Parempaa kuin kampaviinerit – urheiluravitsemuksen opinnot Avoimessa yliopistossa!

Nähdessäni ilmoituksen alkavista Urheiluravitsemuksen opinnoista avoimessa yliopistossa syksyllä 2016, kiinnostuin heti. Ravitsemusta käsittelevä koulutuskokonaisuus oli ollut etsinnässä jo hetken aikaa ja alkavat opinnot rastittivat jokaisen avoimena olevan ruudun. Enempää on enää hankala pyytää, kun yliopistotason opetus ulottuu kotitoimistolle (tai sohvalle) asti. Tutustuttuani tarkemmin sisältöön ja huomioituani hyvin kilpailukykyisen hinnoittelun, laitoin ilmoittautumisen vetämään nopeammin kuin kampaviinerit katoavat palaveripöydältä.

Opetussuunnitelmaan ja sisältöön tutustumisen jälkeen tulevista opinnoista oli muodostunut kohtuullisen hyvä kuva ja niitä vastaavat odotukset. Käsiteltävät aihepiirit olivat relevantteja, ne käytiin läpi hyvällä tarkkuudella juuttumatta liiaksi vähemmän merkityksellisiin nyansseihin. Olin opiskellut ravitsemusta ja sille urheilun asettamia tarpeita omatoimisesti jo hyvän aikaa ennen opintojakson alkua, joten osaamista oli jo taustalla. Sainkin hyvää varmistusta vanhalle ja jo tutulle tiedolle ja mielenkiintoisia yksityiskohtia tuli lisää sitäkin enemmän.

Luennot olivat sopivan pituisia ja esitystavaltaan hyviä, niin että huomio pysyi hyvin oleellisessa koko luennon ajan. Tämä ei ole itsestäänselvyys, sillä aikaisemmat kokemukset yliopistotason verkkoluennoista olivat aivan muuta. Urheilijahaastatteluista monet olivat erityisen mielenkiintoisia. Opintojen tehtävät tuottivat jonkin verran työtä, muttei mitään ylitsepääsemätöntä. Ne ovat aina hyödyllisiä ajatuksien ja asiakokonaisuuksien jäsentämisessä. Jos aihepiirin oleellisimmat asiat pystyy esittämään ymmärrettävästi muutaman sivun mittaisessa tekstissä, ne on todennäköisesti myös sisäistänyt.

Suosittelen lämpimästi Urheiluravitsemuksen opintoja Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa. Ne antavat hyvät perustiedot ravitsemuksesta ja urheilun niille asettamista vaatimuksista. Opintokokonaisuus tarjoaa varmasti kattavan ensikosketuksen aiheeseen tai hyvää kertausta ja vahvistusta jo olemassa olevalle tiedolle pidempään alalla ja urheilijoiden parissa toimineille.

Kuka?Jukka-Mäennenä_pieni

Jukka Mäennenä on Tampereelta kotoisin oleva fysiikkavalmentaja, liikunta-alalla toimija ja harrastetason urheilija. Jukka tekee valmennusta aina harrastajista ammattiurheilijoihin asti monipuolisella lajikirjolla. Valmennustyön ohella hän kouluttaa tulevia liikunta-alan ammattilaisia PT-Akatemiassa. Juniorivuosien jääkiekossa alkanut urheiluharrastus on siirtynyt myöhemmin maasto- ja BMX-pyöräilyyn, jossa Jukalla on erityisosaamista niin fysiikka- kuin lajiharjoittelun saralla.

Valmennus- ja blogisivusto löytyvät osoitteesta www.super-sets.com, jonka ohella Jukka pitää myös Soundcloudista löytyvää tasaisen epäsäännöllisesti ilmestyvää podcastia. Akateemiselta koulutukseltaan Jukka on konetekniikan DI.

Mainokset

Ravitsemustiedettä pyörien päällä jossain päin Eurooppaa

Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Lukiossa luin usein ilmoitustaululta vaihto-oppilasvuosimainoksia. Rohkeuteni riitti silloin viiden viikon kielikurssille Englantiin. Se jäi kaihertamaan ja vuosien varrella palasin aiheeseen. Katumusharjoitusten myötä perheemme yhteiseksi haaveeksi muodostui välivuosi ulkomailla. Aihe nousi aina silloin tällöin esille ja se alkoi aina sanoilla: sitten kun. Pari vuotta sitten jouduin muutaman kuukauden sairaslomalle, kun verenpaineeni ja sykkeeni äityivät kovin mataliksi. Asiaa tutkittiin ja hutkittiin. Lääkäri jopa tiedusteli, jossain tutkimusten vaiheessa, harrastanko maratonia, kun arvot viittaavat rautaiseen kuntoon. Kerroin lajin olevan lähinnä kuviokelluntaa, johon kuntoni ja ulkomuotoni puolesta saatoin soveltua. Tutkimusten lopputulos oli laiska sinus. No harvemmalla on lääkärintodistus laiskuudesta. Esimies ei hihkunut riemusta paperin nähdessään, mutta saatoin todeta, että mitäpä muuta tältä laiskan pulskealta työntekijältä voisi enää odottaa. Todistuksen lisäksi sairasloman lopputuloksena perheemme sit kun -haave muuttui nyt kun -suunnitteluksi.

Minä, sairasloman aikaan 40-vuotias köksän maikka, aloin pohtia perheemme kanssa, minne menisimme, mitä tekisimme, kuinka eläisimme välivuoden ajan ulkomailla. Monien yhteensattumien vuoksi alkuperäinen haaveemme vuodesta Uudessa-Seelannissa vaihtui suunnitelmaan B:n, joka oli edellisen kesän kauniin leirintäalueillan aikana heitetty ilmoille. Viettäisimme vuoden kiertolaisina Euroopassa. Lapset vastustivat ideaa, koska varustelutasomme oli tuolloin teltta ja makuupussi -meiningillä toteutettu, mutta rauhoittuivat, kun totesimme, että jotain kiinteämpää pitäisi kotinamme olla toisin sanoen matkailuvaunu.

maisema

Oman esimerkkini myötä mieheni vaihtoi työn opiskeluun. Vaunussamme tulisi olemaan neljä ahkeraa opiskelijaa. Nuorimman koulu oli Opetushallitus viitoittanut selkeästi viidennen luokan oppimäärillä. Kunta siunasi kotikouluun jäämisen ja antoi vielä kirjatkin mukaan. Vanhemman lapsen kokkiopintoja saattoi suorittaa oppilaitoksen nettipohjaisilla tehtävillä. Oman opiskeluni alkuun auttoi lomalla nähty mainos ilmoitustaululla netissä suoritettavista ravitsemustieteen opinnoista.

Lukiossa olin selannut valintaoppaita ja hakenut ravitsemusteknikoksi kuvitellen valmistuvani ravitsemusterapeutiksi. Ihan en siihen valmistunut, vaan suurkeittiöesimieheksi, joka työnä ei ollut niin hohdokasta kuin mihin olin nuoruudessa haaveillut, joten jatkoin vielä kotitalousopettajan opinnot yliopistossa. Nyt tämä haave muistutti itsestään ja päätin alkaa lukea välivuoden aikana ravitsemustiedettä. Mieheni tarkoitus oli alun perin opiskella jotain työhönsä liittyvää, mutta omassa hurmiossa puhuin hänet ympäri toteuttamaan omia haaveitaan hierojaopinnoista. Niitä ei ollut mahdollista tehdä etänä ja että joku taho maksaisi aikuisopintorahaa, mutta kansanterveys antaisi siihen valmiuksia sekä vuoden aikana omien opintojeni myötä mies myös innostui ravitsemuksesta ja ilmoittautui vielä lisäksi ravitsemustieteen perusteisiin.

perhe.jpg

Vuoden aikana oli parasta opintojen kannalta se, että opiskeluun saattoi paneutua ilman normaalia oravanpyörää. Aiheeseen saattoi perehtyä ajan kanssa. Toisaalta ajopäivät ja monet erilaiset arjen murheet mm. hajonneen vaunun tai auton muodossa veivät yllättäen välillä aikataulut aivan sekaisin. Mutta jos nettiyhteysongelmia ei otettu huomioon oli verkko-opiskelu aivan mahtavaa. Paikkana saattoivat olla niin Kreikan hiekkarannat kuin Keski-Euroopan Alppikylät. Opiskelu sijoittui useimmiten klo 12 – 18 välille, joskus aiheet veivät mennessään ja aikaa saattoi kulua paljon enemmänkin. Useimmiten tuli pidettyä viikonloput vapaata. Avoimen yliopiston henkilökunta oli aivan mahtavaa porukkaa. Neuvoja sai kysyttäessä ja useimmiten ei tarvinnut edes kysyä, kun infoa tuli jo etukäteen. Opettajia oli helppo lähestyä opintoalustoilla ja keskusteluissa. Vaikka vastaukset olivat asiantuntevia, oli ilmapiiri rento ja heidän tapa vastata oli epävirallinen, josta välittyi helposti lähestyttävä tunnelma.

Koko opintovapaan paras anti oli oman ammattitaidon kertyminen. Kotitalousopettajan oletetaan olevan niin monen asian asiantuntija, että välillä korvissa suhisee. Tämän vuoden jälkeen koen ottaneeni ravitsemuksen aluetta haltuun. Aikaisemmin en rohjennut puolustaa valtion ravitsemussuosituksia erilaisissa ravitsemuskeskusteluissa, mutta nyt koen omaavani tietoa jo sen verran, että voin lähteä keskustelemaan aiheesta. Toisaalta oma ammatillinen itsetuntoni on kasvanut niin, että voin myös myöntää, jos jostain asiasta en tiedä vielä riittävästi. Haaveilen toiminimen perustamisesta, jonka puitteissa tarjoaisin ravitsemusneuvontaa käytännönläheisesti erilaisten ruoanvalmistuskurssien kautta. Olen kamppaillut oman painoni kanssa vuosia ja vuosi on opettanut paljon rennosta suhtautumisesta omaan syömiseen. Ehkä vapaus tehdä mitä haluaa, on painanut vaa´an viisareita alaspäin, ehkä karttunut tieto tai ne molemmat yhdessä ovat tehneet omia taikojaan, mutta tätä oppia haluaisin jakaa nyt eteenpäin.

perhe2.jpg.png

Vuosi Eurooppaa perheen kanssa kiertäen opintovapaalla oli haastavaa, mutta valtavan antoisaa. Kaikille meille jäi valtava määrä muistoja vuodesta. Kaikki ei mennyt putkeen, mutta sitä emme edes odottaneetkaan. Elimme unelmaamme ja saatoimme todeta useaan otteeseen selviävämme kaikesta, kun vain yhteen hiileen puhallamme. Elämässä pärjää melko pienellä, kunhan on ruokaa, vettä, lähes puhtaat vaatteet, paikka missä nukkua ja tärkeimpänä yhteys juuri itselle tärkeisiin ihmisiin.
Viime vuoden heinäkuun alussa perheemme starttasi ja palasi tämän vuoden heinäkuussa. Kirjoitin vuodesta Noviisit tien päällä -blogia, joka on luettavissa https://bestcaravan.fi/noviisit_tien_paalla/ .

Kuvat ja teksti: Katja Venäläinen

Katja opiskeli reissun päällä vuoden aikana ravitsemustieteen perusopinnot ja osan aineopintoja. Aineopintojen opiskelu jatkuu nyt syksyllä kotimaan kamaralla.

Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa voit opiskella ravitsemustieteen perus- ja aineopinnot joustavasti verkko-opintoina. Mukaan ehtii vielä hyvin!

 

Työelämän murros vaatii johtamisajattelun uudistamista!

Suomalaisessa työelämässä eletään murrosta, jossa monen osatekijän vaikutuksesta syntyy uudenlaisia työn tekemisen ja organisoimisen muotoja. Muutoshaasteiseen on kansallisella tasolla pyritty vastaamaan erilaisilla itseorganisoitumista suosivilla ratkaisuilla kuten kokeilukulttuurilla sekä perinteisiä rajoja ylittävällä yhteiskehittelyllä. Kokeilut kaikessa keskeneräisyydessään tuottavat käytännöllistä tietoa ja havaintoja idean tai työmuodon seuraavaan versiointiin ja parhaimmillaan palvelu, tuote tai toimintamalli kehittyy.  Kokeilukulttuurin sisäistäminen vaatii myös johtamisajattelun muuttamista!

Päivittäminen edellyttää luopumista vakiintuneista johtamiskäsityksistä, jotka ovat syntyneet nykyistä pysyvämmissä olosuhteissa. Omassa ammattikäytännössämme työelämän kehittäjinä olemme havainneet tämän luopumisen vaikeuden monen johtajan suurimmaksi haasteeksi. Aiemmin omaksuttujen, arkeen syvälle juurtuneiden mielen mallien tunnistaminen ja uudistaminen on työlästä. Tulevan hahmottaminen ja johtaminen kuitenkin edellyttää uusia ajattelumalleja.  

rawpixel-753977-unsplash_resize

Yksi tarpeeton menneisyyden jäänne on näkemys organisaatiosta hierarkiana. Moni johtaja uskoo edelleen valtasuhteiden voimaan ja hahmottaa uudistamisen hierarkiarakenteen päivityksenä, uutena organisaatiokaaviona. Niin ikään ajatus organisaatiosta pysyväluonteisena kokonaisuutena elää sitkeänä mielen mallina, vaikka muuttuvat käytännöt avaavat mahdollisuuden nähdä organisaatio jatkuvasti uudelleen muotoutuvana laajemman ekosysteemin osana.  Tämän myötä myös yksilökeskeinen johtamisajattelu tulisi vaihtaa systeemikeskeiseen ajatteluun.

Yksi askel ajattelun muutoksessa on maailman näkeminen avoimena, joskin hyvin monimutkaisena, erilaisista keskinäisriippuvuuksista rakentuvana systeeminä. Jotta tämän voi nähdä, perinteinen organisaation käsite kannattaisi  korvata organisoitumisen käsitteellä. Kaikkien toimijoiden välisten kytkentöjen lisääntyessä tulee tärkeäksi havainnoida kytkösten kehittymistä sekä uusia organisoitumisen tapoja. Staattinen hahmotus organisaatiosta on siis syytä vaihtaa dynaamiseen. Organisaatiosta on puhuttava tapahtumisena ja liikkeenä. Organisaatio ei ole jotakin, vaan sen on pikemminkin jatkuvasti tulossa joksikin.

Toinen askel on arvioida uudelleen johtamisihanteita, joista yksi on hallinnan ihanne. Liikkeessä oleva maailma synnyttää väistämättä epävarmuuksia. Siksi johtajien on hallintapyrkimyksen sijaan keskityttävä  edellytysten luomiseen sille, että kaikki systeemin toimijat voisivat tehdä hyvää yhteistyötä ja että he rohkenisivat tekemään toimintaa ohjaavia päätöksiä. Mitä monimutkaisemmaksi organisaation toiminta muodostuu, sitä tärkeämpää on, että sen jäsenet hahmottavat kokonaistoimintaa parhaiten vahvistavat yksinkertaiset periaatteet. Hallinnasta luopumisen seurauksena aiemmin ylläpidettyjä rajoja voidaan luovasti ylittää. 

Hallinnan ihanteen ohella on syytä kyseenalaistaa  myös ajatus organisaation tarkoituksesta. Tuloksen tekemistä pidetään yleisesti tällaisena. Tämän ajatuksen taustalla on uskomus, että organisaatio on tehokkaimmillaan hyödyntäessään ympäristöään maksimaalisesti. Lyhyellä välillä näin onkin. Enenevästi työntekijöille ovat tärkeitä muutkin kuin taloudelliset arvot. Pitkän aikavälin kannalta olennaista on se, mitä uutta organisaatio pystyy tuottamaan ympäristölleen, kuinka se edistää laajemman systeemin elinkelpoisuutta niukkenevien resurssien maailmassa. Tämä näkökulma synnyttää monille mielekkään motivaation työlle. Lyhyen aikavälin lopputulosten tavoittelun sijaan organisaatioita tulisi katsoa kehittyvinä prosesseina.  Itseorganisoituva systeemi hakee elinvoimaiset uomansa itse ja kehittää kokeilujen kautta uutta tekemistä. Tämän myötä johtamisen tärkeä tehtävä on vauhdittaa systeemin oppimista, uudelleen organisoitumista  ja ylipäätään tietoisuutta työtä ympäröivästä kokonaisuudesta.

Työelämää kehitetään siis muuttamalla todellisuuden hahmottamisen tapoja. Kansallisesti työelämän murros tulisi nähdä yhteisöllisenä oppimisympäristönä, jota tukevat käytännön toimijoiden ketterät kokeilut ja työelämän tutkijoiden vuoropuhelu. Käytännön toimijoilta saamme ruohojuuritason havaintoja siitä, mikä näyttää toimivan ja ideoita siihen, mitä voisi kokeilla. Tutkimuksen kautta havaintoja voidaan sekä ymmärtää  että ajatella eteenpäin. Mahdollisuutemme oppia työelämämuutoksessa paranevat ajattelun ja ihanteiden uudelleen arvioimisen myötä.

Pauli Kallio ja Risto Puutio

—–

PsT Pauli Kallio työskentelee Itä-Suomen yliopistossa johtamisen kehittäjänä.

PsT Risto Puutio toimii kouluttajana ja toimitusjohtajana Metanoia Instituutissa.

Yhteystiedot: pauli.kallio@uef.fi, risto.puutio@metanoiainstituutti.fi

Vanhakin (poliisi)koira oppii uusia temppuja – erään aikuisopiskelijan tarina

Tervehdys kaikki ahkerat opiskelijat!

Tässä kertomus omasta opintopolustani, joka lähti liikkeelle avoimen yliopiston kautta. Aloitin opinnot vuonna 2013 avoimessa. Alku oli todella vaikeaa, koska edellisistä opinnoista oli ehtinyt kulua aikaa jo yli 20 vuotta.

Toro sylikoirana

Muutosten ketju käynnistyi päätöksestä vaihtaa poliisin kolmivuorotyöt päivätyöhön vuonna 2011. Uskalsin irrottaa tutusta ja turvallisesta työstä ja siirtyä asiantuntijatehtäviin lupapuolelle. Uutta tehtävää varten jouduin opiskelemaan ja ottamaan selvää monista asioista. Jouduin siihen opiskelemaan ikään kuin vahingossa ja huomasinkin, että se onkin oikeastaan mukavaa vaihtelua. Totesin, että ihmisen ei pitäisi tehdä liian pitkää samaa työtä, vaan olisi syytä etsiä vaihtelua työrutiineihin. Varsinaisen opiskelun aloittamiseen, kannusti myös se, että tähän aikaan myös vaimoni opiskeli omaan tutkintoonsa lisäpätevyyttä Joensuussa.

2013 maksoin opintomaksun ja sain opinto-oikeuden, mutta mitään ei tapahtunut ensimmäiseen puoleen vuoteen. Lainasin kirjoja, mutta en saanut aloitettua opintoja. Vuosi 2014 oli jo paljon parempi, tosin hylsyjä tuli melko useasti opintojen alkuvaiheessa. Vastaustekniikka ja oikeiden asioiden omaksuminen tuntui vaikealta. Lopettaminenkin kävi mielessä. Suunnittelija Seija Tuominen oli henkilö, joka osasi kannustaa jatkamaan opintoja. Harrastin aktiivista puhelinhäirintää Joensuun suuntaan. Erityiset kiitokset hänelle. Joensuusta pitää vielä mainita Hanna Partinen (amanuenssi), hänellä oli myös kannustava ja positiivinen ote, kiitokset myös hänelle. Kotijoukkojen kannustuksen avulla jatkoin ja sain rimpuiltua yleiset oikeusjärjestelmäopinnot 60 op+ muita opintoja kasalle yhteensä 72 op ja kesällä 2016 pääsin väylän kautta sisään Itä-Suomen yliopistoon, tavoitteena HTK/HTM- tutkinto.

Opiskelu ei ollut aina helppoa ja mukavaa, Elastisen lausun sanan sopivat hyvin hetkiin, kun kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan:

mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa koval duunil asiat vaan onnistuu

kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan hanskat ei tipahda, periks ei anneta ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata

mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen jatkan jaksan vaikka väkisin, jos ois helppoo, kaikki tekis niin ….

Välillä oli hetkiä, jolloin tuntui, että hanskat tiskiin ja pois kehästä. Pieni tauko, hammassuojat suuhun ja takaisin kehään. Avoimen yliopiston faceryhmä, oli myös sopiva paikka kysellä melkein mitä tahansa. Siellä oli hyvä tsemppimeininki ja kaikkia pyrittiin auttamaan.

Syksyllä 2016 saavuin reppu selässä Joensuuhun 72 op mukana. Karjalaisen toimittaja halusi tehdä jutun avoimen kautta yliopistoon päässeestä aikuisopiskelijasta ja sovittiin tapaaminen Carelia – salin aulaan. Toimittaja sanoi, että minut oli helppo löytää noin 250 opiskelijan joukosta. Mietin, että miksi ja tajusin, että olen puolet vanhempi kuin muut opiskelijat. Mutta, vaikka olinkin vanhempi kuin muut, nuoremmat opiskelijat suhtautuivat minuun positiivisesti.

Ensimmäisien päivien aikana tapasin Heikki Päivisen, joka opasti ja ohjasi minua opintojen tiellä seuraavan vuoden. Kiitos Heikki. Tuollainen ystävyys ja auttaminen tuntuivat satakuntalaisen mielestä mukavilta. Itäsuomalaisten luonteenpiirteistä oli muutenkin eroa verrattuna meihin länsirannan ihmisiin.

Jatkoin opiskelua osallistumalla seminaareihin, joissa oli mukava tavata erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Suoritin tietysti myös tenttejä, sekä tehtävien kautta etänä erilaisia opintokokonaisuuksia. Yliopiston kirjasto oli hyvä ja rauhallinen paikka syventyä opintoihin. Pisteitä alkoi kertyä paremmin ja tuntui, että opintojen tekeminen ja aikataulutus onnistuu sittenkin. Kandi-tutkielman sain valmiiksi kesällä 2017, vain ruotsi puuttui. Ruotsin suoritin Hämeen kesäyliopistossa, joka oli etäisyyden puolesta minulle hyvä paikka suorittaa opintoja.

Syksyllä 2017 ilmoittauduin graduseminaariin, jossa jatkoi tutkimuksia samasta aiheesta, mistä olin jo aikaisemmin tehnyt kandityön. Graduun liittyvä empiirinen osa työllisti mukavasti syksyllä ja 2018 alkuvuodesta. Sain gradun ja HTM- tutkintoon vaadittavat opinnot valmiiksi toukokuussa 2018. Vajaat kaksi vuotta ja 228 pistettä, oli saavutus jota en olisi ihan aluksi uskonut saavuttavani.

Nyt voin todeta, että opiskelu toi vaihtelua elämään ja omasta työyhteisöstä poissaolo oli monessa mielessä terveellistä. Oppi arvostamaan työkavereita uudella tavalla ja nyt töihin palaamisen yhteydessä ymmärtää paremmin, miten tärkeää on hyvä työyhteisö. Yhteisö, jossa erilaisuudella on tilaa, arvostus ja toisten kunnioitus kuuluu jokaiseen päivään. Olen tyytyväinen, että meillä on näin hieno ryhmä, johon saan palata takaisin. Opinnot myös innostavat kokeilemaan työelämän sarallakin jotain uutta ja toivonkin, että uusia haastavia tehtäviä löytyy ja saan soveltaa opintojeni aikana hankkimaani tietoa myös käytännössä uudenlaisissa tehtävissä.

Muutamia vinkkejä uudelle opiskelijalle:

1)      Mieti aikataulu, joka sopii itsellesi, eikä ole kohtuuttoman rankka. Vauhtia voi kiristää, jos siltä tuntuu.

2)      Älä arkaile vaan ryhdy rohkeasti toteuttamaan muutosta, luota itseesi. Avoin yliopisto on sopivan joustava tapa aloittaa opintoja. Pystyt hyvin suunnittelemaan opiskelun ja ajankäytön suhdetta.

3)      Opiskelu ja koneen ääressä istuminen vaatii vastapaikoksi jotain muuta. Liikunta oli itselle tärkeä väline jäsennellä ajatuksia ja purkaa välillä negatiivisiakin ajatuksia. Minulla liikunta opintojen ohella johti mm. puolimatkan triathloniin viime vuonna Joroisilla.

4)      Suhtaudu opintoihin kuin maratonjuoksuun, juokse ensin kilometri, älä mieti koko matkaa liikaa tai alkaa hapottamaan heti alussa. Jaa opinnot välitavoitteisiin, äläkä mieti alussa paljonko vielä puuttuu tutkinnosta. Valitse ohjelmaan opintoja, jotka kiinnostavat, se helpottaa oppimista ja omaksumista.

5)      Ole armollinen itsellesi ja muista myös palkita itseäsi kovasta työnteosta.

6)      Muista kiittää läheisiä henkilöitä, jotka auttavat ja mahdollistavat opintosi. Huolehti sosiaalisesta elämästä, älä pelkästään uppoudu opintoihin.

 

Jarmo, HTM vuosimallia 2018

Kokonaisvaltaista hyvinvoinnin edistämistä ja käyttäjien huomioon ottamista

… todetaan valtioneuvoston hyväksymässä Terveet tilat 2028 – toimenpideohjelmassa. Ohjelma painottuu julkisten rakennusten sisäilmaongelmiin, niiden ehkäisemiseen sekä sisäilmasta oireilevien ripeään auttamiseen.

blogikuva2

”Juuri kokonaisvaltaista rakennusterveyden näkökulmaa tarvitaan, kun sisäilmaongelmia ryhdytään tutkimaan. Usein juuri rakennusterveysasiantuntija johtaa selvitysprosessia rakennuksen kunnon ja tilan olosuhteiden arvioimiseksi ja on siten merkittävässä roolissa tilanteen ratkaisijana.”, toteaa Aducaten rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien vastuullinen vetäjä Jukka-Pekka Kärki.

Rakennusterveys- (RTA) ja sisäilmakoulutuksissa (SISA) käsitellään sisäilman epäpuhtauksia ja niiden aiheuttamia terveyshaittoja sekä luotettavia näytteenottomenetelmiä. Asiantuntijan tulee myös tuntea rakennusten toimintaa, kosteuslähteitä, rakenneratkaisuja eri aikakausilta sekä ymmärtää kuntotutkimustulosten merkitys rakennuksen toimivuuden kannalta (RTA). Viime vuosina on korostunut ilmanvaihdon merkitys sisäilmaongelmissa ja niiden ehkäisyssä sekä kiinteistön käyttöön ja ylläpitoon liittyvät seikat. Kyseessä on niin laaja-alainen koulutus ja haasteet kentällä monimutkaisia, että välillä voi tulla sellainen tunne, että tieto lisää tuskaa”, kertoo koulutuksien suunnittelija Tiina Pyrstöjärvi.

Mitä eväitä koulutuksessa saa?

Jukka-Pekka Kärki korostaa laaja-alaista tarkastelua yksityiskohtien tai yksittäisen tutkimustuloksen sijaan.
RTA-koulutus antaa eväitä sisäilmaongelman syntyyn vaikuttavista eri tekijöistä ja ne ymmärtäen pystyy muodostamaan kokonaiskuvan tilanteesta ja siitä, mikä on kiireellisin asia hoitaa kuntoon. Asiantuntija tiedostaa myös sen, milloin oma osaaminen ei riitä ja ymmärtää kääntyä silloin erityisasiantuntijan puoleen. Usein neuvoa saa myös RTA/SISA-koulutuksien kurssikavereilta, sillä koulutuksessa on mukana niin monen alan osaajia eri ammateista ja työnantajilta.

Vuorovaikutus ja viestintä ovat keskeinen osa haasteellisen projektin onnistumisessa. Asiantuntijan tulee osata viestiä selkeästi ja kattavasti, jotta kaikki osapuolet ymmärtävät mistä on kysymys. Pitää osata myös kuunnella ja kunnioittaa erilasia näkemyksiä. Aducaten koulutuksissa korostetaankin viestintää ja ratkaisukeskeisyyttä; syiden ja ongelmien sijasta on tärkeää asettaa yhteinen tavoite ja etsiä siihen ratkaisu. Olkoon se sitten terveellinen työympäristö tai menestyvä sisäilmatyöryhmä.

Kirjoittajat

Kärki Jukka-PekkaToimitusjohtaja Jukka-Pekka Kärki Sisäilmatalo Oy:sta on RTA ja Aducaten rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien vastuullinen vetäjä.

 

 

 

Pyrstöjärvi TiinaSuunnittelija Tiina Pyrstöjärvi toimii Aducatessa rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien vastuusuunnittelijana ja yhteyshenkilönä.

Verkostojen rakentaminen Venäjällä

Venäjällä verkostot ovat ehdottoman tärkeitä ihan joka asiassa. Venäjää ymmärtävät ja siellä asuvat tai toimivat tietävät, että sanonta “Venäjällä mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy” – pitää hyvin paikkansa. Olen saanut projektini ja yhteistyön Venäjän vankiloiden, tuomioistuinten, yliopistojen ja muiden organisaatioiden kanssa toimimaan kunnolla käytännössä vain silloin, kun olen voinut käyttää aikaisemmin luotuja verkostoja hyväkseni. Venäjällä on kautta historian ollut elinehto, että epäviralliset kanavat hyödynnetään maksimaalisesti.

Koulutuksemme suunnittelumatkalla alkusyksyn Pietariin verkostot osoittautuivat taas kullanarvoisiksi. Olen reissannut sen verran Venäjällä, että ensinnäkin asumisen mukavuus ja vaivattomuus on äärettömän tärkeää ja toiseksi se, että työasioiden lomassa voi tehdä kivoja juttuja, muutakin kuin kulkea pitkin Nevskiä, tutustua nähtävyyksiin ja shoppailla. Olen majoittunut vuosien varrella monenlaisissa hotelleissa, hostelleissa ja huoneisoissa. Ystävieni boheemi, Trip Advisorinkin mukaan tykätty Home Stay on minulle rakas paikka, voittaa parhaankin hotellin mennen tullen. Hyvä sijainti takaa liikkumisen helppouden ja täydelliset aamukahvit paikallisissa kahviloissa.

L1000703

Työmatkoilla Pietarissa on pakko liikkua tiukan aikataulun mukaan tapaamisesta toiseen. Tällä kertaa olin tehnyt kaiken varalta erittäin tiukan aikataulun, että varmasti ehdimme tapaamaan kahden päivän aikana kaikki koulutuksemme kannalta tärkeät kumppanit. Metro ja muut julkiset liikennevälineet ovat kätevä tapa liikkua, mutta jos aikaa siirtymiseen on vähän, on taksi hyvä vaihtoehto. Digitalisaatio tekee kovaa nousua Venäjälläkin. Mm. GeTT-palvelu on loistava sovellus, jonka ansioista taksilla liikkuminen oli vaivatonta ja nopeaa, jopa ilman kielitaitoa. Tällä kertaa olimme jokaisessa tapaamisessa ajoissa – mikä Pietarissa liikuttaessa ei ole itsestään selvää. Toki se vaatii omaakin ennakointia siitä, mihin suuntaan kaupunkia ollaan menossa ja mihin aikaan.

Ystävien luona myös ystävystyy ja verkottuu uusien ihmisten kanssa. Tällä matkalla pääsimme kuulemaan pienen start-upin toiminnasta ja suunnitelmista ja tuliaisena useat ystäväni Suomessa saavat taatusti uniikin laukun. Suomalais-venäläistä kanssakäymistä parhaimmillaan. Ja jälleen yksi lisäys Venäjällä niin arvokkaaseen kontaktiverkkoon.

Venäjän kaupan kansallisia erikoisuuksia

L1000835

Tapasimme Pietarissa koulutukseemme tulevia asiantuntijoita. Parhaat konseptiimme sopivat kouluttajat löytyivät myös verkostojen kautta. Koulutuksemme tarjoaa kattauksen parhaita venäläisiä ja suomalaisia bisneksen ja oman alansa asiantuntijoita. Heidän muodostama verkostonsa tarjoaa hyvän lähtökohdan jatkaa konkreettistenkin jatkosuunnitelmien tekemistä Venäjän kaupan saralla.

Kouluttajina toimivat asiantuntijat mm. seuraavista organisaatioista: Suomen Pietarin Pääkonsulaatti, Suomalais-venäläinen kauppakamari, Finpro, Tekes, Awara Group, Promaco, Passion Logistics Oy. Akateemisesta annista huolen pitävät omien asiantuntijoidemme lisäksi Herzenin Pedagoginen yliopisto, Pietarin talous- ja finanssiyliopisto sekä ITMO – informaatioteknologian, mekaniikan ja optiikan kansallinen tutkimusyliopisto. ITMO on valittu ainoana pietarilaisena yliopistona Venäjän federaation kansalliseen Russian Academic Excellence 5-100 -ohjelmaan. Ohjelma tukee rahallisesti 15 kilpailun voittanutta venäläistä yliopistoa, jotka tavoittelevat vuoteen 2020 mennessä paikkaa 100 maailman parhaan yliopiston joukossa.  

Myös koulutuspaikat on valittu niin,  että ne tarjoaisivat osallistujille joka päivä uuden kohteen nähtäväksi. Nähdään Pietarissa!

Sanna Iskanius
Sanna Iskanius, koulutusjohtaja, Aducate

Venäjän kaupan kansallisia erikoisuuksia

Kirkko veren päälläVenäjä on minulle tärkeä maa. Kesäinen Pietari sykki valkeiden öiden huumaa, joka puolella liikkui iloisia ihmisiä, uusia ravintoloita ja kahviloita oli avattu – kaiken kaikkiaan Pietarista on tullut viihtyisä ja ihmisläheinen kaupunki, jonka kauneus on päässyt kukoistukseensa. Toinen toistaan mielenkiintoisempia putiikkeja ja tavarataloja oli vieri vieressä. Mitä lienee kollegani ajatellut ensi vierailustaan suosikkikaupungissani, mutta minä nautin täysin siemauksin. Belinskyn ravintolakatu, Loft projekt Etazy ja Uusi Hollanti ovat ehdottomasti parempaa tutustumista vaativia kohteita. Venäläiset kollegani ja ystäväni kertoivat mielenkiintoisista startupeistaan  ja suomalainen ystävänikin kertoi, että kaupungissa on hyvä meininki – poliittiset myllerrykset eivät kosketa arkielämää tai tavan kaupunkilaisia. Bisnestä tehdään ja elämä sykkii. Hieno kaupunki kaikenkaikkiaan ja maa on edelleen oma itsensä.

Pietarin talous- ja finanssiyliopiston professori kertoi meille uusista liiketoimintamahdollisuuksista ja bisneshautomoista, joissa suomalaisten yritysten kannattaisi vierailla. Muun muassa biotalous, farmasia- ja lääketalous sekä erityisesti maatalous ovat nousevia aloja. Suomen Pietarin suurlähetystössä työskentelevä ystäväni, Team Finland koordinaattori kertoi myös aktiivisesta liiketoiminnasta ja positiivisesta vireestä niin suomalaisten kuin venäläistenkin keskuudessa. Venäjän kauppaa pitkään tehneet konkarit ovat todenneet että juuri nyt on oikea aika lähteä käynnistämään Venäjän bisnestä. Ne jotka ovat kriiseistä huolimatta pysyneet Venäjällä tai aloittaneet bisneksensä ovat niitä, jotka ovat menestyneet. Venäjä ei voi maantieteelleen  mitään, emmekä mekään. Venäjä on naapurimme ja mahdollisuus, johon kannattaa tutustua jos sitä ei ole jo tehnyt. Onko mielessäsi jokin asia, mikä sinua askarruttaa eniten miettiessäsi Venäjän mahdollisuuksia?

Pietari ja Venäjän kauppa tutuksi

Haluaisitko lähteä tVenäjänkaupan erityispiirteetutustumaan Venäjän kaupan kansallisiin erikoisuuksiin ja samalla toteamaan itse, miten positiivinen meininki onkaan aivan naapurissamme? Paikan päällä käyminen, paikallisten kanssa keskustelut ja tutustuminen syvemmin kieleen, kulttuuriin ja bisnekseen antavat aivan eri kuvan kuin mitä media antaa ymmärtää. Me olemme suunnitelleet koulutuksen, joka on suunnattu Venäjän markkinoista kiinnostuneille, mutta jotka syystä tai toisesta vielä epäilevät mukaan lähtemistä.

Tarjoamme käytännönläheisen paketin, jossa osallistujat tutustuvat sekä liiketoiminnan perusteisiin Venäjällä että paikallisiin liike-elämän painotuksiin ja käytännön elämään Pietarissa. Lisäksi osallistujat törmäytetään paikallisten vaikuttajien kanssa tarkoituksena helpottaa siirtymistä tulevaisuudessa Venäjän markkinoille. Koulutuksen jälkeen on mahdollista siirtyä jatkamaan opintoja myös syvemmin Venäjän kaupasta ja bisneskulttuurista, jota Aducatella on tarjolla.

Mitä koulutus sitten sisältää?

Tämän viiden päivän matkan aikana tarjoamme sinulle tietoa ja parhaita paloja venäläisestä bisneskulttuurista ja talouden näkymistä niin venäläisten kuin suomalaistenkin asiantuntijoiden ketomana. Lisäksi tutustutamme sinut keskeisiin suomalaisiin viranomaisiin ja sidosryhmiin. Ohjelmaan  on koottu edustava joukko asiantuntijoita Pietarin talous- ja finanssiyliopistosta, suomalais-venäläisestä kauppakamarista, pitkään Venäjän markkinoilla toimineista suomalaisista yrityksistä sekä venäläisistä yrityksistä ja yrityshautomoista.

Haluamme, että sinulla on matkan jälkeen käytössäsi usean toimijan verkosto, jonka kautta on helppoa ja turvallista aloittaa bisneksen suunnittelu Venäjälle.

Iltaohjelmassa on luvassa venäläistä bisnesetikettiä, venäjän kielen perusteita, hyvää ruokaa, kulttuuria, musiikkia, shoppailua ja muita mieleenpainuvia elämyksiä. Myös majoitusvaihtoehdoissa tarjolla on hotellin sijaan tarjolla mieleenpainuva vaihtoehto boheemissa HomeStayssa  aivan Pietarin ytimessä.

Houkuttelevaa? Ja taatusti avartavaa. Kuuntelemme mielellämme ideoita ja otamme toiveita huomioon viilatessamme koulutuspakettimme lopulliseen muotoonsa. Tule mukaan löytämään Pietarin monet mahdollisuudet ja aloittamaan tiesi Venäjän kauppaan. Katso aikataulu ja  ilmoittaudu tästä.

Dobro požalovat!

Sanna IsSanna Iskaniuskanius

Koulutusjohtaja // Aducate

sanna.iskanius@uef.fi

Pedagogisella osaamisella tehokkaampaan toimintaan

Työ on aina sosiaalista kanssakäymistä ja hyvän sosiaalisen ilmapiirin odotukset ovat selvästi nähtävillä työpaikoilla. Sosiaalinen aspekti ei ole tärkeä vain inhimillisten syiden vuoksi – se vaikuttaa viime kädessä myös työtuloksiin. Oppiminen on luonnollinen ihmisen käyttövoima. Ihminen haluaa oppia työssään jatkuvasti lisää. Työhön perehtyminen ja työtä koskeva tieto vahvistavat tärkeyden kokemista. Ihmisellä on luontainen pyrkimys laajentaa näkökenttää työn mukanaan tuoman vastuun yli. Tämän mahdollistaa pedagogisesti hyvin johdettu oppiva organisaatio.

Työssä oleville ihmiselle elin- ja työympäristön tuottamat viimeaikaiset signaalit merkitsevät muutosta – melkeinpä myrskyä – monilla alueilla. Työtehtävät, osaamisvaatimukset tai sosiaaliset sidokset eivät ole pysyviä. Lisäksi teknologinen kehitys on tuonut mukanaan muutoksia. Useampaan työhön kuuluu yhä useammin asiakaskontakti ja vaikka työllä olisi tukitoiminnan luonne, se silti edellyttää asiakastietoisuutta.

Työprosesseja, joita leimaa jatkuva osaamisen kehittäminen, kuvataan työelämässä oppivina organisaatioina. Sekä itse johtaminen että oppiminen edellyttävät monilukuisia pedagogisia ja tiedon kulkuun liittyviä prosesseja organisaatiossa, niin horisontaalisesti, vertikaalisesti kuin dimensionaalisestikin. Tällaisessa todellisuudessa työskentely saa pedagogisen luonteen sekä rooleja, joilla on aivan uusia ulottuvuuksia.

Suhtautumistapa pedagogiseksi

Varmin ja pysyvin tietoon ja työn tuottavuuteen johtava tie on pohdiskelu siitä, mitä minä teen, miksi teen sen, mitä teen, miksi muut valitsevat omalla tavallaan työmallinsa. Yksilöllisen pohdinnan tuloksena ja usein ryhmissä työstäen, kasvaa ymmärrys ja siitä syntyvät luovat kehittämisideat. Jotta näitä ajatuksia, ideoita, ehdotuksia ja kyseenalaistamisia siedettäisiin ja osattaisiin hyödyntää organisaatiossa, tarvitaan toiminnan johtamiseen pedagogista näkemystä. Pelkkä puhe oppivista organisaatioista ja ja niiden kuvailu on turhaa. Oppimisprosessit vaativat yksiselitteisen ja selvästi pedagogisen suhtautumistavan.

Pedagogiikan tehtävänä on stimuloida ihmisen oppimisprosesseja. Pedagoginen ajattelu ja toiminta vaatii erityistä valmiutta ja erityistä kykyä, joka perustuu henkilöllä oleviin piileviin asenteisiin ja käsityksiin. Tämänkaltaisia asenteita ovat mm. näkemys oppimisesta, työtavoista ja erityisesti käsitys itsestään oppijana. Henkilön työhön ja työtapaan vaikuttaa pohjalla oleva ihmiskäsitys, näkemys tiedosta ja osaamisesta.

Oppimisen kautta tapahtuva organisaation kehittyminen merkitsee siten jotain aivan muuta kuin tarpeiden luettelointia ja koulutusohjelmien toteuttamista. Aikuiskasvatuksellisesti hyvin sovellettu metodiikka tarvepohjaisten ohjelmien toteuttamisessa voi johtaa yksilön oppimiseen, mutta ei välttämättä kehitykseen organisaatiotasolla.

Oppiminen tuloksellisena koulutuksena

Tarjoamme päivitystä pedagogiseen ajatteluun ja toimintaan Opi ja innosta oppimaan -koulutuksella. Koulutuksen käyneet ovat kertoneet, että “Olen toiminut 18 vuotta koulutustehtävissä. Tämä oli ensimmäinen kerta opetusalan koulutukseen. Erittäin mielenkiintoinen paketti, varsinkin kun ymmärsi teorian ja käytännön yhteyden”. Osallistujat oppivat koulutuksessa uuden tavan tarkastella opetusta ja ohjausta sekä ennen kaikkea ajattelemaan opetusta. Koulutuksen hyöty ilmaistiin näin: “Erilaisten oppimistapojen ymmärtämisestä tulee myös olemaan jatkossa hyötyä erilaisten ihmisten kanssa toimiessa” .

Koulutus antaa osallistujille tietoa kouluttamisen ja oppimaan oppimisen uusista trendeistä. Koulutuksessa viritellään uusia välineitä koulutustilanteiden suunnitteluun, oman työn kehittämiseen, koulutusten toteuttamiseen sekä vuorovaikutustilanteiden ymmärtämiseen ja hallitsemiseen. Koulutus antaa konkreettisia työkaluja, menetelmiä ja taitoa soveltaa pedagogista ajattelua kouluttajan ja johtajan työssä.

Koulutuksesta johtajat, esimiehet ja ohjaajat/kouluttajat saavat uusia tehokkaita työvälineitä ja -tapoja. Koulutuksissa otetaan suoraan tulevaisuuden välineet käyttöön. Tieto- ja viestintätekniikka ja sosiaalinen media tarjoavat uusia mahdollisuuksia myös koulutukseen. Ohjaajien ja kouluttajien ajankäyttö tehostuu, kun kouluttamisesta tulee hyvin suunniteltu oppimisprosessi. Koulutuksessa omaksutut yhteisölliset työtavat, vuorovaikutustaidot ja -välineet leviävät muidenkin käyttöön, jolloin koko organisaation työskentely tehostuu. Kun kouluttaja/johtaja ymmärtää oppimisen lainalaisuudet/perusteet ja hallitsee opetustilanteet koulutuksen vaikuttavuus paranee. Asiakastyytyväisyys paranee kun oppimisesta tulee positiivinen ja tuloksellinen kokemus.

Ymmärrystä ryhmien toimintaan

Ryhmänohjaustaidoilla ja ryhmädynamiikan ymmärryksellä voidaan tehostaa työskentelyä. Kun oppii ymmärtämään ryhmän toimintaa, voi luoda tehokkaan toiminnan edellytykset ja ohjata ryhmää kohti tavoitteiden mukaista toimintaa.  Ryhmänohjauksesta tarjoamme 3 opintopisteen laajuista koulutusta, joka soveltuu kaikille ryhmien kanssa työskenteleville, esimiehille, kouluttajille ja ohjaajille. Koulutus on ryhmätyöskentelyä, jossa ryhmä tutkii ryhmänä itseään ja toimintaansa. Ryhmätyöskentelyä jäsennetään ryhmäteorioilla työskentelyn lomassa.

Koulutuksen suorittaneet saavat paitsi pedagogista osaamista myös yliopiston antaman todistuksen osaamisestaan. Kouluttajamme ovat ohjauksen, opetuksen ja oppimisen asiantuntijoita.

Tervetuloa kehittämään pedagogista osaamista ja yhteistyötä!

Juvonen-LiisiKirjoittaja on Liisi Juvonen, kouluttaja ja ohjaaja

Aineeton pääoma ei ole uskon asia

Vaikka jo pidemmän aikaa tieto- ja palveluintensiiviset alat ovat voimistaneet asemiaan, ymmärretään aineettoman pääoman merkitys ja erityispiirteet yhä melko huonosti sekä käytännössä että tutkimustiedonkin valossa. Voidaan myös kysyä, onko johtamisosaaminen muuttunut samassa tahdissa työelämän rakennemuutosten kanssa, jotka ovat johtaneet aineettoman varallisuuden korostumiseen kilpailuedun lähteenä ja sitä kautta yrityksien ansaintalogiikan muutokseen?

Aineettomasta pääomasta ainutlaatuinen kilpailuvaltti

Täysin kiistatonta on se, että organisaatioissa on paljon ns. näkymättömiä, aineettomia asioita, joita on hankala konkretisoida, mitata tai johtaa ja jotka kuitenkin olemassa olollaan vaikuttavat organisaation käyttäytymiseen, sen menestymiseen tai epäonnistumiseen – vähintäänkin samassa määrin kuin näkyvät, hallinnoitavissa olevat ja mitattavat asiat. Voidaan vaikkapa pohtia, kumpi on organisaation toiminnan sujuvuuden kannalta tärkeämpää, eksplisiittinen vai hiljainen tieto, ohjeet vai kokemukseen perustuva tapa tehdä asioita? Ohjaako ihmisten käyttäytymistä näkyvä vai aistit ja tunteet? Kumpi kuvastaa organisaatiota paremmin, sen virallinen tarina vai arjen tarinat?

Toki edellä esitetyn kaltaiset vastakkainasettelut eivät tee asialle oikeutta. Kaikki mainitut asiat vaikuttavat niin tunnelmaan kuin tuloksiinkin.  Yrityksien tulisi nyt panostaa aiempaa enemmän oman aineettoman pääoman kokonaisuutensa tunnistamiseen ja sen johtamisosaamisen kehittämiseen.

Panostus kannattaa, sillä ainutlaatuinen ja vahva toimintakulttuuri ja organisaatio-identiteetti, organisaation arvoihin ja tavoitteisiin sitoutunut motivoitunut henkilökunta, pitkäaikaiset, luottamukseen perustuvat asiakassuhteet tai muutokseen ja uudistuksiin positiivisesti suhtautuva organisaatioilmapiiri voivat olla aistittavissa, mutta eivät kilpailijan kopioitavissa. Siksi juuri ne saattavat olla keskeisimpiä organisaation menestystä selittäviä tekijöitä.

aineeton-pääoma-aducate

Merkityksen rakentamisella on merkitystä

Aineettoman pääoman hyödyntäminen ja johtaminen edellyttävät johdolta kykyä ja valmiutta kriittisesti analysoida paitsi toimintaympäristöön liittyviä kysymyksiä, myös omaa johtamisosaamista, -tapaa ja -asenteita. Valitettavan useassa yrityksessä johtamiskulttuuri heijastelee yhä edelleen teollisen ajan johtamisoppeja, joissa johdon yksinoikeudellisena tehtävänä oli suunnitella, organisoida ja valvoa työtä. Perinteiset mallit eivät kuitenkaan voi toimia tilanteessa, jossa työntekijöiden tiedot, taidot ja erityisesti heidän halunsa antaa ja jakaa osaamistaan organisaationsa käyttöön, ratkaisevat yrityksen menestymisen.

Tänä päivänä johtajan tärkein taito on hänen kykynsä rakentaa merkitystä ja olla aktiivinen osa merkityksen rakentumisen prosessia. Mahdollistaminen ja innostaminen sekä mielekkäiden vuorovaikutuskanavien ja -tapojen rakentaminen ovat niitä keinoja, joilla esimies mahdollistaa parhaan alustan sekä inhimillisen että yhteisöllisen aineettoman pääoman kasvulle ja kukoistukselle yrityksessään.

Tehtävässään johto ei onnekseen ole yksin: yhä laajemmin tiedostetaan, että johtaminen ei ole yksilösuoritus, vaan että johtajuus rakentuu suhteissa. Aineettoman pääoman rakentamiseen osallistuvat kaikki organisaation jäsenet yhdessä – tulevaisuudessa toivottavasti yhä enenevässä määrin tasavertaisesti henkilöiden muodollisesta asemasta riippumatta.

Puusa-Anu-uefKirjoittaja Anu Puusa toimii apulaisprofessorina Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden laitoksella. Hän on myös UEF EMBA -koulutusohjelman akateeminen johtaja.

Kirjoitus on julkaistu myös Kaikuluotaimessa 28.1.2015 osoitteessa

https://kaikuluotain.wordpress.com/2015/01/28/aineeton-paaoma-ei-ole-uskon-asia/

Yliopistollista autopeliä

Aducate lean simulaatioTiedättekö mitä saa, kun istuttaa joukon itäsuomalaisia johtajia ja esimiehiä autojen tuotantolinjalle ilman kummempaa perehdytystä? No, minäpä kerron. Ensin saa nähdä hieman epätietoisia ilmeitä. Sitten saa nähdä paineen alla tehtyä haparoivaa kokoonpanotyöskentelyä ja kuulla painostavaa hoputusta. Lopputuloksena tästä kaikesta leluautoja, joista irtoaa tuulilasit, jotka kulkevat väärinpäin ja jotka eivät ehdi asiakkaalle ajoissa.  Välillä ynnäillään tuloksia paperille ja kohta aloitetaan tuotanto alusta pienin muutoksin. Kolmen kierroksen jälkeen hommat sujuvat jo varsin mallikkaasti. Paine ja kiire ovat poissa ja linjalta syntyy mallikelpoisia autoja. Paperilla olevat numerotkin ovat muuttuneet – hyvään suuntaan tietenkin.

Miksi ihmeessä itäsuomalaiset johtajat ja esimiehet sitten ylipäätänsä istutetaan autojen tuotantolinjalle? Varsinkin, kun porukka on kovin monenkirjavaa, eivätkä osallistujien työtehtävät liity autojen valmistukseen mitenkään. No, minäpä kerron senkin. Kyse on Aducaten johtamiskoulutuksesta, jossa syvennytään lean-ajatteluun. Niin, että ihan yliopistollista autopeliä se oli. Totuuden nimissä on kuitenkin mainittava, että pelkällä autoleikillä ei leania oteta haltuun, vaan ennen peliä osallistujat perehtyivät leanin perusperiaatteisiin perinteisempien menetelmien, kuten harjoitustöiden ja ryhmäkeskustelujen, avulla.

Aducate-lean-simulaatio-1

Kääri hihat ja ala hommiin!

Lean-koulutukseemme osallistuneet joutuivat siis hyppäämään pois mukavuusalueeltaan ja ihan oikeasti ”käärimään hihat ja alkamaan hommiin”, kuten erästä osallistujaamme kehotettiin. Yliopistollinen johtamiskoulutus ei siis ole vain tiukkaa teoriaa – luentoja luentojen perään, kirjallisuutta ja esseetehtäviä, vaan parhaimmillaan se on teorian tuomista käytäntöön, innostumista ja innovointia.  Veikkaan, että tämän edellämainitun lean-koulutuksen opit jäävät osallistujien mieleen vielä pitkäksi aikaa, onhan tässä kuitenkin osuttu osallistujien tunteisiin.

”Kohtaamalla haasteita ja ponnistelemalla vaikeiden asioiden kimpussa tulee samalla houkutelleeksi esiin myös oppimisen myönteiset tunneaallot; uteliaisuuden, innostuksen, ja onnistumisen ilon.” Tiina-Maria Päivänsalo, Oppimisen taidot -blogissa

Uteliaisuus ja innostus huokuivat vielä toisen koulutuspäivän viimeisellä tunnillakin, kun osallistujat miettivät ryhmissä Leania oman työnsä näkökulmasta. Tämän uteliaisuuden ja innon he kantoivat mukanaan työpaikoilleen, ja luvassa on varmasti vielä onnistumisen iloa, kun lean-oppeja aletaan soveltaa käytäntöön. Loppukaneettina mainittakoon erään osallistujan antama palaute, jossa tiivistyy koulutuspäivien anti:

”Virkistävin ja mielenkiintoisin koulutuspäivä pitkään aikaan. Antoi paljon mietittävää omaan organisaatioon.”

Mikäli sinun uteliaisuutesi leania-kohtaan heräsi, niin 2.-3.9.2015 järjestämme Joensuussa toisen toteutuksen Tuottavuutta ja työtyytyväisyyttä leanin avulla -koulutuksesta. Lisätietoja ja ilmoittautuminen täällä.

Hana Kivijärvi Aducate

Kirjoittaja Hanna Kivijärvi on koulutussihteeri, joka työskentelee Aducatessa mm. johtamiskoulutusten parissa.