Opiskelijatarina: Julkisoikeus, Anna Brentnall

Anna Brentnall on kotoisin pääkaupunkiseudulta, Vantaalta. Hän on juuri tänä syksynä aloittanut julkisoikeuden opinnot oikeustieteiden laitoksella. Anna on suorittanut avoimen yliopiston opintoina 60 opintopistettä ja pääsi opiskelemaan näiden opintojen perusteella, avoimen väylän kautta.

Anna Brentnall, kasvokuva ulkona puuta vasten nojaten
Anna Brentnall opiskelee julkisoikeutta suoritettuaan ensin 60 opintopistettä opintoja avoimen yliopiston kautta.

Kovan työn kautta unelma-alalle

Annan unelma oikeustieteiden opinnoista on elänyt pitkään, jo peruskoulusta asti, mutta ei ole ollut aina mikään itsestäänselvyys. Muitakin koulutusvaihtoehtoja on toki matkan varrella ollut, mutta koko ajan mukana on kulkenut tunne siitä, että oikikseen on vaan pakko päästä. Taustalla on myös ammattitutkinto Omniasta.

–Muistan jo joskus 15-vuotiaana sanoneeni opettajalle, että minä haluan oikikseen. Teini-ikäisenä olinkin todella kiinnostunut yhteiskunnasta ja oikeudenmukaisuudesta. Oikeudenmukaisuus on minulle tärkeä arvo, jonka myötä olen kiinnostunut myös oikeustieteistä. Minusta on kiinnostavaa ja kiehtovaa tietää, miten tämä yhteiskunta toimii.

–Taustani on hieman erilainen, koska minulla on todettu oppimisvaikeuksia ja peruskoulun kävin erityisluokalla. Haluan kertoa tarinani, koska uskon, että kaikilla on oikeus unelmiin ja korkeakouluopintoihin oppimisvaikeuksista huolimatta. Oppimisvaikeus ei ole este päästä yliopistoon!

Anna kertoo, että opiskelupaikan saaminen on vaatinut ponnisteluja ja jonkin verran muutoksia myös omassa ajattelutavassa. Hän kertoo kuitenkin päässeensä kovasti töitä tekemällä eteenpäin ja saavuttaneensa unelmansa.

–Olen tehnyt todella paljon töitä opiskelutekniikoiden kanssa. Olen saanut enemmän tukea ja käyn yksityisopetuksessa kerran viikossa. Tenttien läpäiseminen on vaatinut myös asenteen muutosta ja joskus tarvittaessa toisen suoritustavan pyytämistä.

Itä-Suomen yliopiston Anna kertoo valinneensa opiskelupaikakseen, koska UEFilla on erinomaiset mahdollisuudet suorittaa opintoja joustavasti ilman pakollista läsnäoloa.

Anna Brentnall, profiilikuva. Kuvattu  Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella.
Anna kertoo valinneensa Itä-Suomen yliopiston opiskelupaikakseen, koska UEFilla on erinomaiset mahdollisuudet suorittaa opintoja joustavasti ilman pakollista läsnäoloa.

Kohti haastavia ja mielenkiintoisia opintoja

–Tykkään haasteista ja odotan niitä sekä tietenkin mielenkiintoisia opintoja. Toivon, että julkisoikeuden opintojen ja tutkinnon myötä ovet aukeavat moniin työtehtäviin. Haluaisin tulevaisuudessa työskennellä perhe- ja jäämistöoikeuden parissa, koska olen kiinnostunut ihmisistä ja minulla on kova halu auttaa muita.

Toinen Annan vanhemmistani on kotoisin Englannista ja hän toivoisikin voivansa työskennellä Britanniassa ainakin jossain vaiheessa. Varsinaisen unelmatyön osalta kaikki on kuitenkin vielä avoinna.

–Saa nähdä minkälaisiin työtehtäviin elämä vie vai opiskelenko vielä jotain muuta, jossa pääsen hyödyntämään vahvuuksiani.

Vaikeiden vaiheiden jälkeen kaikki onnistumiset ovat tuntuneet hienoilta, kaikki hyvät arvosanat ja niiden eteen tehty työmäärä tuntuu mahtavalta.

–Parasta on se fiilis, kun tuntuu, että vitsit mä osaan tän asian!

Minkälaisia vinkkejä haluaisit antaa julkisoikeuden opinnoista ja avoimen yliopiston väylästä kiinnostuneille hakijoille?

Anna kehottaa puhumaan unelmistaan ääneen ja juttelemaan haaveiden alasta mahdollisimman monen kanssa. Hän haluaa kannustaa etenkin nuoria, joilla on oppimisvaikeuksia.

–Esimerkiksi meillä oikeustieteissä on facebook-yhteisö, jossa voi kysyä mitä vain tästä tutkinnosta etukäteen. Aina kannattaa kysyä apua eikä jäädä yksin, vaan puhua asioista, jotka mietityttävät. Itse olen erittäin kiitollinen avoimen yliopiston Seija Tuomiselle ja Tiina Juurelalle kaikesta avusta ja tuesta. Avoin yliopisto ja väylä tarjoavat mahdollisuuden suorittaa opintoja omaan tahtiin. Avoimen opinnot myös kasvattavat opiskelijaa henkisesti, esimerkiksi pettymyksen sietäminen vahvistuu, kun ei pääsekään tentistä ensimmäisellä kerralla läpi. Älä pelkää tavoitella sitä, mitä oikeasti haluat. Oppimisvaikeus voi olla hidaste, mutta ei este omille unelmille!

–Haluaisin sanoa heille, ketkä aloittavat avoimessa yliopistossa, että suorita kurssit ihan rauhassa omaan tahtiisi, niin että varmasti opit ja sisäistät sisällöt. Ei ole mitään kiirettä tutkinto-opiskelijaksi. Arvosta myös avoimen opintojen aikana saamiasi muita valmiuksia ja kasvua. Nämä ovat arvokkaita asioita, kun pääset tutkinto-opiskelijaksi ja huomaat, että epävarmuutta ja jännitystä ei enää olekaan niin paljon kuin aloittaessasi avoimen yliopiston opintojen parissa.

Taide tuen ja nuorten kohtaamisen keinona

Oppimisen taito on tulevaisuudessa yksilölle ulkoapäin tulevan tiedon sisäistämistä tärkeämpi kyky.   Tiedon soveltamisessa on tärkeää toisen kohtaaminen ja taito käyttää tietoa yksin ja yhdessä muiden kanssa. Toimiva vuorovaikutus edellyttää sosiaalisia taitoja empatiaa ja itsetuntemusta.   

Nuoren identiteetti muodostuu vuorovaikutuksessa yhteisön kanssa

Nuoruudessa lapsi kasvaa aikuiseksi rakentamalla käsityksen minuudestaan. Identiteetin rakentuminen on haavoittuva ja vuorovaikutussuhteisiin sitoutuva ilmiö.  Siinä missä pienen lapsen maailmassa vanhemmat ovat hyvän olon ja turvan perusta, niin kavereiden ja yhteisön rooli korvaa perheen aseman nuoren elämän keskiössä. 

Nuoruudessa identiteetin rakentumista kehystävät toisaalta paine kuulua ryhmään mutta myös tarve kasvaa omaksi itsekseen. Tässä ristipaineessa nuoren hyvinvointi rakentuu realistisen ja myönteisen minäkokemuksen varaan. Minäpystyvyys on myös perusta yhteisöön kuulumiselle. Kokemus itsestään hyväksyttynä luo positiivisen vuorovaikutuksen kehän, joka lisää onnistumisia. Vastaavasti haavat itsetuntemuksessa pohjustavat kokemuksia, jotka voivat murentaa lisää itseluottamusta. 

Kuva nuorista, joiden kädet on maalissa
Nuoren identiteetti muodostuu vuorovaikutuksessa yhteisön kanssa

Joskus kommunikaatiossa on haasteita 

Kielen ja kommunikaation pulmat ovat yksi keskeinen taustatekijä nuoruuden sosioemotionaalisissa vaikeuksissa. Väärinymmärrykset kommunikaatiossa voivat juontua erilaisista yksilöllisistä neuropsykologisisista piirteistä. Näistä ominaisuuksista kohtaamisen haasteita aiheuttavat esimerkiksi autismin piirteet ja tarkkaavuuden vaikeudet. Nuoren haasteet kommunikaatiossa ja siten sosiaalisessa integraatiossa voivat näkyä myös osallistumattomuutena ohjattuihin harrastusryhmiin. Nuoren yksilölliset ominaisuudet saattavat leimata hänet vaikeaksi, vaikka yhteisö, muut nuoret ja aikuiset tarvitsisivat enemmän välineitä kommunikoida tukea tarvitsevan nuoren kanssa. Myös itse nepsy-piirteiset lapset tarvitsevat tukea, jotta he pystyisivät ilmaisemaan tarpeitaan tavalla, joka mahdollistaisi sosiaalisen kohtaamisen.

Taideharrastus laajentaa ilmaisutapoja 

Taideharrastus voi tukea nuorta yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden välisen tasapainon löytämisessä. Kuten hyvinvointi, myös luovuus kehittyy avoimessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä. Taide tunteiden ja kommunikaation välineenä ei ole sidottu kieleen eikä edellytä hienopiirteisten eleiden ja sosiaalisten konventioiden hallitsemista. Taide ja taidekasvatus voivat antavat nuorille uudenlaisia tapoja ja tilaa ilmaista itseään sekä kertoa kokemuksistaan.  Vastaavasti taide mahdollistaa yhteisölle tavan kohdata nepsy–nuori siten, etteivät arkielämän rutiinit määritä ennakolta vuorovaikutustilanteen kehystä. Erityisesti sosiokulttuurisen taidekäsityksen ydin ovat yksilön mahdollisuudet osallistua yhteisön toimintaan, ympäristöön ja päätöksentekoon. Näiden piirteiden kautta taide tukee kaikkien nuorten kokemusta itsestään osaavana ja hyväksyttynä yhteisön jäsenenä.  

Tukea nuorille ja taideharrastusten ohjaajille 

Taiteen ja harrastusten merkitys nuorten tukemisessa on tiedostettu ja esimerkiksi marraskuussa 2020 käynnistyy opetus ja kulttuuriministeriön Suomen malli, jossa päätavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen harrastamisen avulla. Tarkoituksena on tarjota jokaiselle lapselle ja nuorelle maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä.  Osana mallia pyritään edistämään erityisen tuen tarpeessa olevien lasten ja nuorten harrastamista tarjoamalla rahoitusta avustajien palkkakuluihin sekä ohjaajien matka- ja materiaalikuluihin. Vastaavasti Karelia CBC -hanke New Cultural Horizons pyrkii Pohjois-Karjalassa tukemaan alueen taidekasvatusta ja kulttuuritoimintaa. Osana hanketta järjestetään tukea tarvitseville nuorille kokemuksia taidepiloteissa ja tarjotaan nepsy-piirteisten nuorten ohjaamisesta koulutusta taide ja kulttuurialan toimijoille. 

Kirjoittajana Hanna Koistinen Projektitutkija, Soveltavan kasvatustieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto (linkki yhteystietoihin)

Lähteet: 

  • Hickman, R., Burgess, L., Addison, N., Grigg, C., Hollands, H., Newbury, D., Ash, A., Tallack, M., Mason, R., & Hall, J. (2005). Art education 11-18: meaning, purpose and direction (2. ed., repr. ed.).  
  • Karppinen, S., Ruokonen, I., & Uusikylä, K. (2008). Nuoret ja taide: ilolla ja innolla, uhmalla ja uholla: kirjoituksia murrosikäisten taito- ja taidekasvatuksesta. Finn Lectura. 
  • Lahikainen, A., Punamäki, R., Tamminen, T., Nummenmaa, A., Alasuutari, M., Näre, S., Oksanen, A., Partanen, J., Luoma, I., Mäntymaa, M., Puura, K., Silvén, M., Kouvo, A., Hautamäki, A., Suoninen, E., Pölkki, P., Solantaus, T., Järventie, I., Salmela-Aro, K., … Helve, H. (2008). Kulttuuri lapsen kasvattajana. WSOY. 
  • Quinn, T., Ploof, J., & Hochtritt, L. (2012). Art and social justice education : culture as commons. Routledge. 
  • Ranta Samuli: TiTaTa – Sivuaine, joka vie tiedon, taiteen ja taidon äärelle. Blogi Parasta aikaa varhaiskavatuksessa (linkki: https://blogs.uef.fi/parasta-aikaa-varhaiskasvatuksessa/ )

EKOSYSTEEMI JATKUVAN OPPIMISEN KOTIPESÄNÄ

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Hyvä tehdään yhdessä. Onhan näitä monenlaisia sanontoja siitä, miten muutos kokonaisuuden yhdessä kohdassa aiheuttaa vaikutuksen toisaalla ja kokonaisuus muuttuu uuteen asentoon. Kun maailma pirstaloituu systeemisen ajattelun merkitys kasvaa. Tänään puhutaan innovaatioekosysteemeistä ja oppimisen ekosysteemeistä. Siis mistä?

Käsite (oppimisen) ekosysteemi perustuu ekosysteemiseen viitekehykseen1. Tämän päivän kehittäminen ja muutoksen tekemisen toimintaympäristö korostavat systeemistä lähestymistapaa, missä osat vaikuttavat lopputulokseen. Tässä kokonaisuudessa merkitseväksi tulee se, ketkä panostavat ekosysteemiin ja mitä, mitä ovat yhteistyön tavat (koulutusyhteistyötä, tutkimustoimintaa, kehittämistoimia) ja mitä tuloksia niistä syntyy (palveluja, osaamisen lisääntymistä, laadun paranemista). Muutos yhdessä tekijässä synnyttää muutoksen kokonaisuudessa. Kehittämisessä korostuvat yhteistyö ja avoimuus. Kaikkien ekosysteemissä toimivien tulisi hyötyä siitä ja tuloksen tulisi olla enemmän kuin osat yhteensä. Lisäksi puhuttaessa jostakin alueellisesta ekosysteemistä pitää huomioida ekosysteemin heijastusvaikutus koko alueeseen. Lopun viimein ekosysteemin hyödyn tulisi realisoitua palvelujen käyttäjille, siis tavan kansalaisille.

Itä-Suomen yliopisto ja Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate ovat mukana rakentamassa oppimisen ja innovaatioiden ekosysteemiä Savonlinnassa ja Kainuussa. Savonlinnassa ekosysteemi tavoite on turvata alueen elinvoimaisuus pitämällä huoli alueella jo olevien osaajien ammattitaidosta ja osaamisen päivittämisestä. Kainuussa innovaatioekosysteemiä on kehitetty sosiaalialan osaamistarpeisiin ja Kainuun soten palvelujen kehittämiseksi. Florida2 puhuu oppivasta alueesta. Tällaista aluetta kuvaa jatkuva kehitys ja ideoiden luominen. Uudesta innostumisen pitäisi välittyä myös ulospäin, jolloin myös alueen houkuttelevuus lisääntyy. Näitä tavoitellaan myös Kainuussa ja Savonlinnan seutukunnalla. Tieto on keskeistä lisäarvon luomisessa, jolloin tärkeäksi tulevat tietotyö, oppiminen sekä innovaatioiden ja tuotannon yhdistyminen. Toiminnan ydin on työelämän, tutkimuksen ja yhteiskehittämisen jatkuvassa dialogissa. Kaiken kaikkiaan tällaisen alueen innovaatioekosysteemissä oppimisella on keskeinen rooli. Tämänkaltaisessa aluetarkastelussa painottuu yritys- ja korkeakouluorganisaatioiden merkitys liikkeelle panevina voimina edellä kulkevien yksilöiden ohessa. Kun aluetta kohtaa jokin merkittävä kriisi – vaikkapa nyt koronapandemian seurauksena huomattavien paikallisten tapahtumien peruuntuminen – nousee oppiminen ja ennakkoluulottomien ratkaisujen etsiminen elintärkeäksi. Ellei vanhasta ajattelumallista pystytä irtaantumaan, ei uutta voi tulla tilalle. Tässä jos missä kysytään jatkuvaa oppimista.

Seija Okulov, suunnittelija (yhteystiedot UEF Connect)

1 Galan-Muros, V. & Davey, T. (2017) The UBC ecosystem: putting together a comprehensive framework for university-business cooperation. Springer. New York. 

2 Florida, R. (1995). Toward the learning region. Futures, 27(5), 527–536. 

Kuusi vinkkiä etäopiskelun onnistujaksi

Etäopiskelu on tullut jäädäkseen. Se tarkoittaa opiskelua itsenäisesti tallenteita katsoen, podcasteja kuunnellen ja oppimismateriaalia lukien. Kuinka etäopiskelusta voi tehdä itselleen tehokasta ja mielekästä? Kuinka ruokkia oppimisintoa ja saada aikaa reflektiota? Tässä kuusi ehdotusta etäopiskelun onnistujalle.

1 Mielekäs tavoite 

Etäopiskelu voi olla kuormittavaa, koska se on itsenäistä ja itseohjattua. Se edellyttää hyviä itsensä johtamisen taitoja. Etäopiskelu (ja etätyöskentely) voi tosin vahvistaa itsensä johtamisen taitoja, ja itsensä johtamista voi oppia. Itsensä johtamisessa keskeistä on tavoitteiden määrittely, tavoitteiden priorisointi ja tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavien yksittäisten tehtävien määritteleminen.

Tavoitteen määritteleminen lienee tärkeintä. Mitkä ovat opinnoissasi tärkeimmät tavoitteet? Mitä oppien voit tavoitteesi saavuttaa? Listaa oppimistavoitteet näkyviin. Kaikki tavoitteet eivät kuitenkaan ole yhtä tärkeitä. Mikä tuottaa eniten hyötyä? Mikä oppimistavoite vahvistaa eniten osaamispääomaasi ja edistää opintoja eniten? Tätä pohtiessasi voit soveltaa pareton lakia. Vapaasti tulkittuna se tarkoittaa, että 20% tavoitteista tuottaa 80% tuloksista. Tee lista kaikista oppimistavoitteistasi ja pohdit mitkä niistä (noin 20%) tuottaa eniten hyötyä. Näin ollen keskity tärkeimpiin oppimistavoitteisiin; näe niihin eniten vaivaa ja käytä niihin eniten aikaa. Samaa periaatetta voit soveltaa, jos pohdit, mitkä etäopiskelun tavat tukevat parhaiten oppimista.

Toisaalta voit miettiä muiden hyötyjen näkökulmasta. Hyödyn oivaltaminen voi siivittää innostumisen valtatielle. Mitä hyötyä oppimistavoitteista on sinulle?

2 Pienet askeleet tavoitetta kohti 

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää monia yksittäisiä tehtäviä opintiellä. Kutsutaan niitä tässä yhteydessä oppimistehtäviksi. Ne ovat sellaisia asioita, jotka tuottavat oppimista. Lukemista, kuuntelua, katsomista, tiedon jäsentämistä ja mieltämistä, kokeilua, pohdintaa, reflektiota ja tiedon uudelleen jäsentämistä. Tee lista asioista, jotka tulee tehdä oppimistavoitteeseen pääsemiseksi. Siirrä lista mielestä paperille ja paperilta kalenteriin. Kalenterimerkintä pitäisi olla yksittäinen tehtävä asia kuten “lue kappale 2” tai “tee sisällysluettelo” tai “soita avoimen opinto-ohjaajalle”. Liian usein kalenteriin merkityt asiat ovat liian laajoja kuten “kirjoita essee”. Esseen kirjoittaminen kuitenkin sisältää monta yksittäistä tehtävää.

3 Korkean keskittymisen aikaa 

Nämä kaikki oppimistehtävät vaativat meidän sitä tärkeintä resurssia eli aikaa. Jatkuvan oppimisen maailmassa aikaa kannattaa sijoittaa oppimiseen. Käyttämäsi aika voi toki mennä hukkaan matalan keskittymiskyvyn takia. Näin ollen hyvä keskittyminen opittavaa materiaaliin ja ajattelemiseen auttaa. Keskittyminen on huomion suuntaamista tahdottuun asiaan ja huomion ylläpitämistä kyseisessä asiassa häiriötekijöistä huolimatta. Toki keskittymiskykyyn vaikuttaa merkittävästä uni ja ravinto. Näiden lisäksi voit luoda keskittymiskykyä ylläpitävän oppimisympäristön: minimoi keskeytykset ja häiriötekijät. Suurin osa keskeytyksistä on itse aiheutettuja; huomiomme suuntautuu muihin asioihin kuin oppimiseen. Yllättäen pitää siivota koko huusholli. Oppimistehtävän saavuttamiseksi ympäristöstä kannatta karsia ne tekijät, jotka vievät huomion pois oppimisesta.

4 Jämäkkyys

Etäkoulutukset erityisesti vaativat keskittymiskykyä ja jämäkkyyttä. Live-striimausta katsoessa ja kuunnellessa on suuri houkutus lukea sähköpostit, seurata somea, hieman järjestellä kotia jne. Seuratessasi etäopetusta järjestä itsellesi paikka, jossa on mahdollisimman vähän häiriötekijöitä. Putsaa pöydät, ota notifikaatiot pois päältä ja jätä kännykkä toiseen huoneeseen. Tee tilanteesta samanlainen kuin lähikoulutuksessa laittamalla videokuva päälle. Näin muut osallistujat näkevät sinut. Tämä kummasti vahvistaa keskittymistä. Tee myös muistiinpanoja kuulemastasi, ja tee muistiinpanot mielellään vanhanaikaisesti kynällä ja paperilla.

Mikäli etäkoulutus on lähinnä luentoa, niin voi kokeile kävelyä. Pyri painamaan mieleesi vähintään viisi keskeistä kohtaa kuulemastasi.

5 Tauot ja palautuminen 

Ihminen ei ole kone. Oppiminen vaatii hyvät resurssit. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että huolehdit riittävistä tauoista. Tässä kohtaa voit kokeilla vaikka tomaattikelloa, pomodoro-tekniikkaa. Työskentely jaetaan 20-25 minuutin pituisiin jaksoihin. Jokaiselle jaksolle otetaan yksi tehtävä, joka saadaan tavoitteen mukaiseen päätökseen kyseisen jakson aikana. Työskentely voi sisältää useita jaksoja/tavoitteita, joka muodostavat kokonaisuuden. Esimerkiksi: 1) kirjan kappaleen lukeminen, 2) muistiinpanojen tekeminen, 3) käytännön kokeilun suunnitteleminen. Jokaisen jakson jälkeen pidetään pieni tauko, johon kannattanee sisällyttää ulkoilman haistelua ja fyysistä aktiivisuutta.

6 Tukea reflektioon  

Oppimista tunnetusti tehostaa reflektio, joka tarkoittaa opitun tarkastelua uusista näkökulmista ja kuinka ne liittyvät käytäntöön ja aikaisemmin omaksuttuun tietoon. Tässä mainiona apuna on mm. avoimen yliopiston opinto-ohjaajat, kurssitoverit, työkaverit, kotiväki ja ystävät. Oppimista ja uusien oivalluksien syntymistä tehostaa eri näkökulmia avaava keskustelu. Tällöin voidaan päästä reflektiiviseen ja joskus jopa generatiiviseen dialogiin.

Arttu ja Terhi
UEF

Kuva: Corinne Kutz on Unsplash

There really is free coffee, tarjosimme virtuaaliset kahvit 1200:lle

Mitä tapahtuu? Mitä ihmettä me voimme tehdä? Korona-aika laskeutui Suomeen, hetkeksi pysähtyi kaikki. Jouduimme siirtämään, sopeutumaan ja muokkaamaan toimintaamme, joskus myös kantapään kautta. Koulutuksen järjestäjänä, onneksemme suurin osa tarjonnastamme oli joko jo verkossa tai saimme sen pyörähtämään sinne sutjakkaasti.

Pohdimme, miten reagoida nopeasti ja samalla tuoda esille ajankohtaisia koulutusratkaisujamme tilanteen nostaneisiin tarpeeseen. Olla apuna! Ratkaisu oli lähellä ja ydinosaamistamme; koulutetaan, mutta tehopaketteina ja verkossa. Päätimmekin kutsua kaikki halukkaat
#AducateLIVE – virtuaalisille aamukahveille.

Torstaiaamujen kolmenvartin virtuaaliset aamukahvit kasvattivat nopeasti suosiota ja ajankohtaista kuumaa teemaa nautti kanssamme linjoilla parhaillaan yli 200 kuulijaa, tähän mennessä ilmaiset virtuaaliset kahvit ovat kiinnostaneet jo yli 1200 innokasta!

Mitä sitten?

Oli erityisen hienoa huomata, että saimme jaettua hyödyllistä ja ajankohtaista tietoa mm. riskienhallinnasta, resilienssistä, tietoisuustaidoista, johtamisesta, tietosuojasta ja työlainsäädännöstä sekä dialogin  merkityksestä työyhteisössä. Yksinäisyys elämän muutoskohdissa sai suuren joukon hiljentymään ja pohtimaan vakavaa aihetta. Huippuasiantuntijat johdattivat osallistujat ajankohtaiseen teemaan ja saimme vieraiksi entisiä opiskelijoita, yhteistyökumppaneita, kouluttajia ja omia asiantuntijoitamme. Live-tilaisuutemme antoi mahdollisuuden pysähtyä ja prosessoida itseään ja omaa työtään.

Palaute oli varsin myönteistä. Kiitosta saimme erityisesti juuri napakkuudesta ja käytännönläheisyydestä. Opimme kevään aikana, että poikkeustilanteessa aika todellakin on rajallista ja ytimeen on mentävä nopeasti ja tarkka-ampujan taidolla.

Napakka alustus ajankohtaisesti suunnattuihin aiheisiin...

Jälleen Itä-Suomen yliopisto on edellä aikaansa! Huipputyötä.

Ytimekäs ja hyvä esitys, asiasisältö mainiosti rakennettu. Vastasi odotuksia. Kiitos leppoisista, mutta informatiivisesta kahvihetkestä.

Pieni pysähdys aamulla mielenkiintoisen ja ajankohtaisen asian äärelle.

Ajankohtaiset teemamme ja selkeät esimerkit saivat kehuja, vuorovaikutus koettiin tärkeäksi ja mikä tärkeintä sisältömme avautui suurelle yleisölle ja tilaisuudet koettiin myös oivaksi hetkeksi pysähtyä, hengähtää ja virkistäytyä sopivana ajankohtana. Tärkeänä huomiona eräs asiakas nosti, miten maksuttomuus on mahdollistanut tiedon helpon saannin ja miten loppuun on lisätty aiheeseen liittyvät koulutusmahdollisuudet.

Mitä nyt?

Iloisena ja innokkaana ilmoitankin, yleisön pyynnöstä kahvit jatkuvat syys-lokakuussa. Syksyllä sukellamme mm. teemoihin: Kokeilukulttuurin johtaminen ja Lääkitysturvallisuus 2020: tulipalojen sammuttelusta ennakointiin.

Kevään viimeiset kahvit nautimme ennen juhannusta torstaina 18.6., jolloin vieraaksemme saamme UEF:n työelämäprofessori Reijo Karhisen ja EMBA alumnimme, Lujabetonin henkilöstöjohtaja Mikko Satulin. Keskustelu syventyy johtajuuden oppeihin poikkeustilanteessa ja ennen kaikkea ajatuksiin työhyvinvoinnin kannalta, miten lomien kynnyksellä pääsee vapauttamaan ajatuksensa tilanteesta/stressistä ja sen jälkeen suuntaamaan syksyn haasteisiin.


Koska aina ei ole rahaa osallistua maksullisiin koulutuksiin, ilmaiset aamukahvit ovat mahdollistaneet tiedon helpon saannin. On myös ollut tosi hienoa, että loppuun on lisätty aiheeseen liittyvät koulutusmahdollisuudet. Aamukahvit ovat kaiken kaikkiaan olleet erittäin hyödyllisiä ja toivoisinkin, että näitä voitaisiin jatkaa myös syksyllä. Hieno ajatus ja hyvää työtä!


Klikkaa mukaan: www.uef.fi/smartforgoodlive ja tilaa uutiskirjeemme ja pysy ajantasalla teemoissamme.


Suvi Räisänen
markkinointisuunnittelija / UEF Jatkuvan oppimisen keskus


Paikan päällä, myös etänä – mullistava ja opettavainen kevät 2020

Muutos, distruptio, yllättävä käänne, mahdollisuus. Näillä sanoilla voisi korona-kevättä kuvailla. Pari ensimmäistä viikkoa meni asiaa ihmetellessä ja tilanteeseen sopeutuessa. Kuten monet muut, niin myös me laitoimme pystyyn maksuttomia webinaareja, muutimme koulutukset etäopetukseen ja laajensimme etäkokoukset kaikkeen toimintaamme. Tämä tapahtui nopeasti ja yllättävän kivuttomasti.

Lukuisat ovat uuden edessä, miten on mahdollista valmistautua verkko-opintoihin ja uuteen normaaliin osaamisen kehittämisessä ja uusien mahdollisuuksien avauksia varten? Monet ovat heränneet opintomahdollisuuksiin, poikkeustila on nostanut kiinnostusta syventämään omaa osaamistaan, etsimään näkökulmia tai jopa miettimään alan vaihtoa.

Avoin yliopisto reagoi ketterästi poikkeustilanteeseen. Onneksemme suurin osa tarjonnastamme oli jo verkossa. Yhteistyössä muiden Suomen avointen yliopistojen kanssa avasimme tutkinto-opiskelijoille maksuttomia avoimen yliopiston opintojaksoja. – Haluttiin auttaa ja mahdollistaa opiskelijoille opinnot, kun lähiopetusta ei järjestetty ja monella kesätyöt ja harjoittelut peruuntuivat, opinto-ohjaaja Terhi Keltanen summaa. Toukokuusta alkaen myös työttömät ja lomautetut voivat ilmoittautua avoimen yliopiston opintoihin maksutta.

– Avoimen yliopiston opinnot tarjoavat nyt tässä haastavassa tilanteessa mahdollisuuden lähteä rakentamaan uudenlaista urapolkua kouluttautumisen kautta tai tilaisuuden kokeilla yliopisto-opintoja, Terhi jatkaa. Opintojen suunnittelussa tarjoamme apua ja se onkin ollut keväällä suosittu palvelu.

– Kaikille avoimet ja maksuttomat Aducate LIVE –virtuaaliset aamukahvit saivat nopeasti suosiota ja hyvää palautetta. Huhti-kesäkuun ajan viikoittain linjoilla oli parhaillaan jopa yli 1200 kuulijaa. AducateLIVE antoi meille mahdollisuuden tuoda koulutustemme sisältöä tunnetuksi isolla mittakaavalla valtakunnallisesti ja teki palveluistamme saavutettavia pysähdyttävän kriisin lomassa, markkinointisuunnittelija Suvi Räisänen tiivistää. Virtuaaliset kahvit jatkuvat syksyllä 2020.

Meneillään olevat täydennyskoulutukset siirrettiin nopeasti etätoteutukseen. Käytännössä tämä tarkoitti Teams- tai Zoom-välitteisiä koulutuksia. Alkuun tämä tuotti jännitystä niin osallistujille kuin koulutuksen järjestäjille. Tekniikka ja yhteydet kuitenkin toimivat, ja saimme aikaan hyvää vuorovaikutusta. Näin taaksepäin katsoessa, ehkä hieman pelkäsimme liikaa etäkoulutusta ja epäilimme sen vaikutuksia oppimiseen.

– Etäkoulutuksessa voi saada aikaan hyvää, reflektiivistä vuorovaikutusta. Oppiminen on tiedon omaksumista, tiedon soveltamista käytäntöön ja saadun kokemuksen yhteistä pohtimista. Ratkaisukeskeisten koulutusten valmentaja Arttu Puhakka summaa.

– Vuorovaikutuksen lisäksi tarvitaan virikkeitä, Arttu jatkaa. Käytännössä nämä virikkeet ovat olleet aktivoivia kyselyitä ja tehtäviä etäkoulutuksen lomassa. Osallistujat ovat vastanneet minitentteihin tai tehneet pari- ja ryhmäharjoituksia. Viimeisistä mainittakoon valmennuskeskustelut ja palautekeskustelut. Osallistujat antoivat varsin myönteistä palautetta monipuolisista opiskelumahdollisuuksista ja aktivoivista toteutustavoista. Etäopiskelun ei todellakaan tarvitse olla tylsää tietokoneen ruudun tuijottamista ja pinnistelyä hereillä olemiseksi, vaan se voi olla opettavaista, antoisaa, oivalluttavaa ja vuorovaikutusta synnyttävää.

Korona -kevään ansiosta myös Itä-Suomen yliopiston EMBA ohjelmassa otettiin käyttöön ensimmäisen kerran kaksipäiväinen seminaari zoomin kautta kansainvälistyvän liiketoiminnan teemalla.
– Hyvinhän se onnistui ryhmäporinoita myöten, koulutusohjelmasta vastaava suunnittelija Anna Hartikainen hehkuttaa. Olemmekin pohtimassa, miten voimme jatkossa normaalimpana aikanakin hyödyntää tätä digiloikkaa johtamisen jatkuvan oppimisen toteutuksessa, esimerkiksi syksyn Strategic sales management in global context -koulutuksessa. Myös johtajien henkilökohtainen ohjaus, coaching vaihtui joustavasti virtuaalitoteutukseen: monilla oli jo ennestään kokemusta etäneuvotteluista ja ensikertalaisetkin saatiin mukaan.

Toteutimme rakennusterveysasiantuntijoiden (RTA) opinnäytetyöseminaarin ensimmäistä kertaa täysin etäyhteydessä Rakennusterveys- webinaarina. Teemat olivat ajankohtaisia ja ne kiinnostivat yli sataa alan toimijaa useista yrityksistä, julkisista organisaatioista ja oppilaitoksista. RTA-koulutuksen pätevyysvaatimukset ja toteutus on määritelty Asumisterveysasetuksessa, jossa edellytetään koulutuksen toteutuksen käsittävän vähintään 30 % lähiopetusta.
– Toivottavasti jatkossa ajatellaan joustavammin ja ymmärretään, että saavutettavissa olevan, vuorovaikutteisen ja hyvin pedagogisesti suunnitellun koulutuksen laatu ei ole lähiopetuksen määrästä kiinni, pohtii rakennusterveyden koulutuksia koordinoiva Tiina Pyrstöjärvi.

Myös Ajankohtaisen ympäristöoikeuden erikoistumisohjelman päätösseminaari järjestettiin toukokuussa verkkovälitteisesti.
– Nämä kehittämistehtävien esittämispäivät ovat raskaita, vaikka todella antoisia osallistujille, toteaa suunnittelija Anne Keränen. – Oli siis mielenkiintoista toteuttaa seminaari ensimmäistä kertaa verkossa, hän jatkaa. Palautteiden mukaan onnistuimme jopa yllättävän hyvin, vaikka osa jäi kaipaamaan lähitapaamista. – Riittävien taukojen merkitys korostuu tarkkaa kuuntelemista ja vaativien aiheiden kommentoimista sisältävissä verkkokoulutuksissa, vinkkaa Keränen. Seuraavassa, järjestyksessään jo yhdeksännessä erikoistumisohjelmassa toteutetaan jatkossa yksittäisiä koulutuspäiviä verkkotapaamisina, jotta kauempaakin tulevat osallistujat pääsevät helpommin mukaan.

Saimme kutsun fasilitoida valtakunnallista #poikkeusajandialogi-sarjaa, jossa valtiovarainministeriön, DialogiAkatemian ja Erätauko Säätiön johdolla pidetään dialogisia keskusteluja poikkeusajasta. Tarkoituksena on saada vielä parempaa tilannekuvaa poikkeusajan Suomesta. Pidimme dialogisia keskusteluja johtajille ja esimiehille. Lokakuussa alkavassa Dialoginen johtaminen -koulutus jatkaa aihetta dialogin ymmärtämiseen ja sen käyttömahdollisuuksista johtamisessa.  

Näin me kouluttajat opimme, yhdessä tekemällä, teille.

Aurinkoista ja ennen kaikkea tervettä kevättä teille kaikille!

Anna, Anne, Arttu, Suvi, Tiina ja Terhi

Ps. jos mielessäsi on joku koulutustarve, ota yhteyttä!

Tarvitaanko sosiaalityössä jatkuvaa oppimista?

Tein sivuaskeleen yliopistosta käytännön työn suuntaan ja olin projektitutkijana Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ISOn hallinnoimassa aikuissosiaalityön  ISO SOS -hankkeessa vajaan kaksi vuotta. Hankkeessa kehitettiin kokeilujen kautta sosiaalityön vaikuttavia toimintakäytäntöjä ja asiakkaiden osallisuutta palveluihin. Kokemus avasi aikuiskouluttajan silmät pohtimaan sosiaalityön tilaa ja siellä työskentelevien osaamisen päivittämistä. Sosiaalityö on ollut viimeisten vuosien aikana kovassa muutospaineessa ja lastensuojelun tapauksia on puitu iltapäivälehdissä eikä aina niin hyvässä valossa. Aikuissosiaalityö on uuden edessä, kun toimeentulotuki siirtyi Kelan hoidettavaksi vuoden 2017 alusta. Onko työntekijöillä valmiuksia vastata näihin muutospaineisiin ja mitä se edellyttää?  

Sosiaalityö pystyisi edistämään kuntalaisten hyvinvointia laajemmin, jos sille annettaisiin mahdollisuus ja ymmärrettäisiin, miten sosiaalityön asiantuntemusta voidaan käyttää kaikkien asukkaiden hyödyksi.

Sosiaalityö on yliopistotutkintoon perustuva käytännön ammatti. Sosiaalityöntekijän pätevyysvaatimukset on kirjattu lakiin ja ne antavat mandaatin työn tekemiseen. Sosiaalityöhön pätevöittävän polun voi aloittaa avoimessa yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa tämä reitti onkin kovasti käytetty jo työelämässä olevien joukossa.  

Yliopistokoulutus avaa laajan ymmärryksen työssä näkyvistä ilmiöistä ja kyvyn asettaa niitä yhteiskunnalliseen raamiin. Sosiaalityö voi vaikuttaa rakenteellisen sosiaalityön kautta tuomalla esille epäkohtia, jotka se havaitsee. Sosiaalityöllä on kaikki välineet muutoksen selättämiseen ja muutos voi näistä syistä olla myös sosiaalityölle mahdollisuus uudistua.  

Sosiaalityön houkuttelevuus on iso haaste Itä-Suomen kunnissa tällä hetkellä. Pistää miettimään, että vaikka sosiaalityötä opiskelemaan hakeutuu runsaasti alasta kiinnostuneita, miksi he poistuvat käytännön työstä muutaman vuoden jälkeen toisiin tehtäviin. ISO SOS -hanke osoitti, että työn kuormittavuus, suuri vastuu ja siihen nähden heikko palkkaus sekä erityisesti sosiaalityön johtaminen nousivat vaikuttavina syinä esille. Työntekijöiden vahva osaaminen ei näytä saavan arvostusta organisaatioiden tasolla.  Sosiaalityö pystyisi edistämään kuntalaisten hyvinvointia laajemmin, jos sille annettaisiin mahdollisuus ja ymmärrettäisiin, miten sosiaalityön asiantuntemusta voidaan käyttää kaikkien asukkaiden hyödyksi. Tätä tulevassa valtakunnallisessa Tulevaisuuden sote-keskus- hankkeessa yritetään toivottavasti korjata.  

Houkuttelisivatko sosiaalityön työyhteisöt ja tehtävät parempaan sitoutumiseen, jos muutoksen haltuun ottaminen varmistettaisiin jatkuvan oppimisen ymmärryksellä ja sitä kautta sillä, että työntekijöiden osaaminen on vaatimusten tasalla? Tukevatko sosiaalityön esimiehet tätä ja onko heillä tehtävään tarvittavia valmiuksia ja välineitä? Maailma myös sosiaalityön ympärillä muuttuu vauhdilla. Sosiaalityön käytännön arki on oppimisympäristö, jossa asiakkaiden elämäntilanteiden ja muuttuvan yhteiskunnan asettamia haasteita voidaan päivittäin harjoitella. Jatkuva oppiminen sosiaalityössä tarkoittaa oman työn reflektointia osaavan esimiehen tai tiimin kanssa sekä käytäntötutkimusta työn vaikuttavuudesta. Tämänkaltaista sosiaalityön työelämälähtöistä (SOCOBA)   kehittämismallia on kehitetty Itä-Suomen yliopiston sosiaalityön maisterikoulutusohjelmissa Kainuussa ja Kymenlaaksossa. Käytännön työ, tutkimus ja teoria ovat tällaisessa kehittämisympäristössä jatkuvassa dialogissa.    

Osaaminen menee osaamisen luokse ja se kukkii, kun sitä jaetaan ja sen annetaan kukkia. Oppia ikä kaikki, myös sosiaalityössä.


Seija Okulov, suunnittelija
Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate

Työnantaja ja johtaja – täytätkö työntekijän psykologisen sopimuksen?

Sopimuksia on monenlaisia ja allekirjoitamme johtajana ja työntekijänä sen tutuimman eli virallisen työsopimuksen.  Mutta oletko tullut ajatelleeksi, että huomaamattasi olet ”allekirjoittanut” myös toisenlaisen sopimuksen? Tätä sopimusta kutsutaan psykologiseksi sopimukseksi.

Työsopimusta tehtäessä keskustellaan esimerkiksi työajoista ja työtehtävistä – niistä virallisista ja konkreettisista työhön liittyvistä asioista. Tämän virallisen sopimuksen lisäksi työntekijän ja työnantajan välillä vaikuttaa myös psykologinen sopimus. Psykologinen sopimus koostuu työntekijän ja työnantajan välisistä puhumattomista odotuksista, jotka täydentävät virallista työsopimusta ja siihen jääviä aukkoja. Tutkimusten mukaan juuri psykologisella sopimuksella on merkittävä vaikutus työntekijän työmotivaatioon, työhön sitoutumiseen ja työtyytyväisyyteen, jopa asiakastyytyväisyyteen. Tunnistamalla ja täyttämällä työntekijän psykologisen sopimuksen voi johtaja vaikuttaa edellä mainittuihin tekijöihin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijän psykologisen sopimuksen ydin on asiantuntijuudessa ja sen vahvistamisessa. Luonteenomaista Sote-työntekijän psykologiselle sopimukselle on myös moniammatillinen yhteistyö, jossa painottuu koko työyhteisön osaaminen ja moniammatillinen tiimityö. Kun työtä kehitetään asiantuntijuuden ja yhteistyön vahvistamisen kautta, pystytään asiakkaille tarjoamaan entistä laadukkaampaa hoitoa ja palvelua.

Työ sosiaali- ja terveydenhuollossa on jatkuvaa uuden oppimista sekä yksilö- että tiimitasolla. Tähän työntekijät tarvitsevat työnantajan tukea. Täyttääkseen työntekijän psykologisen sopimuksen, tulisikin organisaation mahdollistaa työntekijöiden osallistuminen jatkuvaan itsensä ja omien taitojensa kehittämiseen. Mistä työnantajat sitten voivat löytää koulutuksia, jotka vastaavat sekä yksilön että työyhteisön osaamistarpeisiin? Yhtenä laadukkaana ja joustavan oppimisen vaihtoehtona toimivat avoimen yliopiston opinnot.

Syksyllä 2019 Vaalijalan tuki- ja osaamiskeskus kannusti työntekijöitään vahvistamaan osaamistaan lasten ja nuorten psyykkisestä hyvinvoinnista. Vaalijala tarjosi avoimen yliopiston opintoja työntekijöilleen maksutta. Työntekijät saivat tutustua tarjolla oleviin opintoihin työpaikalla järjestettävässä infotilaisuudessa, jolloin työntekijä sai muodostettua kokonaiskuvan siitä millaisista opinnoista on kyse. Opintoihin lähti ensimmäisenä vuonna mukaan yli 30 työntekijää. Samoja perusopintoja suorittivat kaikki halukkaat työntekijöistä johtajiin. Tarjotut opinnot täydensivät jo olemassa olevaa vahvaa osaamista tuoden uusinta tutkimustietoa käytännön työhön ja muuttuneeseen asiakastarpeeseen. Opintojen myötä työyhteisön jäsenet pystyivät jakamaan kokemuksiaan sekä opiskelusta että käytännön työn kehittämisestä koko työyhteisön kesken.

Työnantaja motivoi työyhteisön jäseniä suorittamaan perusopinnot tarjoamalla 600 euron stipendin kaikille perusopinnot suorittaneille työntekijöille. Seuraavana vuonna uudet 30 työntekijää aloittivat samat opinnot.

Opinnoista hyötyvät sekä työnantaja että työtekijä. Opintojen myötä työyhteisöjen osaaminen laajenee ja sekä työntekijöiden opiskelutaidot että henkilökohtainen asiantuntijuus kehittyvät. Työyhteisön jäsenet sitoutuvat oman työyhteisönsä kehittämiseen ja todentotta, myös työntekijän psykologinen sopimus täyttyy.

Lisää case-Vaalijalasta:

Amanda, 20, tekee haastavaa työtä lasten parissa – opinnot auttavat ymmärtämään aggressiivista käytöstä

Ammatillista lisäpätevyyttä Avoimen yliopiston opinnoista

Kirjoittajat Marjo Ring ja Ulla Kekäläinen

 

 

Uudistava johtaja – käytännön kokeiluja osaamisen johtamisesta

Miten osaamisen johtaminen toteutuu omassa arkityössä? Uudistava johtaja -koulutusohjelman Osaamisen johtamisen -jakson oppimistehtävänä osallistujat saivat kokeilla osaamisen valmentamisen työotetta käytännössä. Kokeilutehtävän toisena suoritusvaihtoehtona oli osaamisen johtamiseen liittyvä reflektiotehtävä: Kuinka vahvistat organisaatiossasi uudistumiskykyä?

Yhdestätoista kokeilutehtävän palauttaneista kaksi teki reflektiotehtävän ja muut raportoivat siitä, miten heillä menivät valmentavalla työotteella käydyt keskustelut työntekijöiden kanssa.

Erään koulutusorganisaation esimies pohti työpaikkansa uudistumiskykyä seuraavasti:

”Tehtäväni ei ole sanoa henkilöstölle tarkkoja tehtäviä, vaan mahdollistaa heidän työnsä tekeminen, antaa heille aikaa ajatella ja kehittää omaa tehtäväänsä, sekä kuunnella heidän ajatuksiaan. Minä en ole se, joka osaa kaiken, vaan on tärkeää, että ympärilläni on ihmisiä, jotka täydentävät toistensa osaamista.”

Hyvin konkreettisena uudistuksena hän mainitsee lyhyiden koulutusmoduulien suunnittelua ja järjestämistä. Ne pystyisivät nopeammin ja tehokkaammin vastaamaan työelinkeinoelämän ja työpaikkojen tarpeita, koska valitettavasti joskus tapahtuu näin, että koulutus ja työpaikan tarve eivät vastaa toisiaan. Silloin tarvitaan henkilökunnan täsmäkoulutusta, ja tähän osaamisen päivittämiseen oppilaitos voisi tarjota omia palvelujaan kurssien muodossa.

Sama osallistuja kirjoitti myös siitä, kuinka arjen kiireessä uudenlainen kehittäminen ja sen eteenpäin vieminen sekä innovointi tahtovat jäädä rutiinien alle.

Toinen samasta aiheesta raportoinut osallistuja kirjoitti kahdesta mahdollisuudesta, jotka hänen mielestään voivat vahvistaa organisaation uudistumiskykyä: se on henkilöstön täydennyskoulutus ja uusien työntekijöiden rekrytointi. Hän totesi, että käytännössä molemmat keinot ovat hänen käytössään.

Osaamista valmentavan työotteen keskustelussa kokeilijoiden piti käyttää kymmenen kysymystä jatkokysymyksineen. Ne ovat alla.

  1. Palauta mieleen jonkin asia, jonka aluksi koit hankalaksi mutta nyt se sujuu hyvin. Mitä teit, jotta otit asian haltuun?
  2. Tiedätkö tai tunnetko jonkun henkilön, joka on merkittävästi nostanut tasoaan? Mitähän teki ja miten?
  3. Minkälaisia tavoitteita tulevaisuus tuo tullessaan?
  4. Minkälaisia oppimistavoitteita ne sinulle asettavat?
  5. Asteikoilla 0-10, missä kohtaa olet menossa oppimistavoitteiden saavuttamisessa?
  6. Anna myönteistä palautetta nykyisestä tasosta.
  7. Mitä teet, jotta etenet yhden pykälän? Mitä oppisit, jotta etenisit yhden pykälän?
  8. Entä toisen? Entä kolmannen?
  9. Mikä vahvistaa uskoasi, että opit uusia asioita? Miten aikaisemmin olet selviytynyt oppimishaasteista?
  10. Mitä teet tavoitteen saavuttamiseksi huomenna?

Eräs kokeilija teki tehtävän työpaikan johtoryhmässä samalla tavalla, kuin sitä harjoiteltiin koulutuksen lähipäivänä eli keskustelussa oli valmentaja (hän itse), valmennettava (hänen esimiehensä), sekä myös tarkkailija, joka teki muistiinpanoja ja lopuksi antoi palautteen keskustelun etenemisestä. Kokeilun taustalla oli johtoryhmän halu uudistaa kehityskeskusteluja.

Kokeilun tavoite täyttyi, koska kaikki kolme totesi valmentavan työotteen keskustelussa hyödyllisenä työskentelytapana ja jatkossa se otetaan käyttöön. Se on suunnitelmissa muillakin, mutta kaksi osallistujaa ottivat heti valmentavan työotteen kysymykset kehityskeskusteluihin. Tässä on toisen kommentti kokeilusta: ”Pidin siitä, että kysymykset auttoivat työntekijää määrittelemään askeleet kohti tavoitteita, ja niitä tuli mietittyä tarkemmin kuin ”normaalissa” keskustelussa.”

Muissa kommenteissa lukee, että ”valmentavan työotteen runko ja jäsentely antavat hyvän pohjan strukturoidulle eteen päin menevälle keskustelulle” ja että haastattelutilannetta koettiin ”positiiviseksi kuuntelemisen hetkeksi”, jolloin haastattelija/valmentaja on oppinut lisää haastateltavan/valmennettavan toimintatavoista sekä vaikuttui ”hänen vahvasta kiinnostuksestaan itsensä kehittämiseen ja miten hän pyrkii etenemään tavoitteessaan”.

Eräässä valmentavalla työotteella käydyssä keskustelussa oli selvästi korjaavan palautteen piirteitä. Siinä työntekijä oli kahden vaiheilla viimeisen työvuoden tehtävistä ja esimiehen piti antaa myös rakentavaa palautetta samassa tilaisuudessa. Mietittyään asiaa työntekijä itse oli päätynyt toiseen vaihtoehdoista.

Osallistujien raporteista näkyy, että ratkaisukeskeiset vuorovaikutusmenetelmät ovat jo tuttuja heille.

Muutama kokeilija halusi omaksua ja muistaa kysymyksiä, tehdä niistä ”omia”, itselle sopivia kysymyksiä, jolloin ei tarvinnut katsella paperiin keskustelun aikana.

Lopuksi vielä yksi lainaus kokeiluraportista:

”Innostuin tästä valmentavasta työotteesta!  Olisi ihanaa olla tsemppaava esimies, ja onnistua luomaan työyhteisöön hyvä yhteishenki ja halu toimia parhaalla tavalla.  Minun täytyy enemmän keskittyä yhteiseen tavoitteiden/ päämäärien asetteluun, ja etenkin selkeään suunnitelmaan tavoitteiden saavuttamiseksi sekä ihmisten osallistamiseen.”

Kirjoittajat
Irina Tere, analysoi ja kokosi osallistujien hyviä käytänteitä
Pauli Kallio, valmensi ja koulutti
Arttu Puhakka, valmensi ja koulutti

Uudistava johtaja -koulutusohjelma oli Opetushallituksen rahoittamaa opetustoimen johtamisen täydennyskoulutusta.

OPH_rahoittaa_rgb

Potentiaalin saavuttaminen ja motivaation johtaminen

Future Leadership -koulutuksen ensimmäinen jakson teemana oli työntekijän kasvu omaan potentiaaliin ja motivaation johtaminen. Sisältö perustui pitkältä Decin ja Ryanin itseohjautuvuusteoriaan (self-determination theory) ja Dweckin oppimiskeskeisyyteen (growth mindset). Itseohjautuvuusteorian mukaan ihminen on sisäisesti motivoinut mikäli kolme psykologista perustarvetta täyttyy: autonomia, yhteenkuuluvuus ja kompetenssi. Oppimiskeskeisyys liittyy uskomukseen omasta kyvystä oppia uusia asioita ja uskomukseen älykkyyden muuntuvuudesta. Molemmat tarjoat hyvät perusteet käytännöllisten valmennuskeskustelujen pitämiseen.

Koulutuspäivän jälkeen osallistujat kokeilivat omassa työssään motivaatiohaastattelua tai mindset:iä vahvistavaa haastattelua työntekijän kanssa ja kirjoittivat siitä raportin. Kolmantena tehtävävaihtoehtona oli luoda edellytyksiä työntekijöiden motivaatiolle ja raportoida siitä.

Suurin osa osallistujista (25/35) kokeili motivaatiohaastattelua, kolme kokeili mindset-haastattelua, kolme molempia haastattelumenetelmiä ja neljä pohti motivaation edellytyksien luomista työpaikallaan.

Joku innostui tehtävästä niin paljon, että teki enemmän kuin yhden haastattelun. Yhteensä oli tehty 31 motivaatiokeskustelua ja kuusi mindset-haastattelua. Eräs esimies piti motivaatiohaastattelun parityönä henkilöstön viikkokokouksessa.

Motivaatiohaastattelun kysymyspatteristo (yhteensä 25 kysymystä) innosti kahta osallistujaa heti ottamaan ne mukaan kehityskeskustelun rungoksi. Hyvin monelle sama ajatus oli tullut mieleen kokeiltuaan haastattelua käytännössä. He aikovat ottaa niitä kysymyksiä käyttöön, koska nykyisessä kehityskeskustelupohjassa ei kysytty motivaatiosta, ja se aiheena on hyvin tärkeä asia ymmärtääkseen työntekijää ja hänen tavoitteitaan. Jotkut ajattelivat käyttää kysymyksiä sellaisinaan, jotkut aikovat karsia niitä poistaen osittain samankaltaisia kysymyksiä ajan rajallisuuden takia. Myös työhaastatteluun halutaan ottaa joitakin kysymyksiä.

Yleisesti motivaatiohaastattelua pidettiin luontevana työtapana ja sen parhaaksi anniksi nimettiin se, että työntekijä pystyi rauhassa ajattelemaan omaa motivaatiota, mitä omassa työssään on mielekästä ja keskustelun aikana puheeksi on nostettu työn positiivisia puolia. Sen jälkeen on jäänyt hyvä fiilis molemmille, haastattelijalle ja haastateltavalle.

Eräs osallistuja siteerasi Douglas Adamsia:

En ehkä ole mennyt sinne,
Minne tarkoitukseni oli mennä,
Mutta luulen päätyneeni sinne
Missä tarkoitukseni on olla.
– Douglas Adams

Toiset antoivat motivaatiohaastattelun kysymykset työntekijälle etukäteen luettaviksi, toiset taas vasta itse haastattelutilaisuudessa. Haastattelulle osallistujat varasivat tunnin. Tuo aika näytti riittäneen haastattelun pohjalta käydylle keskustelulle.

Mindset-haastattelua kokeilleet kertoivat, että työntekijöillä oli hyvin selkeä Growth Mindset –orientaatio. Eräs rehtori miettii Carol Dweckin Mindset –ajatusmallia lukion opetussuunnitelmatyön pohjaksi, arvioinnille ja laajemminkin koulun toimintaperiaatteen rungoksi.

Kolmannen tehtävän valinneet esittivät omissa raporteissaan pohdintaa motivaatiosta, sisäisistä ja ulkoisista motivaatiotekijöistä. Yksi kirjoitti siitä, että esimiehen täytyy tuntea työntekijänsä hyvin. Sosiaalinen tausta, persoonallisuudet ja jopa fyysiset/psyykkiset tekijät ovat hyvin tärkeitä oikeanlaisen motivaatiokulttuurin luomista varten.

Eräs esimies muutti palaverikäytänteitä: viikko ennen jaetaan avoin asialista, johon työntekijät voivat lisätä käsiteltäviä asioita, pöytien asettelu rinkimuodostelmaan, palaverin aloitus uudella tavalla esimerkiksi ”____________ tekee työstäni tekemisen arvoisen” – lausekkeella tai ”Miksi minä olen täällä” -kysymyksellä. Toisin sanoen Ryanin ja Decin itseohjautuvuusteorian pohjalta yritetään lisätä työntekijöiden autonomian, yhteisöllisyyden ja kompetenssin kokemusta.

KAiken kaikkiaan esimiehet kokivat sisäiseen motivaatioon ja oppimiskeskeisyyteen perustuvat valmennuskeskustelut hyödyllisiksi työvälineiksi työssään.

Arttu Puhakka ja Pauli Kallio toimivat valmentajina Future Leadership -koulutuksessa
Irina Tere, kokosi yhteen osallistujien hyviä käytänteitä

Future Leadership koulutus oli opetustoimen täydennyskoulutusta ja sitä rahoitti Opetushallitus.

OPH_rahoittaa_rgb