Neuvoja sai kysyttäessä ja useimmiten ei tarvinnut edes kysyä, kun infoa tuli jo etukäteen. Opettajia oli helppo lähestyä opintoalustoilla ja keskusteluissa. Vaikka vastaukset olivat asiantuntevia, oli ilmapiiri rento ja heidän tapa vastata oli epävirallinen, josta välittyi helposti lähestyttävä tunnelma.

Koko opintovapaan paras anti oli oman ammattitaidon kertyminen. Kotitalousopettajan oletetaan olevan niin monen asian asiantuntija, että välillä korvissa suhisee. Tämän vuoden jälkeen koen ottaneeni ravitsemuksen aluetta haltuun. Aikaisemmin en rohjennut puolustaa valtion ravitsemussuosituksia erilaisissa ravitsemuskeskusteluissa, mutta nyt koen omaavani tietoa jo sen verran, että voin lähteä keskustelemaan aiheesta. Toisaalta oma ammatillinen itsetuntoni on kasvanut niin, että voin myös myöntää, jos jostain asiasta en tiedä vielä riittävästi. Haaveilen toiminimen perustamisesta, jonka puitteissa tarjoaisin ravitsemusneuvontaa käytännönläheisesti erilaisten ruoanvalmistuskurssien kautta. Olen kamppaillut oman painoni kanssa vuosia ja vuosi on opettanut paljon rennosta suhtautumisesta omaan syömiseen. Ehkä vapaus tehdä mitä haluaa, on painanut vaa´an viisareita alaspäin, ehkä karttunut tieto tai ne molemmat yhdessä ovat tehneet omia taikojaan, mutta tätä oppia haluaisin jakaa nyt eteenpäin.

perhe2.jpg.png

Vuosi Eurooppaa perheen kanssa kiertäen opintovapaalla oli haastavaa, mutta valtavan antoisaa. Kaikille meille jäi valtava määrä muistoja vuodesta. Kaikki ei mennyt putkeen, mutta sitä emme edes odottaneetkaan. Elimme unelmaamme ja saatoimme todeta useaan otteeseen selviävämme kaikesta, kun vain yhteen hiileen puhallamme. Elämässä pärjää melko pienellä, kunhan on ruokaa, vettä, lähes puhtaat vaatteet, paikka missä nukkua ja tärkeimpänä yhteys juuri itselle tärkeisiin ihmisiin.
Viime vuoden heinäkuun alussa perheemme starttasi ja palasi tämän vuoden heinäkuussa. Kirjoitin vuodesta Noviisit tien päällä -blogia, joka on luettavissa https://bestcaravan.fi/noviisit_tien_paalla/ .

Kuvat ja teksti: Katja Venäläinen

Katja opiskeli reissun päällä vuoden aikana ravitsemustieteen perusopinnot ja osan aineopintoja. Aineopintojen opiskelu jatkuu nyt syksyllä kotimaan kamaralla.

Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa voit opiskella ravitsemustieteen perus- ja aineopinnot joustavasti verkko-opintoina. Mukaan ehtii vielä hyvin!

 

Työelämän murros vaatii johtamisajattelun uudistamista!

Suomalaisessa työelämässä eletään murrosta, jossa monen osatekijän vaikutuksesta syntyy uudenlaisia työn tekemisen ja organisoimisen muotoja. Muutoshaasteiseen on kansallisella tasolla pyritty vastaamaan erilaisilla itseorganisoitumista suosivilla ratkaisuilla kuten kokeilukulttuurilla sekä perinteisiä rajoja ylittävällä yhteiskehittelyllä. Kokeilut kaikessa keskeneräisyydessään tuottavat käytännöllistä tietoa ja havaintoja idean tai työmuodon seuraavaan versiointiin ja parhaimmillaan palvelu, tuote tai toimintamalli kehittyy.  Kokeilukulttuurin sisäistäminen vaatii myös johtamisajattelun muuttamista!

Päivittäminen edellyttää luopumista vakiintuneista johtamiskäsityksistä, jotka ovat syntyneet nykyistä pysyvämmissä olosuhteissa. Omassa ammattikäytännössämme työelämän kehittäjinä olemme havainneet tämän luopumisen vaikeuden monen johtajan suurimmaksi haasteeksi. Aiemmin omaksuttujen, arkeen syvälle juurtuneiden mielen mallien tunnistaminen ja uudistaminen on työlästä. Tulevan hahmottaminen ja johtaminen kuitenkin edellyttää uusia ajattelumalleja.  

rawpixel-753977-unsplash_resize

Yksi tarpeeton menneisyyden jäänne on näkemys organisaatiosta hierarkiana. Moni johtaja uskoo edelleen valtasuhteiden voimaan ja hahmottaa uudistamisen hierarkiarakenteen päivityksenä, uutena organisaatiokaaviona. Niin ikään ajatus organisaatiosta pysyväluonteisena kokonaisuutena elää sitkeänä mielen mallina, vaikka muuttuvat käytännöt avaavat mahdollisuuden nähdä organisaatio jatkuvasti uudelleen muotoutuvana laajemman ekosysteemin osana.  Tämän myötä myös yksilökeskeinen johtamisajattelu tulisi vaihtaa systeemikeskeiseen ajatteluun.

Yksi askel ajattelun muutoksessa on maailman näkeminen avoimena, joskin hyvin monimutkaisena, erilaisista keskinäisriippuvuuksista rakentuvana systeeminä. Jotta tämän voi nähdä, perinteinen organisaation käsite kannattaisi  korvata organisoitumisen käsitteellä. Kaikkien toimijoiden välisten kytkentöjen lisääntyessä tulee tärkeäksi havainnoida kytkösten kehittymistä sekä uusia organisoitumisen tapoja. Staattinen hahmotus organisaatiosta on siis syytä vaihtaa dynaamiseen. Organisaatiosta on puhuttava tapahtumisena ja liikkeenä. Organisaatio ei ole jotakin, vaan sen on pikemminkin jatkuvasti tulossa joksikin.

Toinen askel on arvioida uudelleen johtamisihanteita, joista yksi on hallinnan ihanne. Liikkeessä oleva maailma synnyttää väistämättä epävarmuuksia. Siksi johtajien on hallintapyrkimyksen sijaan keskityttävä  edellytysten luomiseen sille, että kaikki systeemin toimijat voisivat tehdä hyvää yhteistyötä ja että he rohkenisivat tekemään toimintaa ohjaavia päätöksiä. Mitä monimutkaisemmaksi organisaation toiminta muodostuu, sitä tärkeämpää on, että sen jäsenet hahmottavat kokonaistoimintaa parhaiten vahvistavat yksinkertaiset periaatteet. Hallinnasta luopumisen seurauksena aiemmin ylläpidettyjä rajoja voidaan luovasti ylittää. 

Hallinnan ihanteen ohella on syytä kyseenalaistaa  myös ajatus organisaation tarkoituksesta. Tuloksen tekemistä pidetään yleisesti tällaisena. Tämän ajatuksen taustalla on uskomus, että organisaatio on tehokkaimmillaan hyödyntäessään ympäristöään maksimaalisesti. Lyhyellä välillä näin onkin. Enenevästi työntekijöille ovat tärkeitä muutkin kuin taloudelliset arvot. Pitkän aikavälin kannalta olennaista on se, mitä uutta organisaatio pystyy tuottamaan ympäristölleen, kuinka se edistää laajemman systeemin elinkelpoisuutta niukkenevien resurssien maailmassa. Tämä näkökulma synnyttää monille mielekkään motivaation työlle. Lyhyen aikavälin lopputulosten tavoittelun sijaan organisaatioita tulisi katsoa kehittyvinä prosesseina.  Itseorganisoituva systeemi hakee elinvoimaiset uomansa itse ja kehittää kokeilujen kautta uutta tekemistä. Tämän myötä johtamisen tärkeä tehtävä on vauhdittaa systeemin oppimista, uudelleen organisoitumista  ja ylipäätään tietoisuutta työtä ympäröivästä kokonaisuudesta.

Työelämää kehitetään siis muuttamalla todellisuuden hahmottamisen tapoja. Kansallisesti työelämän murros tulisi nähdä yhteisöllisenä oppimisympäristönä, jota tukevat käytännön toimijoiden ketterät kokeilut ja työelämän tutkijoiden vuoropuhelu. Käytännön toimijoilta saamme ruohojuuritason havaintoja siitä, mikä näyttää toimivan ja ideoita siihen, mitä voisi kokeilla. Tutkimuksen kautta havaintoja voidaan sekä ymmärtää  että ajatella eteenpäin. Mahdollisuutemme oppia työelämämuutoksessa paranevat ajattelun ja ihanteiden uudelleen arvioimisen myötä.

Pauli Kallio ja Risto Puutio

—–

PsT Pauli Kallio työskentelee Itä-Suomen yliopistossa johtamisen kehittäjänä.

PsT Risto Puutio toimii kouluttajana ja toimitusjohtajana Metanoia Instituutissa.

Yhteystiedot: pauli.kallio@uef.fi, risto.puutio@metanoiainstituutti.fi

Vanhakin (poliisi)koira oppii uusia temppuja – erään aikuisopiskelijan tarina

Tervehdys kaikki ahkerat opiskelijat!

Tässä kertomus omasta opintopolustani, joka lähti liikkeelle avoimen yliopiston kautta. Aloitin opinnot vuonna 2013 avoimessa. Alku oli todella vaikeaa, koska edellisistä opinnoista oli ehtinyt kulua aikaa jo yli 20 vuotta.

Toro sylikoirana

Muutosten ketju käynnistyi päätöksestä vaihtaa poliisin kolmivuorotyöt päivätyöhön vuonna 2011. Uskalsin irrottaa tutusta ja turvallisesta työstä ja siirtyä asiantuntijatehtäviin lupapuolelle. Uutta tehtävää varten jouduin opiskelemaan ja ottamaan selvää monista asioista. Jouduin siihen opiskelemaan ikään kuin vahingossa ja huomasinkin, että se onkin oikeastaan mukavaa vaihtelua. Totesin, että ihmisen ei pitäisi tehdä liian pitkää samaa työtä, vaan olisi syytä etsiä vaihtelua työrutiineihin. Varsinaisen opiskelun aloittamiseen, kannusti myös se, että tähän aikaan myös vaimoni opiskeli omaan tutkintoonsa lisäpätevyyttä Joensuussa.

2013 maksoin opintomaksun ja sain opinto-oikeuden, mutta mitään ei tapahtunut ensimmäiseen puoleen vuoteen. Lainasin kirjoja, mutta en saanut aloitettua opintoja. Vuosi 2014 oli jo paljon parempi, tosin hylsyjä tuli melko useasti opintojen alkuvaiheessa. Vastaustekniikka ja oikeiden asioiden omaksuminen tuntui vaikealta. Lopettaminenkin kävi mielessä. Suunnittelija Seija Tuominen oli henkilö, joka osasi kannustaa jatkamaan opintoja. Harrastin aktiivista puhelinhäirintää Joensuun suuntaan. Erityiset kiitokset hänelle. Joensuusta pitää vielä mainita Hanna Partinen (amanuenssi), hänellä oli myös kannustava ja positiivinen ote, kiitokset myös hänelle. Kotijoukkojen kannustuksen avulla jatkoin ja sain rimpuiltua yleiset oikeusjärjestelmäopinnot 60 op+ muita opintoja kasalle yhteensä 72 op ja kesällä 2016 pääsin väylän kautta sisään Itä-Suomen yliopistoon, tavoitteena HTK/HTM- tutkinto.

Opiskelu ei ollut aina helppoa ja mukavaa, Elastisen lausun sanan sopivat hyvin hetkiin, kun kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan:

mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa koval duunil asiat vaan onnistuu

kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan hanskat ei tipahda, periks ei anneta ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata

mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen jatkan jaksan vaikka väkisin, jos ois helppoo, kaikki tekis niin ….

Välillä oli hetkiä, jolloin tuntui, että hanskat tiskiin ja pois kehästä. Pieni tauko, hammassuojat suuhun ja takaisin kehään. Avoimen yliopiston faceryhmä, oli myös sopiva paikka kysellä melkein mitä tahansa. Siellä oli hyvä tsemppimeininki ja kaikkia pyrittiin auttamaan.

Syksyllä 2016 saavuin reppu selässä Joensuuhun 72 op mukana. Karjalaisen toimittaja halusi tehdä jutun avoimen kautta yliopistoon päässeestä aikuisopiskelijasta ja sovittiin tapaaminen Carelia – salin aulaan. Toimittaja sanoi, että minut oli helppo löytää noin 250 opiskelijan joukosta. Mietin, että miksi ja tajusin, että olen puolet vanhempi kuin muut opiskelijat. Mutta, vaikka olinkin vanhempi kuin muut, nuoremmat opiskelijat suhtautuivat minuun positiivisesti.

Ensimmäisien päivien aikana tapasin Heikki Päivisen, joka opasti ja ohjasi minua opintojen tiellä seuraavan vuoden. Kiitos Heikki. Tuollainen ystävyys ja auttaminen tuntuivat satakuntalaisen mielestä mukavilta. Itäsuomalaisten luonteenpiirteistä oli muutenkin eroa verrattuna meihin länsirannan ihmisiin.

Jatkoin opiskelua osallistumalla seminaareihin, joissa oli mukava tavata erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Suoritin tietysti myös tenttejä, sekä tehtävien kautta etänä erilaisia opintokokonaisuuksia. Yliopiston kirjasto oli hyvä ja rauhallinen paikka syventyä opintoihin. Pisteitä alkoi kertyä paremmin ja tuntui, että opintojen tekeminen ja aikataulutus onnistuu sittenkin. Kandi-tutkielman sain valmiiksi kesällä 2017, vain ruotsi puuttui. Ruotsin suoritin Hämeen kesäyliopistossa, joka oli etäisyyden puolesta minulle hyvä paikka suorittaa opintoja.

Syksyllä 2017 ilmoittauduin graduseminaariin, jossa jatkoi tutkimuksia samasta aiheesta, mistä olin jo aikaisemmin tehnyt kandityön. Graduun liittyvä empiirinen osa työllisti mukavasti syksyllä ja 2018 alkuvuodesta. Sain gradun ja HTM- tutkintoon vaadittavat opinnot valmiiksi toukokuussa 2018. Vajaat kaksi vuotta ja 228 pistettä, oli saavutus jota en olisi ihan aluksi uskonut saavuttavani.

Nyt voin todeta, että opiskelu toi vaihtelua elämään ja omasta työyhteisöstä poissaolo oli monessa mielessä terveellistä. Oppi arvostamaan työkavereita uudella tavalla ja nyt töihin palaamisen yhteydessä ymmärtää paremmin, miten tärkeää on hyvä työyhteisö. Yhteisö, jossa erilaisuudella on tilaa, arvostus ja toisten kunnioitus kuuluu jokaiseen päivään. Olen tyytyväinen, että meillä on näin hieno ryhmä, johon saan palata takaisin. Opinnot myös innostavat kokeilemaan työelämän sarallakin jotain uutta ja toivonkin, että uusia haastavia tehtäviä löytyy ja saan soveltaa opintojeni aikana hankkimaani tietoa myös käytännössä uudenlaisissa tehtävissä.

Muutamia vinkkejä uudelle opiskelijalle:

1)      Mieti aikataulu, joka sopii itsellesi, eikä ole kohtuuttoman rankka. Vauhtia voi kiristää, jos siltä tuntuu.

2)      Älä arkaile vaan ryhdy rohkeasti toteuttamaan muutosta, luota itseesi. Avoin yliopisto on sopivan joustava tapa aloittaa opintoja. Pystyt hyvin suunnittelemaan opiskelun ja ajankäytön suhdetta.

3)      Opiskelu ja koneen ääressä istuminen vaatii vastapaikoksi jotain muuta. Liikunta oli itselle tärkeä väline jäsennellä ajatuksia ja purkaa välillä negatiivisiakin ajatuksia. Minulla liikunta opintojen ohella johti mm. puolimatkan triathloniin viime vuonna Joroisilla.

4)      Suhtaudu opintoihin kuin maratonjuoksuun, juokse ensin kilometri, älä mieti koko matkaa liikaa tai alkaa hapottamaan heti alussa. Jaa opinnot välitavoitteisiin, äläkä mieti alussa paljonko vielä puuttuu tutkinnosta. Valitse ohjelmaan opintoja, jotka kiinnostavat, se helpottaa oppimista ja omaksumista.

5)      Ole armollinen itsellesi ja muista myös palkita itseäsi kovasta työnteosta.

6)      Muista kiittää läheisiä henkilöitä, jotka auttavat ja mahdollistavat opintosi. Huolehti sosiaalisesta elämästä, älä pelkästään uppoudu opintoihin.

 

Jarmo, HTM vuosimallia 2018

Kokonaisvaltaista hyvinvoinnin edistämistä ja käyttäjien huomioon ottamista

… todetaan valtioneuvoston hyväksymässä Terveet tilat 2028 – toimenpideohjelmassa. Ohjelma painottuu julkisten rakennusten sisäilmaongelmiin, niiden ehkäisemiseen sekä sisäilmasta oireilevien ripeään auttamiseen.

blogikuva2

”Juuri kokonaisvaltaista rakennusterveyden näkökulmaa tarvitaan, kun sisäilmaongelmia ryhdytään tutkimaan. Usein juuri rakennusterveysasiantuntija johtaa selvitysprosessia rakennuksen kunnon ja tilan olosuhteiden arvioimiseksi ja on siten merkittävässä roolissa tilanteen ratkaisijana.”, toteaa Aducaten rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien vastuullinen vetäjä Jukka-Pekka Kärki.

Rakennusterveys- (RTA) ja sisäilmakoulutuksissa (SISA) käsitellään sisäilman epäpuhtauksia ja niiden aiheuttamia terveyshaittoja sekä luotettavia näytteenottomenetelmiä. Asiantuntijan tulee myös tuntea rakennusten toimintaa, kosteuslähteitä, rakenneratkaisuja eri aikakausilta sekä ymmärtää kuntotutkimustulosten merkitys rakennuksen toimivuuden kannalta (RTA). Viime vuosina on korostunut ilmanvaihdon merkitys sisäilmaongelmissa ja niiden ehkäisyssä sekä kiinteistön käyttöön ja ylläpitoon liittyvät seikat. Kyseessä on niin laaja-alainen koulutus ja haasteet kentällä monimutkaisia, että välillä voi tulla sellainen tunne, että tieto lisää tuskaa”, kertoo koulutuksien suunnittelija Tiina Pyrstöjärvi.

Mitä eväitä koulutuksessa saa?

Jukka-Pekka Kärki korostaa laaja-alaista tarkastelua yksityiskohtien tai yksittäisen tutkimustuloksen sijaan.
RTA-koulutus antaa eväitä sisäilmaongelman syntyyn vaikuttavista eri tekijöistä ja ne ymmärtäen pystyy muodostamaan kokonaiskuvan tilanteesta ja siitä, mikä on kiireellisin asia hoitaa kuntoon. Asiantuntija tiedostaa myös sen, milloin oma osaaminen ei riitä ja ymmärtää kääntyä silloin erityisasiantuntijan puoleen. Usein neuvoa saa myös RTA/SISA-koulutuksien kurssikavereilta, sillä koulutuksessa on mukana niin monen alan osaajia eri ammateista ja työnantajilta.

Vuorovaikutus ja viestintä ovat keskeinen osa haasteellisen projektin onnistumisessa. Asiantuntijan tulee osata viestiä selkeästi ja kattavasti, jotta kaikki osapuolet ymmärtävät mistä on kysymys. Pitää osata myös kuunnella ja kunnioittaa erilasia näkemyksiä. Aducaten koulutuksissa korostetaankin viestintää ja ratkaisukeskeisyyttä; syiden ja ongelmien sijasta on tärkeää asettaa yhteinen tavoite ja etsiä siihen ratkaisu. Olkoon se sitten terveellinen työympäristö tai menestyvä sisäilmatyöryhmä.

Kirjoittajat

Kärki Jukka-PekkaToimitusjohtaja Jukka-Pekka Kärki Sisäilmatalo Oy:sta on RTA ja Aducaten rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien vastuullinen vetäjä.

 

 

 

Pyrstöjärvi TiinaSuunnittelija Tiina Pyrstöjärvi toimii Aducatessa rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien vastuusuunnittelijana ja yhteyshenkilönä.

Verkostojen rakentaminen Venäjällä

Venäjällä verkostot ovat ehdottoman tärkeitä ihan joka asiassa. Venäjää ymmärtävät ja siellä asuvat tai toimivat tietävät, että sanonta “Venäjällä mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy” – pitää hyvin paikkansa. Olen saanut projektini ja yhteistyön Venäjän vankiloiden, tuomioistuinten, yliopistojen ja muiden organisaatioiden kanssa toimimaan kunnolla käytännössä vain silloin, kun olen voinut käyttää aikaisemmin luotuja verkostoja hyväkseni. Venäjällä on kautta historian ollut elinehto, että epäviralliset kanavat hyödynnetään maksimaalisesti.

Koulutuksemme suunnittelumatkalla alkusyksyn Pietariin verkostot osoittautuivat taas kullanarvoisiksi. Olen reissannut sen verran Venäjällä, että ensinnäkin asumisen mukavuus ja vaivattomuus on äärettömän tärkeää ja toiseksi se, että työasioiden lomassa voi tehdä kivoja juttuja, muutakin kuin kulkea pitkin Nevskiä, tutustua nähtävyyksiin ja shoppailla. Olen majoittunut vuosien varrella monenlaisissa hotelleissa, hostelleissa ja huoneisoissa. Ystävieni boheemi, Trip Advisorinkin mukaan tykätty Home Stay on minulle rakas paikka, voittaa parhaankin hotellin mennen tullen. Hyvä sijainti takaa liikkumisen helppouden ja täydelliset aamukahvit paikallisissa kahviloissa.

L1000703

Työmatkoilla Pietarissa on pakko liikkua tiukan aikataulun mukaan tapaamisesta toiseen. Tällä kertaa olin tehnyt kaiken varalta erittäin tiukan aikataulun, että varmasti ehdimme tapaamaan kahden päivän aikana kaikki koulutuksemme kannalta tärkeät kumppanit. Metro ja muut julkiset liikennevälineet ovat kätevä tapa liikkua, mutta jos aikaa siirtymiseen on vähän, on taksi hyvä vaihtoehto. Digitalisaatio tekee kovaa nousua Venäjälläkin. Mm. GeTT-palvelu on loistava sovellus, jonka ansioista taksilla liikkuminen oli vaivatonta ja nopeaa, jopa ilman kielitaitoa. Tällä kertaa olimme jokaisessa tapaamisessa ajoissa – mikä Pietarissa liikuttaessa ei ole itsestään selvää. Toki se vaatii omaakin ennakointia siitä, mihin suuntaan kaupunkia ollaan menossa ja mihin aikaan.

Ystävien luona myös ystävystyy ja verkottuu uusien ihmisten kanssa. Tällä matkalla pääsimme kuulemaan pienen start-upin toiminnasta ja suunnitelmista ja tuliaisena useat ystäväni Suomessa saavat taatusti uniikin laukun. Suomalais-venäläistä kanssakäymistä parhaimmillaan. Ja jälleen yksi lisäys Venäjällä niin arvokkaaseen kontaktiverkkoon.

Venäjän kaupan kansallisia erikoisuuksia

L1000835

Tapasimme Pietarissa koulutukseemme tulevia asiantuntijoita. Parhaat konseptiimme sopivat kouluttajat löytyivät myös verkostojen kautta. Koulutuksemme tarjoaa kattauksen parhaita venäläisiä ja suomalaisia bisneksen ja oman alansa asiantuntijoita. Heidän muodostama verkostonsa tarjoaa hyvän lähtökohdan jatkaa konkreettistenkin jatkosuunnitelmien tekemistä Venäjän kaupan saralla.

Kouluttajina toimivat asiantuntijat mm. seuraavista organisaatioista: Suomen Pietarin Pääkonsulaatti, Suomalais-venäläinen kauppakamari, Finpro, Tekes, Awara Group, Promaco, Passion Logistics Oy. Akateemisesta annista huolen pitävät omien asiantuntijoidemme lisäksi Herzenin Pedagoginen yliopisto, Pietarin talous- ja finanssiyliopisto sekä ITMO – informaatioteknologian, mekaniikan ja optiikan kansallinen tutkimusyliopisto. ITMO on valittu ainoana pietarilaisena yliopistona Venäjän federaation kansalliseen Russian Academic Excellence 5-100 -ohjelmaan. Ohjelma tukee rahallisesti 15 kilpailun voittanutta venäläistä yliopistoa, jotka tavoittelevat vuoteen 2020 mennessä paikkaa 100 maailman parhaan yliopiston joukossa.  

Myös koulutuspaikat on valittu niin,  että ne tarjoaisivat osallistujille joka päivä uuden kohteen nähtäväksi. Nähdään Pietarissa!

Sanna Iskanius
Sanna Iskanius, koulutusjohtaja, Aducate