Vanhakin (poliisi)koira oppii uusia temppuja – erään aikuisopiskelijan tarina

Tervehdys kaikki ahkerat opiskelijat!

Tässä kertomus omasta opintopolustani, joka lähti liikkeelle avoimen yliopiston kautta. Aloitin opinnot vuonna 2013 avoimessa. Alku oli todella vaikeaa, koska edellisistä opinnoista oli ehtinyt kulua aikaa jo yli 20 vuotta.

Toro sylikoirana

Muutosten ketju käynnistyi päätöksestä vaihtaa poliisin kolmivuorotyöt päivätyöhön vuonna 2011. Uskalsin irrottaa tutusta ja turvallisesta työstä ja siirtyä asiantuntijatehtäviin lupapuolelle. Uutta tehtävää varten jouduin opiskelemaan ja ottamaan selvää monista asioista. Jouduin siihen opiskelemaan ikään kuin vahingossa ja huomasinkin, että se onkin oikeastaan mukavaa vaihtelua. Totesin, että ihmisen ei pitäisi tehdä liian pitkää samaa työtä, vaan olisi syytä etsiä vaihtelua työrutiineihin. Varsinaisen opiskelun aloittamiseen, kannusti myös se, että tähän aikaan myös vaimoni opiskeli omaan tutkintoonsa lisäpätevyyttä Joensuussa.

2013 maksoin opintomaksun ja sain opinto-oikeuden, mutta mitään ei tapahtunut ensimmäiseen puoleen vuoteen. Lainasin kirjoja, mutta en saanut aloitettua opintoja. Vuosi 2014 oli jo paljon parempi, tosin hylsyjä tuli melko useasti opintojen alkuvaiheessa. Vastaustekniikka ja oikeiden asioiden omaksuminen tuntui vaikealta. Lopettaminenkin kävi mielessä. Suunnittelija Seija Tuominen oli henkilö, joka osasi kannustaa jatkamaan opintoja. Harrastin aktiivista puhelinhäirintää Joensuun suuntaan. Erityiset kiitokset hänelle. Joensuusta pitää vielä mainita Hanna Partinen (amanuenssi), hänellä oli myös kannustava ja positiivinen ote, kiitokset myös hänelle. Kotijoukkojen kannustuksen avulla jatkoin ja sain rimpuiltua yleiset oikeusjärjestelmäopinnot 60 op+ muita opintoja kasalle yhteensä 72 op ja kesällä 2016 pääsin väylän kautta sisään Itä-Suomen yliopistoon, tavoitteena HTK/HTM- tutkinto.

Opiskelu ei ollut aina helppoa ja mukavaa, Elastisen lausun sanan sopivat hyvin hetkiin, kun kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan:

mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa koval duunil asiat vaan onnistuu

kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan hanskat ei tipahda, periks ei anneta ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata

mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen jatkan jaksan vaikka väkisin, jos ois helppoo, kaikki tekis niin ….

Välillä oli hetkiä, jolloin tuntui, että hanskat tiskiin ja pois kehästä. Pieni tauko, hammassuojat suuhun ja takaisin kehään. Avoimen yliopiston faceryhmä, oli myös sopiva paikka kysellä melkein mitä tahansa. Siellä oli hyvä tsemppimeininki ja kaikkia pyrittiin auttamaan.

Syksyllä 2016 saavuin reppu selässä Joensuuhun 72 op mukana. Karjalaisen toimittaja halusi tehdä jutun avoimen kautta yliopistoon päässeestä aikuisopiskelijasta ja sovittiin tapaaminen Carelia – salin aulaan. Toimittaja sanoi, että minut oli helppo löytää noin 250 opiskelijan joukosta. Mietin, että miksi ja tajusin, että olen puolet vanhempi kuin muut opiskelijat. Mutta, vaikka olinkin vanhempi kuin muut, nuoremmat opiskelijat suhtautuivat minuun positiivisesti.

Ensimmäisien päivien aikana tapasin Heikki Päivisen, joka opasti ja ohjasi minua opintojen tiellä seuraavan vuoden. Kiitos Heikki. Tuollainen ystävyys ja auttaminen tuntuivat satakuntalaisen mielestä mukavilta. Itäsuomalaisten luonteenpiirteistä oli muutenkin eroa verrattuna meihin länsirannan ihmisiin.

Jatkoin opiskelua osallistumalla seminaareihin, joissa oli mukava tavata erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Suoritin tietysti myös tenttejä, sekä tehtävien kautta etänä erilaisia opintokokonaisuuksia. Yliopiston kirjasto oli hyvä ja rauhallinen paikka syventyä opintoihin. Pisteitä alkoi kertyä paremmin ja tuntui, että opintojen tekeminen ja aikataulutus onnistuu sittenkin. Kandi-tutkielman sain valmiiksi kesällä 2017, vain ruotsi puuttui. Ruotsin suoritin Hämeen kesäyliopistossa, joka oli etäisyyden puolesta minulle hyvä paikka suorittaa opintoja.

Syksyllä 2017 ilmoittauduin graduseminaariin, jossa jatkoi tutkimuksia samasta aiheesta, mistä olin jo aikaisemmin tehnyt kandityön. Graduun liittyvä empiirinen osa työllisti mukavasti syksyllä ja 2018 alkuvuodesta. Sain gradun ja HTM- tutkintoon vaadittavat opinnot valmiiksi toukokuussa 2018. Vajaat kaksi vuotta ja 228 pistettä, oli saavutus jota en olisi ihan aluksi uskonut saavuttavani.

Nyt voin todeta, että opiskelu toi vaihtelua elämään ja omasta työyhteisöstä poissaolo oli monessa mielessä terveellistä. Oppi arvostamaan työkavereita uudella tavalla ja nyt töihin palaamisen yhteydessä ymmärtää paremmin, miten tärkeää on hyvä työyhteisö. Yhteisö, jossa erilaisuudella on tilaa, arvostus ja toisten kunnioitus kuuluu jokaiseen päivään. Olen tyytyväinen, että meillä on näin hieno ryhmä, johon saan palata takaisin. Opinnot myös innostavat kokeilemaan työelämän sarallakin jotain uutta ja toivonkin, että uusia haastavia tehtäviä löytyy ja saan soveltaa opintojeni aikana hankkimaani tietoa myös käytännössä uudenlaisissa tehtävissä.

Muutamia vinkkejä uudelle opiskelijalle:

1)      Mieti aikataulu, joka sopii itsellesi, eikä ole kohtuuttoman rankka. Vauhtia voi kiristää, jos siltä tuntuu.

2)      Älä arkaile vaan ryhdy rohkeasti toteuttamaan muutosta, luota itseesi. Avoin yliopisto on sopivan joustava tapa aloittaa opintoja. Pystyt hyvin suunnittelemaan opiskelun ja ajankäytön suhdetta.

3)      Opiskelu ja koneen ääressä istuminen vaatii vastapaikoksi jotain muuta. Liikunta oli itselle tärkeä väline jäsennellä ajatuksia ja purkaa välillä negatiivisiakin ajatuksia. Minulla liikunta opintojen ohella johti mm. puolimatkan triathloniin viime vuonna Joroisilla.

4)      Suhtaudu opintoihin kuin maratonjuoksuun, juokse ensin kilometri, älä mieti koko matkaa liikaa tai alkaa hapottamaan heti alussa. Jaa opinnot välitavoitteisiin, äläkä mieti alussa paljonko vielä puuttuu tutkinnosta. Valitse ohjelmaan opintoja, jotka kiinnostavat, se helpottaa oppimista ja omaksumista.

5)      Ole armollinen itsellesi ja muista myös palkita itseäsi kovasta työnteosta.

6)      Muista kiittää läheisiä henkilöitä, jotka auttavat ja mahdollistavat opintosi. Huolehti sosiaalisesta elämästä, älä pelkästään uppoudu opintoihin.

 

Jarmo, HTM vuosimallia 2018

Mainokset

Oman opiskeluelämänsä Suomen mestareita – tutkintotavoitteiset aikuisopiskelijat

HTK-opinnot avoimessa yliopistossa-hanke 10 vuotta, oikeustieteen opetusta jo yli 20 vuotta

Tammikuun lopulla minulla ja kollegoillani oli ilo osallistua Itä-Suomen avoimen yliopiston yhteistyöoppilaitoksen Hämeen kesäyliopiston järjestämään HTK 10 vuotta-juhlaan, jossa juhlapuheiden ja musiikkiesityksen säestämänä juhlistettiin valmistuneita hallintotieteiden kandidaatteja ja maistereita. Olipa mukana yksi tohtorikin juhlittavana. Tapahtuma sai minutkin pohtimaan viimeistä kymmentä vuotta, jona aikana HTK/HTM-tutkintotavoitteisesta aikuisopiskelusta on muodostunut Itä-Suomen avoimessa yliopistossakin eräänlainen ”koulutusbrändi”. Voi jopa sanoa, että vuonna 2007 silloisessa Joensuun yliopistossa lanseeratulla HTK-opinnot (julkisoikeus) avoimessa yliopistossa-hankkeella on tehty jo jälki aikuisopiskelun koulutushistoriaan. Työarjen keskellä asioita yleensä suorittaa ilman enempää miettimistä, mutta juhlaillan aikana tuli palauteltua mieleen monta asiaa vuosien varrelta.

Miten kaikki alkoi?

Ainejärjestö Legio Ostiensis ry täytti viime vuonna 20 vuotta ja on yhden vuoden oikeustieteiden laitosta vanhempi. Merkkipäivän kunniaksi Legio julkaisi loppuvuodesta 2017 Manipulus-lehtensä juhlanumeron, jossa on erinomaisesti kuvattu oikeustieteiden opetuksen ja laitoksen kehittymistä sekä taustoja. Kaikki sai alkunsa 1980-luvun tuntiopetuksesta ja 1990-luvulla Teuvo Pohjolaisen professuurin myötä, julkisoikeuden perus- ja aineopinnot pystyi jo suorittamaan sivuaineena. Legion juhlanumerossa prof. emeritus Tarmo Miettinen luonnehtii prof. emeritusta Teuvo Pohjolaista ”Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden kantaisäksi”. Näillä Pohjolaisen luennoilla innostuin itsekin juridiikan opiskelusta, vaikka opiskeluaikanani opintoja ei voinutkaan pääainetasolla suorittaa HTK/HTM-tutkintoina ennen kuin vasta 1.8.1997 alkaen. Nykyisen Itä-Suomen yliopiston HTK/HTM-tutkintojen omintakeinen oikeustieteeseen perustuva pääainemalli alkoi rakentumaan vuodesta 2002 eteenpäin. Koko ajan mukana on kulkenut myös opiskelijavalinnan joustavuus ja eri hakuväylien kehittäminen. Samoin kuin aikuisopiskelijalähtöisyys, minkä näen isona vahvuutena tämän opiskelumallin kehityksessä. Parasta musiikkia korvilleni on edelleen, kun mahdollisen tulevan opiskelijan puhelu alkaa sanoin ”työkaverini opiskelee teillä ja suositteli Itä-Suomen avoimen yliopiston oikeustieteen opintoja”.

Tutkintotavoitteisen aikuiskoulutusbrändäyksen alkuaskeleet

Lukuvuoden 2006-2007 aikana heräsivät keskustelut entistä laajemmista aikuisopiskelun mahdollisuuksista etänä. Tähän liittyi myös avoimen väylän kehittäminen, joka takasi kaikille 110 opintopistettä avoimen yliopiston kautta suorittaneille opiskelijoille opiskelupaikan HTK/HTM-tutkintoa suorittamaan. Poikkeuksellista  valtakunnallisesti oli ja on nykyisinkin, että koko oikeustieteiden laitoksen opetustarjonta on myös avoimen yliopiston kautta opiskeltavissa. HTK-opinnot (julkisoikeus) avoimessa yliopistossa-hanke lanseerattiin keväällä 2007 ja siihen avoimen yliopiston ja oikeustieteiden laitoksen lisäksi mukaan lähti 5 kesäyliopistoa sekä yksi kansanopisto. Jos Pohjolainen loi pohjan oikeustieteelle Joensuussa, niin minä voin luennehtia Tarmo Miettistä HTK-hankkeen kantaisäksi. Yhtään väheksymättä koko laitoksen henkilökunnan panosta, mutta erityisesti Tarmolle aikuisopiskelun edistäminen oli sydämen asia.

HTKopinnot_avoimessa_hanke

Jo vuonna 2010 hankkeen karonkassa hymyilytti: Tarmo Miettinen oikeustieteiden laitokselta, Riitta Vornanen Aducatesta, Miia Laukkanen oikeustieteiden laitokselta, Seija Tuominen Aducatesta, Erja Tynkkynen Savonlinnan kesäyliopistosta, Soili Meklin Kuopion kesäyliopistosta, Raili Konttinen Savonlinnan kesäyliopistosta, Ritva Oravuo Etelä-Karjalan kesäyliopistosta, sekä Anne Korhonen oikeustieteiden laitokselta juhlivat onnistuneen hankkeen tuloksia.

 

Mitä tehtiin toisin?

Oikeustieteen opinnot olivat olleet tarjolla avoimessa yliopistossa jo pitkään, samoin toimiva väylä ja opiskelijoitakin oli vuosittain ihan hyvä määrä eli n. 600. Mikä sai opiskelijamäärän kasvamaan yli 2000 opiskelijaan yhden lukuvuoden aikana? Ensinnäkin opintoja markkinoitiin tutkintotavoitteisuus edellä. Kysyntä eri paikkakunnilla tapahtumissa oli valtaisa ja muistan eräänkin markkinointi-tapahtuman Kainuun kesäyliopistolla, jossa vasta kolmas sali oli riittävän suuri yli sadan kiinnostuneen osallistujan tarpeisiin. Tarve tuettuun tutkintotavoitteeseen opiskeluun erityisesti yhteistyöoppilaitospaikkakunnilla oli ilmeinen. Opetuksen ja ohjauksen kehittämisen kannalta toimenpiteitä tehtiin monin eri tavoin. Sen lisäksi, että oikeustieteiden laitoksen opettajat kävivät opettamassa livenä eri paikkakunnilla, opetusta välitettiin myös videovälitteisesti yhteistyöoppilaitosten välillä, yleisissä tenteissä mahdollistettiin myös iltatentit, tuotettiin verkkomateriaalia ja -luentoja, järjestettiin systemaattista tuutorointia/ohjausta eri paikkakunnilla sekä opintojen aloitusinfoja. Koska opiskelijoita tuli ns. ovista ja ikkunoista, ihan kaikkia tarpeita ja haasteita ei voitu ennakoidakaan, mutta tilanteet hoidettiin yleensä hyvinkin nopeasti ja joustavasti puolin ja toisin. Hanke haastoi myös eri organisaatiot tekemään yhteistyötä uudella tavalla verkostoyhteistyönä, jota mm. Snellman-kesäyliopiston nyk. rehtori Soili Meklin kuvasi pro gradu-tutkielmassaan. Tiivis kolmikantayhteistyö ja luottamusverkosto olivatkin hankkeen onnistumisen edellytys.

Osana toimintaa

Hankkeen myötä aloitettu toimintamalli on nykyisin osa arkipäivää ja toimintatavat ovat jääneet pysyviksi, vaikka paikalleen ei voikaan sammaloitua. Etäopiskelumahdollisuuksien ja verkko-opintojen lisääntyminen mahdollistaa opiskelun laajasti eri puolilla Suomea, vaikka opiskelija ei asuisikaan yliopisto- tai kesäyliopisto-paikkakunnilla. Itä-Suomen avoimessa yliopistossa suoritettiin v. 2015 enemmän oikeustieteen opintoja kuin muissa avoimissa yliopistoissa yhteensä, joten olemme selkeästi valtakunnallinen ykköstoimija. Reilun vuoden takaisin tilastotiedon mukaan avoimen väylän kautta tutkinto-opiskelijaksi hakeutuneista oli HTK- tai HTM-tutkinnon suorittanut vajaan 10 vuoden aikana yli 500 opiskelijaa. Luku on iso, kun suurin osa opiskelijoista suorittaa opintoja työ- ja muun elämän ohessa. Koko tutkinnon suorittaminen alkaen avoimen yliopiston kautta suoritetuista ensimmäisistä opintojaksoista voi hyvinkin viedä 5-10 vuotta. Nykyisin opiskelupaikan HTK/HTM-tutkintoon saa 60 op suorittamalla, ilman arvosanavaatimusta tai määräkiintiöitä. Erityisen ilahtunut olen OKM:n korkeakoulujen opiskelijavalinnan kehittämisen suunnitelmista, joissa avoimen väylää vahvistetaan edelleen. 1.8.2013 alkaen Itä-Suomen yliopistossa on voinut suorittaa myös ON/OTM-tutkinnon ja vaikka pääosin opiskelijat valitaan valintakokeella (v. 2019 myös paperivalinta), keväällä 2018 opiskelijavalinnoissa otetaan käyttöön myös alanvaihtoväylä oikeustieteelliselle alalle.

Vuonna 2017 Itä-Suomen avoimessa yliopistossa oikeustieteitä opiskeli 3012 opiskelijaa ja opintopisteitä suoritettiin huimat 10890. Laskennallisesti aikaa on mennyt 27 t/op eli 294 030 tuntia. Eiköhän tuolla harjoittelumäärällä jokainen opiskelija ole jo oman opiskeluelämänsä Suomen mestari! Ja tämän vuonna 2007 aloitetun hankkeen suurin hyötyjä onkin opiskelija!

Opiskelu on yksi niistä harvoista toiminnoista, jota elämässä ei voi ikinä katua. Unelmiin siis kannattaa uskoa, ja päättää, että tekee töitä sen eteen. Se päivä tulee, kun voi hymyillen katsoa taaksepäin ja todeta: MÄ TEIN SEN!

Satu, 43, virkamies

Tuominen Seija-10x15Kirjoittaja on Seija Tuominen YTM, Aducaten oikeustieteiden suunnittelija.

Hankintalainsäädännön kokonaisuudistus etenee

Jo pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelman mukaan hankintalaki uudistetaan mm. niin, että työllisyys- ja terveyspoliittiset, sosiaaliset ja muut laatutekijät sekä innovaatio- ja ympäristöpoliittiset näkökohdat otetaan paremmin huomioon julkisissa hankinnoissa. Kansallisia kynnysarvoja nostetaan lähemmäksi EU-direktiivitasoja. Nyttemmin hankintalain kokonaisuudistuksen valmisteluryhmän mietinnössä (työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 37/2015) onkin konkretisoitu hankintalain kokonaisuudistuksen sisältöä. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (hankintalaki), joka korvaisi vuoden 2007 hankintalain, hankinta-asetuksen sekä vuoden 2011 lain sähköisestä huutokaupasta ja dynaamisesta hankintajärjestelmästä.

Siitä huolimatta, että julkisuudessa on puhuttu kokonaisuudistuksesta, aivan radikaaleihin muutoksiin ei kuitenkaan mennä. Hankintalaissa säädettäisiin näet edelleen julkisten viranomaisten ja muiden lain soveltamisalaan kuuluvien yksiköiden hankintojen kilpailuttamismenettelyistä ja niihin liittyvistä oikeusturvakeinoista. Samassa yhteydessä ehdotetaan säädettäväksi vastaavat kilpailuttamismenettelyt kattava laki vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (erityisalojen hankintalaki), joka korvaisi vuoden 2007 erityisalojen hankintalain.

lakiuudistus turvallisuusala

Valmisteluryhmän esityksen tarkoituksena on tehostaa julkisten varojen käyttöä, yksinkertaistaa hankintamenettelyjä, selkeyttää lain keskeisiä käsitteitä, parantaa pienten ja keskisuurten yritysten osallistumismahdollisuuksia tarjouskilpailuissa, parantaa mahdollisuuksia huomioida ympäristö- ja sosiaalisia näkökohtia sekä turvata kaikille tarjoajille tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu julkisissa hankinnoissa. Ehdotusten tarkoituksena olisi lisäksi tuoda kilpailuttamissääntöjä julkisia käyttöoikeussopimuksia koskeviin järjestelyihin. Osa lainmuutoksista tulee olemaan pikemminkin lakiteknisiä kuin sisällöllisesti merkittäviä. Osassa muutosehdotuksista on toki kysymys sisällöllisistä uudistuksista hankintalainsäädäntöön. Keskeisimmät muutokset koskisivat uusia kilpailuttamismenettelyjä, hankintojen jakamista osiin, hankintojen laadullisten näkökohtien huomioimista, ympäristö- ja sosiaalisten näkökohtien huomioimismahdollisuuksia, hankintamenettelyihin liittyviä sähköisiä viestintävälineitä, kansainvälisiä yhteishankintoja sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä muiden erityisten palveluiden hankintamenettelyjä. Lisäksi esimerkiksi tavara- ja palveluhankintojen kansallinen kynnysarvo todennäköisesti kaksinkertaistettaisiin nykyisestä.

Edellä esitetty on kirjoitettu tarkoituksellisesti abstraktisti. Hankintalainsäädännön valmistelu on näet edelleen kesken. Vuoden 2015 syksyn alussa uudistuksesta saatiin laaja lausuntopalaute, minkä johdosta lukuisiin pykäliin tehtiin tarkennuksia sekä täsmennettiin lakiesityksen perusteluja. Kaiken lisäksi on käyty keskusteluja joidenkin yksityiskohtien osalta. Mittava lakipaketti on tarkoitus saattaa eduskunnan käsiteltäväksi talvella 2016. Siitä huolimatta, että eduskunnassa ei yleensä tehdä huomattavia muutoksia lakiesitykseen, on joka tapauksessa varauduttava siihen, että joitakin tarkistuksia tehdään.

Oma lukunsa on se, että hankintalainsäädäntö ei uudistuksen myötä saavuta lopullista muotoaan. Näin ollen lain muutoksia on tulossa vastedeskin. Esimerkiksi hankintalain valvontaa koskeva uudistus odottanee nurkan takana, vaikka siitä ei vielä ole olemassa virallisia esityksiä. Toiseksi säädös- ja toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset luovat paineita muuttaa hankintalainsäädäntöäkin. Hankintalainsäädännön muutosesityksessä ei ole luonnollisestikaan huomioitu vielä esimerkiksi vireillä olevasta sote-uudistuksesta aiheutuvia säätelytarpeita. Niinpä niitä on arvioitava aikanaan erikseen.

 

kalle_maatta_uefKirjoittaja Kalle Määttä, OTT dosentti, kilpailuasiainneuvos (KKV), kouluttaa 17.-18.5.2016 hankintalain uudistuksesta sekä muista kilpailutuksiin ja sopimuksiin liittyvistä aiheista Markkinointi- ja sopimusoikeus -opintojaksolla. Jakso on osa UEF EMBA -ohjelmaa, mutta sen suorittaminen itsenäisenä opintojaksona on nyös mahdollista.

Opintopolkunsa näkee vasta jälkikäteen

Aloitetaan nykyhetkestä. Kirjoitan tällä hetkellä väitöskirjaani, joka käsittelee Euroopan unionin sähkömarkkinasääntelyä ja erityisesti sähkön huoltovarmuuden turvaamista kapasiteettimekanismien avulla. Kapasiteettimekanismit ovat sääntelyinstrumentteja, jolla pyritään varmistamaan sähkön tuotantokapasiteetin riittävä määrä sähkömarkkinoilla. Jos kahden viimeisimmän virkkeen lukeminen teki olosi uneliaaksi, kuulut siihen enemmistöön, joka ei jaa mieltymystäni energiaoikeuteen yhtenä kaikkein kiinnostavimmista oikeudenaloista. Tutkimusaiheen olennaisuutta ei voi kuitenkaan vähätellä: viimekädessä kyse on sääntelystä, jolla pyritään varmistamaan, että töpselistä tulee jatkossakin keskeytyksettömästi sähköä.

Itseäni kiinnostavan tutkimusaiheen löytyminen ei kuitenkaan ole ollut suoraviivaista, vaan opintopolkuni – ainakin nykyhetkeen saakka – on ollut varsin kiemurainen. Oikeastaan opintopolusta puhuminen on mielestäni harhaanjohtavaa, koska se antaa kuvan jotenkin ennalta viitoitetusta tiestä. Tosiasiassa ainakin oma opintopolkuni on ollut melko sattumanvaraisesti perusteltujen valintojen jatkumo, jonka seurauksena muun muassa päädyin olemaan kolmena vuotena fuksi.

Sattumusten summana hain opiskelemaan Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen laitokselle Eurooppaoikeutta vuonna 2010, jolloin opiskelijavalinta tehtiin ylioppilastodistuksesta saatavilla pisteillä. Aiempien vuosien sisäänpääsyrajojen perusteella sisäänpääsyni piti olla itsestään selvää, mutta toisin kävi, ja jäin ilman opiskelupaikkaa. Aloitin kuitenkin opintoni avoimen yliopiston kautta ja suoritin fuksivuoden yleiset opinnot kokonaisuudessaan avoimessa yliopistossa. Pääsin tutkinto-opiskelijaksi vuonna 2011, jolloin olin taas muodollisesti fuksi.

Olin ehtinyt opiskella Eurooppaoikeutta ja ympäristöoikeutta vuoden, kun oikeustieteiden laitos sai oikeuden antaa oikeusnotaarin ja oikeustieteen maisterin tutkintoja. Osallistuin ensimmäisiin järjestettyihin valintakokeisiin ja hyväksytyksi tultuani olin kolmatta kertaa fuksi.

Energiaoikeus valikoitui tutkimusaiheekseni suunnilleen yhtä suunnitellusti kuin opintopolkuni vaiheet muutoinkin. Olin kiinnostunut jotakuinkin kaikista oikeudenaloista, ja valinta näiden välillä osoittautui haastavaksi. Energiaoikeus oli omasta mielestäni monella tapaa luonteva ja mielenkiintoinen yhdistelmä eurooppaoikeutta ja ympäristöoikeutta sekä ajankohtainen ja tarpeellinen tutkimuskohde, mutta tosiasiassa en tehnyt ratkaisuani uramenestys mielessä, vaan siksi, että minulla oli energiaoikeuden parissa hauskaa.

Näin jälkikäteen tarkasteltuna on mielenkiintoista ja melko lohdullista huomata, että opintopolkuni ei ole ollut väärä tai johtanut epäonnistumiseen siitä huolimatta, että se ei ole ollut suora ja virtaviivainen, vaan lähinnä hyvin ajoitettujen sattumien summa höystettynä sopivalla päämäärätietoisuudella. On varmaankin todenmukaista väittää, että one-size-fits-all –opintopolku, missä kaikkien opiskelijoiden edellytetään säntäävät suoraan lukion tai ammattikoulun penkiltä suorittamaan heti oikeaa tutkintoa, oikeassa oppilaitoksessa ja oikeassa aikataulussa, ei ole kovin realistinen tai oppimisen kannalta järkevä ratkaisu. Oman, epäkonventionaalisen opintopolkuni päätteeksi valmistuin puolitoista vuotta oikeustieteellisten valintakokeiden jälkeen keväällä 2015 laitoksen ensimmäiseksi oikeustieteen maisteriksi.

Toki opinnoissani menestyminen on edellyttänyt minulta myös paljon työtä ja hyviä istumalihaksia. Esimerkiksi pääsykokeisiin valmistautumiseksi äänitin itseäni lukemassa maakaaren säännöksiä ja sitten luukutin näitä nauhoituksia nupit kaakossa, kun aivot eivät enää jaksaneet lukea kirjaa. Kovasta työstä huolimatta opinnot eivät juuri koskaan mene kokonaisuudessaan niin kuin alun perin oli suunniteltu, eikä niiden tarvitsekaan. Oman opintopolkunsa löytäminen ei tarkoita samaa kuin opintosuunnitelman orjallinen noudattaminen, vaan edellyttää tilaisuuksien ja uusien haasteiden jatkuvaa etsimistä ja niihin tarttumista.

kaisahuhtaKaisa Huhta
Doctoral Researcher
Energy Law Coordinator
LLM Diploma Program in International and European Energy Law and Policy

Miksi esitutkinnalla on väliä?

Vaasan hovioikeus rusikoi 19.2.2015 antamassaan Auer-jutun tuomiossa kovalla kädellä rikoksen esitutkintaa. Myös kuuluisassa J.J. Järvilehdon tapauksessa Turun hovioikeus hylkäsi syytteen törkeästä kuolemantuottamuksesta ynnä muusta lähinnä havaitsemiensa esitutkinnan puutteiden takia. Tämä saattaa hämmentää valistunutta lukijaa. Lain mukaan rikosasian pääkäsittelyssä laillista oikeudenkäyntiaineistoa on vain pääkäsittelyssä oikeudelle esitetty aineisto. Jutun esitutkinta on oikeudenkäyntiaineistoa vain sikäli kuin siihen nimenomaisesti vedotaan. Eikö rikosjuttuja ratkaistakaan sen perusteella, mitä oikeudenkäynnissä esitetään vaan sen perusteella, mitä esitutkinnassa on jäänyt mahdollisesti selvittämättä?

Aducate oikeustiede esitutkinta

Syyttömyysolettaman mukaan epäiltyä on kohdeltava esitutkinnassa syyttömänä.

Rikosjutussa on kysymys yhtäältä aineiston laajuudesta ja toisaalta aineiston näyttöarvosta. Aineiston laajuudesta eli selvityksen kattavuudesta vastaavat poliisi ja syyttäjä. Esitutkinnassa on yleensä johtoteemana tietty hypoteesi tapahtumien kulusta, jonka poliisi ja syyttäjä yhdessä toimien pyrkivät todisteilla toteen näyttämään. Sen lisäksi on kuitenkin otettava huomioon vaihtoehtoiset tapahtumainkulut. Tähän velvoittaa jo rikosasioissa voimassa oleva syyttömyysolettama: rikoksesta epäiltyä on kohdeltava syyttömänä. Syyttäjän ja poliisin tulee pyrkiä mahdollisimman objektiivisesti harkitsemaan erilaisia, varteen otettavia tapahtumainkulkuja, joita toki yleensä myös rikoksesta epäillyn avustaja pyrkii nostamaan tutkinnan aikana esiin. Selvittämisvelvollisuuden laajuus ei ole aina sama, vakavat vankeuteen johtavat rikokset pitää tutkia perusteellisemmin kuin pienet sakkorikokset.

Hovioikeus on mainituissa kahdessa tuomiossa korostanut aivan oikein, että luotettava näytön arviointi on mahdollista vain, jos myös syytteen kanssa vaihtoehtoiset tapahtumainkulut on riittävästi selvitetty. Vaihtoehtoiset tapahtumainkulut on selvitettävä nimenomaan esitutkinnassa. Jos selvittämisvelvollisuus on laiminlyöty, lopputuloksena voi olla se, että syyllisyydestä jää juuri sen takia varteenotettava epäily. Näytön arviointia ei voi suorittaa, ellei aineisto ole kattava.Syyte pitää tällöin hylätä nimenomaan sillä perusteella, ettei syyttäjä ole riittävästi täyttänyt velvollisuuttaan asian selvittämiseen.

Rikospaikkatutkinnan merkitystä on korostettava edelleen poliisin koulutuksessa

Poliisin koulutuksessa on korostettu ja pitää edelleen korostaa rikospaikkatutkinnan merkitystä. Rikostutkinnan kannalta tärkein hetki on se, kun ensimmäinen poliisipartio saapuu rikospaikalle. Se mikä tutkinnan alkuvaiheessa jätetään tutkimatta tai tutkitaan huonosti, rasittaa jutun käsittelyä ja näytön arviointia jutun elinkaaren loppuun asti. Etenkään rikospaikkatutkinnan puutteet eivät ole jutun myöhemmissä vaiheissa enää korjattavissa, koska jäljet häviävät ja niitä myös hävitetään. Esitutkinnan alussa ei ole varaa välinpitämättömyyteen. Kaikki ajateltavissa olevat tapahtumavaihtoehdot pitää ottaa huomioon.

Itä-Suomen oikeustieteiden laitoksen opetuksessa on otettu huomioon esitutkinnan tarpeet usealla opintojaksolla. Rikosprosessin ja esitutkinnan perusteet käydään läpi rikos- ja prosessioikeuden peruskurssilla. Jonkin verran esitutkintaa käsitellään myös ryhmätyöjaksolla. Varsinaisesti esitutkintaan keskittyvä opintojakso on 10 opintopisteen laajuinen Esitutkinta ja pakkokeinot. Tämä opintojakso on avoimen yliopiston tarjonnassa ja soveltuu erinomaisesti oppimistehtävillä suoritettavaksi. Opintojakso on isotöinen ja perehtymistä vaativa aineisto laaja, valmiiden töiden laajuus on vaihdellut 30 sivusta 90 sivuun. Helpolla eivät selviä opintojakson perinteisellä tentillä suorittavatkaan sillä lukemista on paljon ja opeteltava aines monelle alkuaan vierasta. Toivottavaa olisi, että alan ammattilaisten lisäksi opintojaksoa uskaltautuisivat suorittamaan entistä useammat ”perusopiskelijat”, joilla ei ole poliisitaustaa tai muuta kokemusta esitutkinta- ja pakkokeinolakien soveltamisesta. Selvää on, että alan ammattilaiset selvittävät opintojakson kunnialla, mutta opintojakso on kenen tahansa työtä pelkäämättömän oikeustieteen opiskelijan suoritettavissa. Esitutkintajaksolta on sitten hyvä siirtyä suorittamaan opintojaksoa Syyteharkinta ja tuomioistuinmenettely.

Esitutkinnalla on siis väliä ja hyvä esitutkinta antaa hyvän pohjan jutun syyteharkinnalle ja tuomioistuinkäsittelylle. Juttuja ei ratkaista esitutkinnassa eikä sen perusteella, mitä esitutkinnassa on käynyt ilmi. Tuomioistuin ratkaisee jutun sen perusteella, mitä sille on esitetty rikosasian pääkäsittelyssä. Tästä ovat toki poikkeuksena kirjallinen menettely ja tunnustamisoikeudenkäynti, joissa juttu ratkaistaan ensi sijassa syytteen ja syytetyn lausuman perusteella. Kelvottomasta esitutkinnasta ei saa kehitettyä hyvää pääkäsittelyä ja vaarana on se, että tuomioistuin tämän perusteella hylkää syytteen. Esitutkintaa voidaan siten arvostella pääkäsittelyssä ja nimenomaan sen perusteella, mitä esitutkinnassa on jätetty tekemättä. Asian selvittämisessä on suureksi avuksi se, että rikoksesta epäillyllä on oikeusavustaja jo esitutkinnassa. Avustaja voi tuoda poliisin ja syyttäjän harkittaviksi seikkoja, jotka olisi syytä selvittää. Avustaja ei ole esitutkinnassakaan riesa tai välttämätön paha vaan parhaimmillaan jutun selvittämistä auttava yhteistyötaho.

 

tolvanen_esitutkinta_aducateMatti Tolvanen

Rikos- ja prosessioikeuden professori, OTT
Itä-Suomen yliopisto

Kuka valvoisi lainvalmistelun laatua?

Lainvalmistelun laadun parantaminen vaatimatonta

Lainvalmistelun puutteet nousevat usein julkiseen keskusteluun. Esimerkiksi kuntarakenne ja sote -uudistusten laadusta on noussut poru nykyisen hallituksen kaudella. Säädösten vaikutuksia arvioidaan puutteellisesti, vaikka lainvalmisteluohjeistus toisin määrääkin. Säädösehdotuksentavoitteissa luvataan paljon hyvää ilman, että osoitettaisiin, miten tavoitteisiin tullaan ehdotuksenavulla pääsemään. Voidaankin todeta, että lainvalmistelun laadun parantaminen nykyisen(kin) hallituksen osalta jäänyt – jälleen kerran – melko vaatimattomiksi.

Lainvalmistelun laatu ei ole millään tavoin vähäpätöinen asia. Huono lainsäädäntö onomiaan aiheuttamaan ylimääräisiä kustannuksia yrityksille, kansalaisille ja viranomaisille,oikeusepävarmuus johtaa siihen, että toimijat eivät uskalla toimia lain sallimissa puitteissa,säännösten epäyhtenäinen täytäntöönpano koettelee kansalaisten yhdenvertaista kohtelua, lakeja joudutaan korjaamaan nopeassa tahdissa. Tätä listaa olisi helppo jatkaa. Samalla se nostaa esille kysymyksen, miksi Suomessa on hyväksytty heikko lainvalmistelun taso.

Ministeriöissä tehtävän lainvalmistelun laatua pitäisi pystyä valvomaan ulkopuolisten toimesta.

Lakivalmistelu AducateLainvalmistelun laatua kontrolloidaan ennakollisesti ulkopuolisen tahon toimesta kahdessa kohtaa lainvalmistelu- ja lainsäädäntöprosessia. Lainvalmisteluvaiheessa oikeusministeriön laintarkastusyksikkö tarkastaa lainsäädäntöehdotuksen lakitekstien teknisen tason. Oikeusministeriön laintarkastusyksikön suorittaman tarkastuksen voidaan katsoa olevan lähinnä lakiteknistä ja kielellistä tarkastusta, jossa ei oteta kantaa säädösehdotusten tarpeellisuuteen, vaihtoehtoiseen sääntelyyn tai poliittisiin kysymyksiin. Tähän säädösehdotuksen tekniseen tarkastukseen ovat lainvalmistelijat tyytyväisiä, vaikka tarkastusta hankaloittavat ja hidastavat yksikön niukat henkilöstöresurssit.

Vastaavasti lainsäätämisen vaiheessa eduskunnan valiokunnat esittävät näkemyksensä ja perustelunsa säädösehdotuksista. Perustuslaissa todetaan, että Suomessa eduskunta käyttää lainsäädäntövaltaa. Kansan valitseman eduskunnan avulla kansan käsitykset yhteiskunnassa tärkeinä pidetyistä asioista välittyvät lainsäädäntöön. Tätä kutsutaan ns. välilliseksi demokratiaksi. Eduskunnan valiokuntien toiminnassa korostuu lainsäädäntöehdotusten sisällön arvioiminen. Kansanedustajista koostuvat valiokunnat voivat esittää eduskunnalle, että säädösehdotus esimerkiksi hyväksytään muuttamattomana tai ehdotus hylätään kokonaan.

valiokunnat eivät synnytä riittävästi painetta ministeriöille lainvalmistelun laadun parantamiseksi.

Valiokuntien rooli lainvalmistelun laadun valvojana on jäänyt tosiasiassa melko heikoksi, lukuun ottamatta perustuslakivaliokunnan roolia perustuslainmukaisuuden valvojana. Valiokunnat eivät halua kritisoida lainvalmistelun laatua, vaan tyytyvät pehmeisiin keinoihin esittämällä toiveen viranomaisten toimintaedellytysten turvaamisesta ja seurannan tarpeesta. Nämä toiveet toistuvat usein, eivätkä valiokunnat pyri puuttumaan säädösehdotusten puutteisiin esimerkiksi esittämällä ehdotuksen hylkäämistä. Toisin sanottuna valiokunnat eivät synnytä riittävästi painetta ministeriöille lainvalmistelun laadun parantamiseksi.

Lainvalmistelun sisällön laadun valvojat puuttuvat

Voidaan todeta, ettei Suomessa ole tahoa, joka valvoisi lainvalmistelun sisällön laatua kunnolla. Tämä rooli olisi tarjolla kansanedustajille, mutta siihen he eivät ole tarttuneet. Syinä ovat osaamisen puute, aikataulupaineet ja poliittinen tahto. Eduskunnan oma aktiivisuus lainsäädäntövallan käyttäjänä, lainsäädäntöprosessiin ehkä liittyvien poliittisten neuvotteluiden jälkeen, rajoittuu hallituksen esityksen hyväksymiseen ja sen suppeissa puitteissa tapahtuvaan muuttamiseen. Enemmistöhallituksen aikana hallitusta tukevien eduskuntaryhmien on ryhmäkurin vuoksi usein käytännössä vaikea muuttaa hallituksen esittämää lakiehdotusta enempää kuin hallitus suvaitsee.

Aducate Laki

Mikäli yksittäinen hallituspuoluetta edustava kansanedustaja asettuu poikkiteloin suhteessa säädösehdotukseen, vaikuttaa se hänen asemaansa omassa puolueessaan. Mikäli lainvalmistelun laatua haluttaisiin tosiasiallisesti parantaa, yhtenä vaihtoehtona voisi olla riippumattoman arviointiyksikön perustaminen. Siinä missä laintarkastusyksikkö pyrkii huolehtimaan hallituksen esitysten lakiteknisestä hyvyydestä, voisi arviointiyksikkö arvioida lakiehdotusten substanssin laatua. Arviointiyksiköllä olisi asiantuntemusta arvioida lainvalmistelun laatua esimerkiksi vaikutusten arvioinnin ja sidosryhmien osallistumisen suhteen. Tällaisen yksikön perustamista on esitetty ja sellaisen perustaminen onkin tarpeen. Nyt näyttää myös siltä, että arviointiyksikön perustamiselle on löytynyt poliittinen tahtotila. Esimerkiksi eduskunnan tarkastusvaliokunta ehdottaa tällaisen yksikön perustamista valtioneuvoston yhteyteen.

Resurssikysymys yksikön perustaminen ei voi olla. Parempi lainsäädäntö tuottaa yhteiskunnassa hyötyinä monin verroin lain valmistelukustannuksia enemmän. Lainsäädännön tasoa ja lainvalmistelun avoimuutta saadaan parannettua, mikäli kansainvälisiin kokemuksiin on uskominen. Lainvalmistelun avoimuuden parantuminen ei ole sivuseikka tilanteessa, jossa kansalaisten luottamus poliitikkoja kohtaan on heikkoa. Kansalaisten luottamus lainvalmistelua kohtaan on yksi seikka, joka vaikuttaa halukkuuteen noudattaa lainsäädäntöä.

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella tarjotaan opetusta ja tuotetaan tutkimusta lainsäädäntöön liittyen oikeustaloustieteen ja lainsäädäntötutkimuksen -oppiaineessa. Oppiaineen opetus ja tutkimus on suunniteltu siten, että se tarjoaa käyttökelpoisen tarkastelukehikon, peruskäsitteistön ja teoreettisen taustan, jota vasten lainsäädäntöä ja sen vaikutuksia voidaan tutkia analyyttisesti ja järjestelmällisesti. Oppiaineen tarjoamia kursseja voi myös opiskella Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa.

anssi.keinanen@uef.fi

Kirjoittaja on lainsäädäntötutkimuksen professori Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella