Parempaa kuin kampaviinerit – urheiluravitsemuksen opinnot Avoimessa yliopistossa!

Nähdessäni ilmoituksen alkavista Urheiluravitsemuksen opinnoista avoimessa yliopistossa syksyllä 2016, kiinnostuin heti. Ravitsemusta käsittelevä koulutuskokonaisuus oli ollut etsinnässä jo hetken aikaa ja alkavat opinnot rastittivat jokaisen avoimena olevan ruudun. Enempää on enää hankala pyytää, kun yliopistotason opetus ulottuu kotitoimistolle (tai sohvalle) asti. Tutustuttuani tarkemmin sisältöön ja huomioituani hyvin kilpailukykyisen hinnoittelun, laitoin ilmoittautumisen vetämään nopeammin kuin kampaviinerit katoavat palaveripöydältä.

Opetussuunnitelmaan ja sisältöön tutustumisen jälkeen tulevista opinnoista oli muodostunut kohtuullisen hyvä kuva ja niitä vastaavat odotukset. Käsiteltävät aihepiirit olivat relevantteja, ne käytiin läpi hyvällä tarkkuudella juuttumatta liiaksi vähemmän merkityksellisiin nyansseihin. Olin opiskellut ravitsemusta ja sille urheilun asettamia tarpeita omatoimisesti jo hyvän aikaa ennen opintojakson alkua, joten osaamista oli jo taustalla. Sainkin hyvää varmistusta vanhalle ja jo tutulle tiedolle ja mielenkiintoisia yksityiskohtia tuli lisää sitäkin enemmän.

Luennot olivat sopivan pituisia ja esitystavaltaan hyviä, niin että huomio pysyi hyvin oleellisessa koko luennon ajan. Tämä ei ole itsestäänselvyys, sillä aikaisemmat kokemukset yliopistotason verkkoluennoista olivat aivan muuta. Urheilijahaastatteluista monet olivat erityisen mielenkiintoisia. Opintojen tehtävät tuottivat jonkin verran työtä, muttei mitään ylitsepääsemätöntä. Ne ovat aina hyödyllisiä ajatuksien ja asiakokonaisuuksien jäsentämisessä. Jos aihepiirin oleellisimmat asiat pystyy esittämään ymmärrettävästi muutaman sivun mittaisessa tekstissä, ne on todennäköisesti myös sisäistänyt.

Suosittelen lämpimästi Urheiluravitsemuksen opintoja Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa. Ne antavat hyvät perustiedot ravitsemuksesta ja urheilun niille asettamista vaatimuksista. Opintokokonaisuus tarjoaa varmasti kattavan ensikosketuksen aiheeseen tai hyvää kertausta ja vahvistusta jo olemassa olevalle tiedolle pidempään alalla ja urheilijoiden parissa toimineille.

Kuka?Jukka-Mäennenä_pieni

Jukka Mäennenä on Tampereelta kotoisin oleva fysiikkavalmentaja, liikunta-alalla toimija ja harrastetason urheilija. Jukka tekee valmennusta aina harrastajista ammattiurheilijoihin asti monipuolisella lajikirjolla. Valmennustyön ohella hän kouluttaa tulevia liikunta-alan ammattilaisia PT-Akatemiassa. Juniorivuosien jääkiekossa alkanut urheiluharrastus on siirtynyt myöhemmin maasto- ja BMX-pyöräilyyn, jossa Jukalla on erityisosaamista niin fysiikka- kuin lajiharjoittelun saralla.

Valmennus- ja blogisivusto löytyvät osoitteesta www.super-sets.com, jonka ohella Jukka pitää myös Soundcloudista löytyvää tasaisen epäsäännöllisesti ilmestyvää podcastia. Akateemiselta koulutukseltaan Jukka on konetekniikan DI.

Mainokset

Ravitsemustiedettä pyörien päällä jossain päin Eurooppaa

Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Lukiossa luin usein ilmoitustaululta vaihto-oppilasvuosimainoksia. Rohkeuteni riitti silloin viiden viikon kielikurssille Englantiin. Se jäi kaihertamaan ja vuosien varrella palasin aiheeseen. Katumusharjoitusten myötä perheemme yhteiseksi haaveeksi muodostui välivuosi ulkomailla. Aihe nousi aina silloin tällöin esille ja se alkoi aina sanoilla: sitten kun. Pari vuotta sitten jouduin muutaman kuukauden sairaslomalle, kun verenpaineeni ja sykkeeni äityivät kovin mataliksi. Asiaa tutkittiin ja hutkittiin. Lääkäri jopa tiedusteli, jossain tutkimusten vaiheessa, harrastanko maratonia, kun arvot viittaavat rautaiseen kuntoon. Kerroin lajin olevan lähinnä kuviokelluntaa, johon kuntoni ja ulkomuotoni puolesta saatoin soveltua. Tutkimusten lopputulos oli laiska sinus. No harvemmalla on lääkärintodistus laiskuudesta. Esimies ei hihkunut riemusta paperin nähdessään, mutta saatoin todeta, että mitäpä muuta tältä laiskan pulskealta työntekijältä voisi enää odottaa. Todistuksen lisäksi sairasloman lopputuloksena perheemme sit kun -haave muuttui nyt kun -suunnitteluksi.

Minä, sairasloman aikaan 40-vuotias köksän maikka, aloin pohtia perheemme kanssa, minne menisimme, mitä tekisimme, kuinka eläisimme välivuoden ajan ulkomailla. Monien yhteensattumien vuoksi alkuperäinen haaveemme vuodesta Uudessa-Seelannissa vaihtui suunnitelmaan B:n, joka oli edellisen kesän kauniin leirintäalueillan aikana heitetty ilmoille. Viettäisimme vuoden kiertolaisina Euroopassa. Lapset vastustivat ideaa, koska varustelutasomme oli tuolloin teltta ja makuupussi -meiningillä toteutettu, mutta rauhoittuivat, kun totesimme, että jotain kiinteämpää pitäisi kotinamme olla toisin sanoen matkailuvaunu.

maisema

Oman esimerkkini myötä mieheni vaihtoi työn opiskeluun. Vaunussamme tulisi olemaan neljä ahkeraa opiskelijaa. Nuorimman koulu oli Opetushallitus viitoittanut selkeästi viidennen luokan oppimäärillä. Kunta siunasi kotikouluun jäämisen ja antoi vielä kirjatkin mukaan. Vanhemman lapsen kokkiopintoja saattoi suorittaa oppilaitoksen nettipohjaisilla tehtävillä. Oman opiskeluni alkuun auttoi lomalla nähty mainos ilmoitustaululla netissä suoritettavista ravitsemustieteen opinnoista.

Lukiossa olin selannut valintaoppaita ja hakenut ravitsemusteknikoksi kuvitellen valmistuvani ravitsemusterapeutiksi. Ihan en siihen valmistunut, vaan suurkeittiöesimieheksi, joka työnä ei ollut niin hohdokasta kuin mihin olin nuoruudessa haaveillut, joten jatkoin vielä kotitalousopettajan opinnot yliopistossa. Nyt tämä haave muistutti itsestään ja päätin alkaa lukea välivuoden aikana ravitsemustiedettä. Mieheni tarkoitus oli alun perin opiskella jotain työhönsä liittyvää, mutta omassa hurmiossa puhuin hänet ympäri toteuttamaan omia haaveitaan hierojaopinnoista. Niitä ei ollut mahdollista tehdä etänä ja että joku taho maksaisi aikuisopintorahaa, mutta kansanterveys antaisi siihen valmiuksia sekä vuoden aikana omien opintojeni myötä mies myös innostui ravitsemuksesta ja ilmoittautui vielä lisäksi ravitsemustieteen perusteisiin.

perhe.jpg

Vuoden aikana oli parasta opintojen kannalta se, että opiskeluun saattoi paneutua ilman normaalia oravanpyörää. Aiheeseen saattoi perehtyä ajan kanssa. Toisaalta ajopäivät ja monet erilaiset arjen murheet mm. hajonneen vaunun tai auton muodossa veivät yllättäen välillä aikataulut aivan sekaisin. Mutta jos nettiyhteysongelmia ei otettu huomioon oli verkko-opiskelu aivan mahtavaa. Paikkana saattoivat olla niin Kreikan hiekkarannat kuin Keski-Euroopan Alppikylät. Opiskelu sijoittui useimmiten klo 12 – 18 välille, joskus aiheet veivät mennessään ja aikaa saattoi kulua paljon enemmänkin. Useimmiten tuli pidettyä viikonloput vapaata. Avoimen yliopiston henkilökunta oli aivan mahtavaa porukkaa. Neuvoja sai kysyttäessä ja useimmiten ei tarvinnut edes kysyä, kun infoa tuli jo etukäteen. Opettajia oli helppo lähestyä opintoalustoilla ja keskusteluissa. Vaikka vastaukset olivat asiantuntevia, oli ilmapiiri rento ja heidän tapa vastata oli epävirallinen, josta välittyi helposti lähestyttävä tunnelma.

Koko opintovapaan paras anti oli oman ammattitaidon kertyminen. Kotitalousopettajan oletetaan olevan niin monen asian asiantuntija, että välillä korvissa suhisee. Tämän vuoden jälkeen koen ottaneeni ravitsemuksen aluetta haltuun. Aikaisemmin en rohjennut puolustaa valtion ravitsemussuosituksia erilaisissa ravitsemuskeskusteluissa, mutta nyt koen omaavani tietoa jo sen verran, että voin lähteä keskustelemaan aiheesta. Toisaalta oma ammatillinen itsetuntoni on kasvanut niin, että voin myös myöntää, jos jostain asiasta en tiedä vielä riittävästi. Haaveilen toiminimen perustamisesta, jonka puitteissa tarjoaisin ravitsemusneuvontaa käytännönläheisesti erilaisten ruoanvalmistuskurssien kautta. Olen kamppaillut oman painoni kanssa vuosia ja vuosi on opettanut paljon rennosta suhtautumisesta omaan syömiseen. Ehkä vapaus tehdä mitä haluaa, on painanut vaa´an viisareita alaspäin, ehkä karttunut tieto tai ne molemmat yhdessä ovat tehneet omia taikojaan, mutta tätä oppia haluaisin jakaa nyt eteenpäin.

perhe2.jpg.png

Vuosi Eurooppaa perheen kanssa kiertäen opintovapaalla oli haastavaa, mutta valtavan antoisaa. Kaikille meille jäi valtava määrä muistoja vuodesta. Kaikki ei mennyt putkeen, mutta sitä emme edes odottaneetkaan. Elimme unelmaamme ja saatoimme todeta useaan otteeseen selviävämme kaikesta, kun vain yhteen hiileen puhallamme. Elämässä pärjää melko pienellä, kunhan on ruokaa, vettä, lähes puhtaat vaatteet, paikka missä nukkua ja tärkeimpänä yhteys juuri itselle tärkeisiin ihmisiin.
Viime vuoden heinäkuun alussa perheemme starttasi ja palasi tämän vuoden heinäkuussa. Kirjoitin vuodesta Noviisit tien päällä -blogia, joka on luettavissa https://bestcaravan.fi/noviisit_tien_paalla/ .

Kuvat ja teksti: Katja Venäläinen

Katja opiskeli reissun päällä vuoden aikana ravitsemustieteen perusopinnot ja osan aineopintoja. Aineopintojen opiskelu jatkuu nyt syksyllä kotimaan kamaralla.

Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa voit opiskella ravitsemustieteen perus- ja aineopinnot joustavasti verkko-opintoina. Mukaan ehtii vielä hyvin!

 

Kokonaisvaltaista hyvinvoinnin edistämistä ja käyttäjien huomioon ottamista

… todetaan valtioneuvoston hyväksymässä Terveet tilat 2028 – toimenpideohjelmassa. Ohjelma painottuu julkisten rakennusten sisäilmaongelmiin, niiden ehkäisemiseen sekä sisäilmasta oireilevien ripeään auttamiseen.

blogikuva2

”Juuri kokonaisvaltaista rakennusterveyden näkökulmaa tarvitaan, kun sisäilmaongelmia ryhdytään tutkimaan. Usein juuri rakennusterveysasiantuntija johtaa selvitysprosessia rakennuksen kunnon ja tilan olosuhteiden arvioimiseksi ja on siten merkittävässä roolissa tilanteen ratkaisijana.”, toteaa Aducaten rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien vastuullinen vetäjä Jukka-Pekka Kärki.

Rakennusterveys- (RTA) ja sisäilmakoulutuksissa (SISA) käsitellään sisäilman epäpuhtauksia ja niiden aiheuttamia terveyshaittoja sekä luotettavia näytteenottomenetelmiä. Asiantuntijan tulee myös tuntea rakennusten toimintaa, kosteuslähteitä, rakenneratkaisuja eri aikakausilta sekä ymmärtää kuntotutkimustulosten merkitys rakennuksen toimivuuden kannalta (RTA). Viime vuosina on korostunut ilmanvaihdon merkitys sisäilmaongelmissa ja niiden ehkäisyssä sekä kiinteistön käyttöön ja ylläpitoon liittyvät seikat. Kyseessä on niin laaja-alainen koulutus ja haasteet kentällä monimutkaisia, että välillä voi tulla sellainen tunne, että tieto lisää tuskaa”, kertoo koulutuksien suunnittelija Tiina Pyrstöjärvi.

Mitä eväitä koulutuksessa saa?

Jukka-Pekka Kärki korostaa laaja-alaista tarkastelua yksityiskohtien tai yksittäisen tutkimustuloksen sijaan.
RTA-koulutus antaa eväitä sisäilmaongelman syntyyn vaikuttavista eri tekijöistä ja ne ymmärtäen pystyy muodostamaan kokonaiskuvan tilanteesta ja siitä, mikä on kiireellisin asia hoitaa kuntoon. Asiantuntija tiedostaa myös sen, milloin oma osaaminen ei riitä ja ymmärtää kääntyä silloin erityisasiantuntijan puoleen. Usein neuvoa saa myös RTA/SISA-koulutuksien kurssikavereilta, sillä koulutuksessa on mukana niin monen alan osaajia eri ammateista ja työnantajilta.

Vuorovaikutus ja viestintä ovat keskeinen osa haasteellisen projektin onnistumisessa. Asiantuntijan tulee osata viestiä selkeästi ja kattavasti, jotta kaikki osapuolet ymmärtävät mistä on kysymys. Pitää osata myös kuunnella ja kunnioittaa erilasia näkemyksiä. Aducaten koulutuksissa korostetaankin viestintää ja ratkaisukeskeisyyttä; syiden ja ongelmien sijasta on tärkeää asettaa yhteinen tavoite ja etsiä siihen ratkaisu. Olkoon se sitten terveellinen työympäristö tai menestyvä sisäilmatyöryhmä.

Kirjoittajat

Kärki Jukka-PekkaToimitusjohtaja Jukka-Pekka Kärki Sisäilmatalo Oy:sta on RTA ja Aducaten rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien vastuullinen vetäjä.

 

 

 

Pyrstöjärvi TiinaSuunnittelija Tiina Pyrstöjärvi toimii Aducatessa rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien vastuusuunnittelijana ja yhteyshenkilönä.

Terveydenhuollon strategiatyö: asiakaslähtöisyys profetointia vieraalla maalla

Noin 20 vuoden opiskeluhistorian aikana minulle on kehittynyt luonnontieteellis-behavioristinen maailmankuva. Tiedostan tämän vajaavaisuudet, mutta harvoin tätä on järkytetty sellaisella voimalla ja nopeudella kuten UEF Aducaten EMBA Strateginen ajattelu ja johtaminen -kurssilla, luennoitsija Kari Lohiveden toimesta.

”Toisena päivänä koin jotakin jokseenkin sellaista, mitä olen viimeeksi kokenut lääketieteellisen koulutusohjelman vuosikurssien 2-4. aikana kiteytettynä nyt yhteen iltapäivään: Täydellisen heräämisen ja aivan uuden näkökulman maailmaan.”

Strategiaprosessi on käsitteenä minulle varsin uusi. Olin juuri osallistunut tuohon elämäni ensimmäistä kertaa ja maailmankuvani ohjaamana olin tunnollisesti opiskellut missio-visio-strategia-operatiivisuus -termistön. Koulutuksen ensimmäinen päivä istui tähän kontekstiin: Lohivesi teroitti asiakas- ja omistajahyödyn yhteen liittämistä strategian keinoin. Talousteorian mukaisesti arvontuotto vaatii asiakasvirtaa ja -tyytyväisyyttä. Tästä syystä asiakaslähtöisyys strategian lähtökohtana on itsestäänselvyys. Myös näkökulma tuote-, asiakaspalvelu- tai hintaetuun painotuksesta kilpailussa oli ymmärrettävä ja jopa itsestäänselvä.

Toisena päivänä koin jotakin jokseenkin sellaista, mitä olen viimeeksi kokenut lääketieteellisen koulutusohjelman vuosikurssien 2-4. aikana kiteytettynä nyt yhteen iltapäivään: Täydellisen heräämisen ja aivan uuden näkökulman maailmaan. Mykistettynä palasin kotiin, kerroin tämän vaimolleni, joka hymyili. Kävin nukkumaan herätäkseni aamulla, mutta heräsinkin kirjoittamaan ajatukseni keskellä yötä, etteivät nämä vain karkaisi.

Olen 30-vuotias mutta monissa asioissa konservatiivinen ja joskus jopa muutosvastarintainen. Politiikasta kiinnostuin taannoin, koska uskoin uusliberalistisen talouspolitiikan tunkeutumisen terveydenhuoltoon tuhoavan kaiken sen, mitä on rakennettu Arvo Ylpön ajoista. Olen uskonut vakaasti Keynesiläiseen ohjaavaan talouspolitiikkaan hyvinvointiyhteiskunnan turvaajana. Digitalisaation olen kokenut varsin indifferenttinä, toisaalta se on vapaa-ajalla helpottanut ja mahdollistanut useita asioita. Työssä IT-ongelmat aiheuttavat harmaita hiuksia ja koneen palvominen vaikeuttaa osaltaan ehyen potilas-lääkäri -suhteen luomista.

”Lohivesi kertoi teollisesta vallankumouksesta, toimialojen kehityksestä näihin päiviin ja pääoman merkityksestä niukkana resurssina. Olen pitkään tiedostanut, että tämä kaikki tulee vielä muuttumaan.”

Kohdaltani ensimmäisellä EMBA-kurssilla, tietojohtamisen yhteydessä, puhuttiin jaetun johtajuuden rajapinnoilla syntyvistä läpimurroista. Tähänhän koko ihmislajin kehitys ja markkinatalous pohjautuu: intensiiviin tehdä asiat paremmin ja löytää uutta. Lohivesi kertoi teollisesta vallankumouksesta, toimialojen kehityksestä näihin päiviin ja pääoman merkityksestä niukkana resurssina. Olen pitkään tiedostanut, että tämä kaikki tulee vielä muuttumaan. Luennoitsija sai minut vavahtumaan tämän muutoksen voimaan ja käsinkosketeltavuuteen. Konkreettisimpana esimerkkinä hän nosti Amazon Go -kauppakonseptin, mikä mullistanee etämaksamisen ja poistanee osaltaan kassajonot kaupoista. Toisaalta asiassa keskusteltiin myös nykyisen kaupan rakenteista. Miksi e-ruokaostoksia ei ole Suomessa viety eteenpäin? Koska pääoma on kiinni kauppakiinteistöissä, ja konseptin hajottaminen tietäisi valtavia tappioita. Sama ongelma pienemmässä mittakaavassa on itselläni: olen ajatellut leasingautoa huolettomuuden vuoksi, mutta ostetussa on niin paljon pääomaa kiinni että häviäisin prosessissa.

Strategiatyö terveydenhuollon toimintaympäristössä

Siirrytään terveydenhuollon toimintaympäristöön. Sote-uudistuksessa valinnanvapauden ideana on asiakaslähtöisyyden parantaminen ja hintakilpailun aikaansaaminen. Tätä myötä pyritään kustannussäästöihin. Alkuun uudistuksessa pyrittiin myös laajaan valinnanvapauteen, mikä olisi tarkoittanut laajoja julkisten organisaatioiden yhtiöittämisprosesseja. Mielestäni tämän taustalla oli valtakunnan poliitikoiden tietämättömyys toimintaympäristöstä ja New Public Management -ajattelun korostuminen. Tässä julkinen toiminta assosioidaan monimutkaiseksi ja pyrkimyksenä on usein konformaatio eli hyvinvointi, kun taas yksityiseen toimintaan yhdistetään performaatio eli suorituskyky ja tehokkuus. Tämä ei terveydenhuollossa ole yksiselitteistä kuten esim. teollisessa toiminnassa. Ihmisen psykososiaalinen ulottuvuus tekee jokaisesta kontaktista ainutlaatuisen. Toisaalta terveydenhuollon tuotteistaminen tasalaatuisesti on mahdotonta eli toisin sanoen ei pystytä luotettavasti arvioimaan mikä on asianmukaisin tutkimus kulloisessakin tilanteessa pelkkien esitietojen perusteella. Toki tämä kaikki voi muuttua tulevaisuudessa vaikkapa IBM Watson -tekoälyn myötä.

Olen tutustunut niin edustamani pienen paikallisen terveyspalveluyrityksen kuin suurimpien kilpailijoidenkin strategioihin. Olen myös läpikäynyt muutaman julkishallinnollisen organisaation strategiaa. Ongelmat strategioissa ovat kauttalinjan samanlaisia. Tällä hetkellä kilpailu yritysten kesken vaikuttaa varsin laimealta. Tämä näkyy myös tasalaatuisissa strategioissa. Missio on kautta linjan terveyden ja hyvinvoinnin luominen. Ongelma on juuri näiden käsitteiden subjektiivisuus. Pielaveden mummolle riittää, jos polvessa on yksi kivuton päivä viikossa, kun taas maratoonarille pieni rasituksessa tuleva kipu voi olla erittäin kiusallinen.

”Terveydenhuollossa myydään asioita, joita ei pitäisi myydä.”

Sanat asiakaslähtöisyys, osaaminen ja välittäminen nousevat myös esille. Näitä ei avata sen enempää. Terveydenhuollossa myydään asioita, joita ei pitäisi myydä. Täytyykö asiakkaalle tarjota vastinetta rahalle kuten perinteisemmillä aloilla? Joskus tämä on mielenrauhaa, mutta usein mielenrauhan sijasta tarjotaan turhia tutkimuksia tai hoitoja. Toisaalta monia näistä ammattilainenkaan ei pysty jälkeenpäinkään toteamaan turhaksi. Tästä syystä koen sanan asiakas terveydenhuollossa hiukan epäasianmukaisena. Maallikko voi todeta turhien tutkimusten ja hoitojen jälkeen: ”Olipa osaava ja ystävällinen ammattilainen. Tänne tulen uudestaan.” Ja kassakone kilisee. Mikäli terveydenhuoltoa liikaa markkinaehtoistetaan, on tämä kehityssuunta väistämätön.

Väitän että terveydenhuollon henkilöstölle strategia on abstrakti käsite läpi kentän. Toisaalta väitän, että työnantajat poikkeavat varsin vähän toisistaan ja siksi henkilöstön on helppo siirtyä organisaatiosta toiseen. Myös palveluiden hinnat ovat jokseenkin homogeenisia. Joku voisi esittämäni perusteella puhua jopa kartellista?

Elämyksiä ja ymmärrystä EMBA-opinnoista

Kaikki kurssilla oppimani ja terveydenhuollon toimintaympäristöstä esittämäni huomioiden, terveydenhuollossa tulisi keskittyä asiakkaan palvelukokemukseen. Strategiaprosessissa tulisi kiinnittää huomiota käsitteiden terveys ja hyvinvointi määrittelyyn ja ymmärtämiseen. Koko ympärillä oleva yhteiskunta tulee muuttumaan valtavasti. Todennäköisesti murros vaikeuttaa suurten palveluntuottajien nykyistä mittakaavaedun hyväksikäyttöä. Emme myöskään saa jumiutua vanhoihin juoksuhautoihin: liiallinen yhteiskunnan tukijärjestelmien tuijottaminen pitää meidät lukittuna vanhassa. Jos termit terveys ja hyvinvointi ymmärretään oikein ja saadaan integroitua palveluketjuun oikein, uskon että kuluttajat ja työnantajat ovat valmiita satsaamaan niihin enemmän kuin KELA-korvauksen tai kapitaation verran.

”Ilmoittautuessani EMBA-opintoihin ajattelin kohtaavani uutta, mutta esimerkiksi tämä opintojakso tarjosi elämyksiä ja eksistentialistisen mittakaavan ymmärrystä.”

Kaikki edellä kirjoittamani syntyi noin vuorokauden pohdiskelun tuloksena. Ilmoittautuessani EMBA-opintoihin ajattelin kohtaavani uutta, mutta esimerkiksi tämä opintojakso tarjosi elämyksiä ja eksistentialistisen mittakaavan ymmärrystä. Tästä syystä suosittelen UEF Aducatea.

Arttu Pöyhönen, EMBA koulutettava
työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri, Terveyspalvelu Verso

Kirjoitus on syntynyt UEF EMBA-johtamiskoulutuksen Strateginen ajattelu ja johtaminen -jakson oppimispäiväkirjana.

Yhteiset Gerontologian aineopinnot Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston avoimiin yliopistoihin

Gerontologian perusopinnoissa perehdytään monitieteisesti ikääntymiseen liittyviin ilmiöihin ja vanhuuden tutkimukseen. Itä-Suomen yliopistossa ja Jyväskylän yliopistossa on tarjolla perusopinnot avoimina yliopisto-opintoina kaikille halukkaille. Työelämälähtöinen avoin korkeakoulutusopetus (AVOT)-hankkeen innoittamina aloimme selvittelemään yhteisten aineopintojen tarvetta. Voimavarojen yhdistämisen myötä saisimme yhteisiin aineopintoihin entistä laajempia, monitieteisiä sisältöjä työelämän tarpeita kuunnellen.

Photo by Jeff Sheldon/Unsplash

Kyselyllä tietoa tarpeista

Käynnistimme aineopintojen suunnittelutyön kyselyllä, jossa kartoitimme aineopintojen tarvetta ja sisältöjä. Kysely lähetettiin gerontologian perusopintoja suorittaneille opiskelijoille sekä työelämässä toimivalle yhteistyöverkostollemme. Kysely sai loistavan vastaanoton; saimme yhteensä 292 vastausta ja 87% vastaajista ilmaisi kiinnostuksensa gerontologian aineopintojen opiskeluun!

Kyselyssä oli alustavia sisältöehdotuksia, joiden tärkeyttä vastaajat arvioivat. Erittäin tärkeinä sisältöinä vastaajat näkivät muun muassa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, psyykkisen vanhenemisen ja elämänkulun sekä gerontologisen kuntoutuksen. Lisäksi saimme vastaajilta sisältöehdotuksia aineopintoihin. Nämä sisältöehdotukset peilasivat tämänhetkistä yleistä yhteiskunnallista keskustelua vanhuuden ja ikääntymisen teemoista. Usein mainittuina olivat esimerkiksi poliittinen ja yhteiskunnallinen näkökulma ikääntymiseen, ikääntyvien päihde- ja mielenterveysongelmat, ikääntyvien seksuaalisuus, muistisairaudet sekä ikääntyvien sosiaaliset suhteet, vuorovaikutus ja voimavarat. Lisäksi aineopintojen toivottiin olevan perusopintojen tavoin suoritettavissa joustavasti eri puolilta Suomea verkko-opintoina, joka onkin ollut suunnittelutyömme yksi lähtökohdista.

Ikääntyvä yhteiskuntamme on muutoksessa ja meidän kaikkien on kyettävä kehittämään omaa työtämme ja toimintatapojamme kohti ikäystävällistä yhteiskuntaa. Uusin tutkimustieto ja koulutus antavat parhaimmillaan eväitä juuri oman työn kehittämiseen.

Tavoitteena monitieteiset aineopinnot

Kiitämme kaikkia kyselyyn osallistuneita! Saamamme vastaukset toimivat yhteisen suunnittelutyön perustana. Käynnistämme tulevien aineopintojen suunnittelutyön yhteistyössä molempien yliopistojen alan asiantuntijoiden kanssa. Yhdessä pystymme tarjoamaan aineopinnot, joissa ikääntymisen tematiikkaan haetaan edellä kuvattuja ja entistä monitieteisempiä näkökulmia. Kun yhdistämme voimavaramme, ikääntymiseen liittyvät vahvuusalueemme ovat huikeat! Yliopistoistamme löytyy asiantuntijuutta ihmisen vanhenemiseen liittyen esimerkiksi terveyden edistämisen, liikunnan, toimintakyvyn ja kuntoutuksen, geriatrian ja farmasian sekä ravitsemuksen, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmien osalta aina kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin, ympäristöön ja psyykkisen hyvinvoinnin osa-alueisiin saakka. Mielestämme on tärkeää, että uusin ikääntymiseen liittyvä tutkimustieto tavoittaa yhteiskunnassamme kaikki toimijat eri alojen asiantuntijoista päättäjiin. Ikääntyvä yhteiskuntamme on muutoksessa ja meidän kaikkien on kyettävä kehittämään omaa työtämme ja toimintatapojamme kohti ikäystävällistä yhteiskuntaa. Uusin tutkimustieto ja koulutus antavat parhaimmillaan eväitä juuri oman työn kehittämiseen. Uskomme myös löytävämme opintoihin uudenlaisia pedagogisia ratkaisuja yhteistyön myötä.

Lähde mukaan avartamaan näkemyksiäsi ikääntymisestä aloittamalla perusopinnot jo nyt. Niiden jälkeen voit jatkaa aineopintojen opiskelua. Tavoitteenamme on käynnistää gerontologian aineopinnot ensimmäisen kerran syksyllä 2019.

Kirjoittajat:
Suunnittelija Ulla Kekäläinen Itä-Suomen yliopiston avoimesta yliopistosta
Suunnittelusihteeri Leea Huusko Itä-Suomen yliopiston avoimesta yliopistosta Koulutuspäällikkö Paula Savela Jyväskylän yliopiston avoimesta yliopistosta Yliopistonopettaja Päivi Eskola Jyväskylän yliopistosta avoimesta yliopistosta

Ympäristön vaikutus ihmisen hyvinvointiin

Hyvässä ympäristössä perusasioiden tulee olla kunnossa

Ympäristösuunnittelussa tärkeintä on, että perusasiat ovat kunnossa. Sitä ennen ei voida ajatella elinympäristön ulkonäköä, tyyliä tai sitä, miten elegantteja huonekaluja tilaan tuodaan. Tämä tarkoittaa toimivaa suihkua peseytymiseen, turvallisia sähkölaitteita, toimivaa vesivessaa jne. Köyhyyden nujertamisessa kodin kunnostus turvalliseksi ja toimivaksi on oleellista. Hygienian paraneminen edesauttaa köyhimpiäkin pysymään terveinä. Infektiot ovat suuri syy sairastumiseen etenkin kehitysmaissa. On erityisen tärkeää pitää alle viisivuotiaat lapset terveinä, koska heillä sairastuminen jättää usein jälkensä kehoon koko loppuelämän ajaksi. (Pholeros 2013).

Yhteisön saaminen mukaan oman elinpiirinsä kunnostusprojekteihin on suositeltavaa ja sen tulisi olla mahdollista. Paul Pholeroksen järjestämässä ympäristön kunnostusprojektissa Australian aboriginaalit osallistuivat oman elinpiirinsä kunnostamiseen ja he muodostivat suuren osan projektin työntekijöistä. Projektin loputtua näillä ihmisillä oli tietoa ja taitoa kouluttaa muiden kylien ihmisiä ja auttaa heitä rakentamaan parempia ja turvallisempia elinympäristöjä itselleen ja yhteisölleen. (Pholeros 2013).

Ihmiset muokkaavat usein elinympäristönsä tarpeidensa mukaiseksi. Hyvin suunniteltu ympäristö voi näyttää täysin erilaiselta eri puolilla maailmaa. Vaikka olemmekin tottuneet tietynlaiseen kaupunkikuvaan ja tietynlaisiin ympäristöihin, löytyy maailmasta tottumuksistamme hyvin poikkeavia paikkoja, kuten maanalaisia kaupunkeja. Maanalaiset asumukset ovat erittäin toimivia etenkin äärimmäisen kuumissa olosuhteissa, joissa ihmiset ovat ymmärtäneet paeta auringon paahdetta suojaan maan alle. Australiassa Coober Pedyn kaupungin asukkaat ovat muuttaneet luoliin juuri kuuman ilmaston vuoksi. Maanalaisia nähtävyyksiä kaupungissa ovat mm. luolastoihin rakennetut kirkot. Yksi tunnetuimmista maanalaisista kaupungeista sijaitsee Pekingissä. Dìxià Chéng rakennettiin pommisuojaksi 1970-luvulla ydinsodan uhkan vuoksi. Kaupungissa oli ravintoloita, teattereita, kouluja, klinikoita, tehtaita, jopa rullaluistelurata. Dìxià Chéng oli avoinna turisteille vuosina 2000-2008. (Wikipedia).

Maanalaisten kaupunkien vastapainona on täysin veden päällä toimivia kaupunkeja. Nigeriassa vedenpäällisen slummikaupungin asukkaat kulkevat kanooteilla ja myyvät niistä elintarvikkeita ja muita tuotteita ansaitakseen elantonsa. Ihmiskunta on oppinut selviytymään hyvin erilaisissa ja vaativissakin olosuhteissa ja tekemään niistä elinkelpoisia ja tarkoitukseensa sopivia. (Baan 2013).

Joskus kaupungin asukkaat ottavat haltuunsa hylättyjä rakennuksia ja perustavat niihin yhteisöjä. Caracasissa Venezuelassa sijaitseva 45-kerroksinen ”Daavidin torni” on rakennusvaiheessa hylätty pilvenpiirtäjä ja yksi tällainen yhteisö. Kaupungin köyhiä muutti torniin, kun rakennus ei koskaan valmistunut, ja he muokkasivat siitä itselleen elinkelpoisen tilan. Tornissa oli jokaisessa kerroksessa ruokakauppa ja sieltä löytyi myös koripallokenttä ja kuntosali. Salin painot oli tehty rakentamatta jääneiden hissien rakennusmateriaaleista. (Baan 2013) Torni oli monelle Caracasin köyhälle koti kahdeksan vuoden ajan, mutta kaupungin päättäjät alkoivat häätää asukkaita ja tyhjentää pilvenpiirtäjää vuonna 2014. Vaikka asukkaat sijoitettiin uusiin asuntoihin, monet olisivat halunneet jäädä torniin asumaan. Lasten koulumatka piteni ja tornissa kauppoja pitäneiden asukkaiden tulonlähde sammui. (López 2014).

On monia keinoja tehdä ympäristöstä viihtyisämpi ja auttaa jokaista voimaan paremmin omassa ympäristössään. Kun perusasiat ovat kunnossa, luonto, design ja arkkitehtuuri nousevat tärkeiksi viihtyvyyden kannalta. Viihtyisään tilaan vaikuttavat ainakin huonekalujen valinta, valon ja melun määrä, värit, luontoelementit, esteettömyys sekä perusturvallisuuden tunne tai sen puuttuminen. Köyhillä alueilla on erityisen tärkeää ilahduttaa yhteisöä ympäristöä kaunistavalla tai muuten viihtyvyyttä lisäävällä designilla ja taiteella. Design voi olla monella tavalla voimaannuttavaa yhteisön asukkaille ja sen tiedetään lisäävän yhteisöllisyyttä ja vähentävän rikoksia.

Graffititaiteilija Mundano on tuonut väriä ja iloa Brasilian kaduille maalaamalla roskankerääjien kärryjä. Kärryt on kyllästetty huumorilla ja kauniilla kuvilla. Mundano haluaa parantaa roskankerääjien itsetuntoa ja tehdä likaisista ja tylsistä kärryistä iloisen värikkäitä. Vuoteen 2014 mennessä Mundano oli maalannut jo yli 200 kärryä monessa eri kaupungissa. Roskankerääjiä on joka puolella maapalloa niin kehitysmaissa kuin myös esim. USA:ssa ja Japanissa (yht. 20 miljoonaa). Mundanon projekti on kasvanut ja saanut nimekseen Pimp my Carroça. Useita satoja taiteilijoita ja tuhatkunta vapaaehtoista avustajaa ovat ottaneet liikkeestä pontta ja ryhtyneet maalaamaan ja koristelemaan roskankeräyskärryjä ympäri maailmaa. Liikkeeseen on liittynyt moninainen joukko ihmisiä, osa heistä on jopa inspiroitunut opettamaan kierrätystä kouluissa (Mundano 2014).

Toinen slummialueiden viihtyisyyttä kohottanut projekti on Jeroen Koolhaasin ja Dre Urhahnin Riossa toteutettu maalausurakka, jossa kaupungin slummialueiden talot maalattiin iloisen värikkäiksi. Talojen lisäksi myös yksi kaduista muuttui taideteokseksi, kun mäkiseen asvalttiin maalattiin kuohuvia aaltoja ja jättimäisiä kaloja. Projekti sai niin paljon suosiota, että miehiltä tilattiin maalauksia mm. Pohjois-Philadelphian rakennuksiin. (Koolhaas & Urhahn 2014). Vaikka projekti on keskittynyt köyhille alueille, voisi sitä soveltaa laajemminkin. Värit lisäävät asuinalueilla yhteisöllisyyttä, solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tekevät harmaista ympäristöistä iloisen värikkäitä.

Chicagossa installaatioistaan tunnettu taiteilija Theaster Gates ryhtyi muuttamaan hylättyjä rakennuksia ja asuintaloja kulttuurikeskuksiksi. Hän on kunnostanut entisen huumeluolan mustien elokuvateatteriksi, jossa voidaan esittää mustien historialle ja kulttuurille tärkeitä filmejä. Gates on lisäksi muuttanut hylätyn, erittäin huonossa kunnossa olevan entisen pankin rakennuksen kulttuurikeskukseksi, joka toimii esitysten ja näyttelyiden tilana sekä tutkimuksen tekopaikkana ja taiteilijoiden residenssinä. Sinne voidaan myös säilöä kokoelmia ja arkistoja. (Gates 2015). Gates halusi herätellä hylättyjä rakennuksia ja antaa niille uuden elämän kulttuurista. Asumistarkoitukseen tehtyjen talojen uusiokäyttöä jossain toisessa muodossa paheksutaan usein, mutta mitä muuta voi hylätyille asumuksille tehdä, kun niihin ei uusia muuttajia ole tulossa? Ne joko pysyvät tyhjillään, niihin muuttaa narkkareita tai asunnottomia, tai ne saavat uuden merkityksen alueen asukkaiden kohtaamispaikkana. Tärkeää tällaisten projektien aloittamisessa on löytää paikan ”pulssi”, siis ymmärtää, millainen energia paikassa on ja mistä siellä on puute. Mistä tylsistyneille ihmisille löytyisi uudestaan kipinä ympäristöönsä? Yhteisön mukaan saaminen tällaisiin projekteihin on tärkeää. (Gates 2015). Projektit ovat usein yksityisen rahoituksen varassa ja niissä on paljon työtä, minkä vuoksi kaikenlainen apu on elintärkeää.

Lopuksi

Suomessa tiedämme luonnon terapeuttisen ja parantavan voiman. Luonto tarkoittaa meille metsän rauhaa ja sinisiä järviä. Tutkimukset osoittavat sairaalapotilaiden kuntoutuvan nopeammin ja tuntevan vähemmän kipua päästessään lähemmäksi luontoa. Luontoaiheisia taideteoksia suositellaan sairaalatiloihin, mutta taiteilija Rea Nurmi on vienyt ajatusta eteenpäin ja maalannut luontoaiheita sairaaloiden ja vanhainkotien seiniin. Seinämaalauksia toteutetaan myös Helsingin uuteen lastensairaalaan, jossa Tove Janssonin muumitarinat ovat inspiraation lähteenä. Sairaalan tiloja hallitsevia teemoja ovat saaristo, meri, metsät ja avaruus. Muumipeikko ja pyrstötähti sekä Muumipapan urotyöt ovat sairaalassa vahvasti esillä. Muumihahmoja ei sairaalassa kuitenkaan esiinny, vaan tarinat kerrotaan abstraktimmalla tasolla. (Moomin 2015).

Länsimaalaiset viettävät suurimman osan elämästään sisätiloissa. Tästä syystä arkkitehtuurilla on suuri vaikutus ihmisiin. Arkkitehtuuri muokkaa meitä. Se vaikuttaa mielialaamme ja fyysiseen olemukseemme.  Medialla on suuri vaikutus siihen, miten otamme vastaan uudistuksia myös arkkitehtuurin saralla. Tutut vanhan maailman arkkitehtuurimallit ovat vaikuttaneet tyylitajuumme pitkään ja vaikuttavat siihen edelleen. Medialla on kuitenkin ollut mahdollisuus esittää innovatiivisia, vanhoista arkkitehtuurinormeista poikkeavia rakennuksia, ja sosiaalisen median avulla tällaiset kokeilut leviävät yhä nopeammin eri puolille maailmaa. Sosiaalisen median avulla ihmiset tottuvat uudennäköiseen arkkitehtuuriin, mikä vielä hetki sitten vaikutti liian kummalliselta ja vanhoista normeista poikkeavalta ollakseen kaunista tai hyvää. (Kushner 2014). Kun katseemme muuttuu ja avartuu, saamme aistia uusia innovaatioita. Hyvinvointia ei pidä kuitenkaan jättää taka-alalle, vaan jokaisen tulisi vaatia uusilta rakennetuilta ympäristöiltä yhä parempia ratkaisuja sekä oman hyvinvointimme että maapallon hyvinvoinnin vuoksi.

Tero Timonen (PsT, dosentti)

terotimonen

Kristina Timonen (FM)

kuva

Lue lisää: Ihminen ja ympäristö – elämänpiiri vaikuttaa -koulutuksesta

Lähteet

Baan, Iwan (2013). Ingenious homes in unexpected places. TED Talks 9/2013. https://www.ted.com/talks/iwan_baan_ingenious_homes_in_unexpected_places

Gates, Theaster (2015). How to revive a neighborhood: with imagination, beauty and art. TED Talks 3/2015.https://www.ted.com/talks/theaster_gates_how_to_revive_a_neighborhood_with_imagination_beauty_and_art

Koolhaas, Jeroen & Urhahn Dre (2014). How painting can transform communities. TED Talks 10/2014. https://www.ted.com/talks/haas_hahn_how_painting_can_transform_communities

Kushner, Marc (2014). Why the buildings of the future will be shaped by… you. TED Talks 3/2014. https://www.ted.com/talks/marc_kushner_why_the_buildings_of_the_future_will_be_shaped_by_you

López, Virginia (2014). Caracas’s Tower of David squatters finally face relocation after eight years. Residents of 52-floor half-built skyscraper are being moved to new social housing complex an hour from city centre. The Guardian, 23.7.2014. http://www.theguardian.com/world/2014/jul/23/caracas-tower-of-david-squatters-relocation

Moomin (2015). Uudesta lastensairaalasta muumisairaala. Muumi-uutiset 28.9.2015. https://www.moomin.com/fi/blog/uudesta-lastensairaalasta-muumisairaala-2

Mundano (2014). Pimp my… trash cart? TED Talks 10/2014. https://www.ted.com/talks/mundano_pimp_my_trash_cart

Pholeros, Paul (2013). How to reduce poverty? Fix homes. TED Talks 5/2013. https://www.ted.com/talks/paul_pholeros_how_to_reduce_poverty_fix_homes

Wikipedia. Underground city. https://en.wikipedia.org/wiki/Underground_city

Pidempi elinikä on hieno saavutus

Kaikki me vanhenemme joka päivä. Vanhenemista ei välttämättä tule aktiivisesti ajateltua, ennen kuin itsekin havahtuu siihen, että jostain tapahtumista on kulunut jo kolmekymmentä vuotta tai kenties enemmän. Mihin nämä vuodet menivät ja mitä kaikkea elämässä on ennättänyt tapahtua. Tuleeko itseasiassa edes mietittyä kuinka monimuotoinen ja moniulotteinen asia vanheneminen on? Monella meistä on varmastikin olemassa ajatuksia ja mielikuvia siitä, miten ja millaisena minä haluan vanheta, millainen minä olen sitten vanhana tai miten haluan itseäni kohdeltavan sitten kun olen vanha. Toteutuvatko minun mielikuvani omasta vanhenemisestani, onkin varmasti riippuvainen monien tekijöiden summasta. Ehkä joitakin huolia voi käydä mielessäni siitä, pysynkö myös sitten vanhana riittävän toimintakykyisenä ja virkeänä, jotta saan säilytettyä itsenäisyyteni ja arvokkuuteni ihmisenä. Nuo huolet ovat sinällään ymmärrettäviä, sillä toimintakyvyltään heikentyneet ikäihmiset tulevat helposti kohdelluiksi ”päätoimisina vanhuksina”, jolloin ihmisen persoona ja ”oma tarina” voi jäädä helposti erilaisten hoitotoimenpiteiden varjoon, toteaa psykologian dosentti Merja Korhonen.

Huomionarvoista on pohtia, tunnistavatko päättäjät ja sosiaali- ja terveydenhuollossa toimivat asiantuntijat niitä tekijöitä, joiden avulla toimintakykyistä ja onnistunutta vanhenemista voidaan tukea. Erottavatko esimerkiksi terveydenhuollon työntekijät tavanomaiset vanhenemismuutokset sairauksista, tunnistavatko he ikääntyneiden sairastamiseen liittyviä erityispiirteitä vaikkapa päivystysvastaanotolla?  Sosiaali- ja terveydenhuollossa ja lääkehoidon parissa työskentelevillä henkilöillä on tärkeää olla laaja tietopohja niin tavanomaisista vanhenemismuutoksista kuin vanhuuden yleisimmistä sairauksista. Ilman laaja-alaista tietopohjaa on mahdotonta ottaa kantaa vaikkapa iäkkään lääkehoitoon toteaa geriatrian professori Eija Lönnroos. Toisaalta, jo pelkästään hyvällä ravitsemuksella nähdään laaja-alaisia yhteiskunnallisia kytköksiä paremman toimintakyvyn kautta aina sairauksista toipumiseen ja esimerkiksi infektioherkkyyteen, muistuttaa ravitsemustieteen tohtori Irma Nykänen.

Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa alkavat jälleen tänä syksynä monitieteiset gerontologian perusopinnot 25 op. Opintojaksot tuovat laaja-alaisen ja monitieteisen näkökulman ikääntymisen ilmiöihin niin yksilön elämänkulun, terveyden, hyvinvoinnin kuin sairauksienkin näkökulmasta unohtamatta yhteiskunnallisia ja kulttuurisia tekijöitä. Ikääntymistä tarkastellaan näissä opinnoissa myös ravitsemuksen, lääkehoidon ja palvelujärjestelmän näkökulmasta. Jokainen ihminen ja sukupolvi vanhenee omalla tavallaan ja ikääntyminen on koko yhteiskuntaa yhdistävä asia, muistuttaa perinteentutkimuksen dosentti Sinikka Vakimo.

Gerontologian perusopinnot uudistettiin täysin ja tänä syksynä opiskelu onnistuu joustavasti eri puolilta Suomea verkkoympäristössä. Verkossa opiskelu tarjoaa loistavan mahdollisuuden oppia yhdessä, mutta kuitenkin niin, että luentoja varten ei tarvitse matkustaa Kuopioon saakka, vaan luennot voi kuunnella kotoa tai työpaikalta käsin, valitsemaan vuorokaudenaikana. Tällöin esimerkiksi verkkokeskustelut ja verkkoon tallennettujen luentojen kuuntelu onnistuu itselleen sopivina ajankohtana. Opintojen myötä ikäihmisten parissa toimivat työntekijät voivat päivittää osaamistaan ja tähän asiaan ovat havahtuneet myös sosiaali- ja terveysalan työnantajat.

Pidempi elinikä on hieno saavutus. On monia asioita, joilla voidaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa pyrkiä vaikuttamaan toimintakykyiseen ikääntymiseen, toteaa suomalaisen superfoodin ääreltä mustikkametsästä tavoitettu geriatrian professori Eija Lönnroos.

Gerontologian perusopinnot käynnistyvät syyskuun alussa. Ilmoittaudu mukaan opintoihin opintopolussa

Kirjoittaja Ulla KekäläKekäläinen%20Ulla-10x15inen toimii gerontologian perusopintojen suunnittelijana ja oppiaineen johtoryhmän jäsenenä. Kirjoitusta varten on haastateltu gerontologian oppiaineen johtoryhmän jäseniä, jotka toimivat myös opettajina gerontologian perusopintojen eri opintojaksoilla. Haastatteluun ovat osallistuneet psykologian dosentti Merja Korhonen, geriatrian professori Eija Lönnroos, ravitsemustieteen tohtori Irma Nykänen, perinteentutkimuksen dosentti Sinikka Vakimo
Kuva: Ulla Kekäläinen

Urheiluravitsemus – yleispätevää mutta yksilöllistä

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestetään Suomen suurin maastopyöräilytapahtuma, Tahko MTB. Tapahtumaan osallistuu yli 2000 ajajaa ja matkoja on tarjolla aina 25 kilometristä hurjaan 240 kilometriin. Suosituimmat matkat ovat 60 km ja 120 km, ja nopeimmilta niiden taittaminen vie noin 2,5 ja alle 6 tuntia, mutta suurimmalta osalta huomattavasti kauemmin.

Tahko MTB vaatii hyvää kestävyyttä ja maastoajotaitoa, mutta myös ravitsemuksellisesti suoritus on haastava. Suoritus vaatii ravitsemuksen suhteen valmistautumista etukäteen ja oikeita toimenpiteitä ajon aikana. Käytännössä siis oikeanlaista syömistä ja juomista.

jaakko-mursu1

Elimistön tärkeimmät energianlähteet kestävyyssuorituksessa ovat rasva ja hiilihydraatit ja mitä kovempaa liikutaan, sitä suuremmassa roolissa hiilihydraatit ovat. Kilpailuvauhtinen suoritus tuotetaan suurimmaksi osaksi juuri hiilihydraateilla ja niiden rooli on ratkaisevan tärkeä tavoiteltaessa hyvää tulosta.  Ilman hiilihydraatteja kovavauhtinen suoritus ei käytännössä ole mahdollinen. Myös ilman riittävää juomista suorituskyky heikkenee.

Kestävyysurheilijat valmistautuvat usein pitkiin yli 2 tunnin kilpailuihin tekemällä hiilihydraattitankkauksen.  Elimistön hiilihydraattivarastot ovat rajalliset ja kestävät normaalisti kovavauhtisessa suorituksessa noin 1,5-2 tuntia. Tankkauksen avulla hiilihydraatti varastot ja niiden riittävyys voidaan jopa tuplata.

Tankkauksen voi tehdä hyvin monin tavoin. Osa tekee ennen kilpailua kovan tyhjennysharjoituksen, rajoittaa hiilihydraatteja muutamia vuorokausia ja tankkaa sitten useita päiviä. Yleisin, ja myös itse käyttämäni, tapa on tankata 1-3 päivän ajan ja jättää varsinainen tyhjennysharjoitus tekemättä. Myös muita menetelmiä on ja varastot saadaan yleensä täytettyä, kunhan hiilihydraattien määrä on riittävä. Hiilihydraatit sitovat nestettä ja usein tankkauksen seurauksena paino nousee 1-3 kiloa. Osa urheilijoista ei tästä ähkystä pidä ja jättää puolestaan tankkauksen tekemättä. He keskittyvät syömään ja juomaan riittävästi suorituksen aikana.

jaakko-mursu-mtb2

Kuva: Petri Kauppinen

Se, miten kilpailuihin ravitsemuksellisesti valmistaudutaan, vaihtelee, johon puolestaan vaikuttaa olemassa oleva tieto, mutta myös muiden, ja erityisesti omat kokemukset. Paras lopputulos saavutetaan usein juuri testaamalla useita eri menetelmiä ja poimimalla niistä itselle parhaiten sopiva.

Sama pätee myös urheiluravitsemukseen laajemminkin. Urheilijat ovat usein kiinnostuneita etsimään viimeisintä tietoa ravitsemuksesta ja kokeilemaan sen vaikutuksia.  Tulevien urheiluravitsemuksen opintojen tarkoitus on auttaa urheilijoita tässä prosessissa ja tarjota viimeisintä tutkimustietoa urheiluravitsemuksesta, mutta käytännönläheisesti. Tätä tukee se, että opintojakson opettajilla on teoreettisen taustan lisäksi monipuolinen urheilutausta. Useat heistä tutkivat, opettavat ja valmentavat.

Urheiluravitsemuksen opinnot alkavat syyskuussa 2016 ja jatkuvat aina vuoden 2017 loppuun saakka. Opinnoissa syvennytään urheiluravitsemukseen useasta eri näkökulmasta käsin ja tutkimustietoon pohjautuen. Opinnoissa perehdytään mm. eri lajien asettamiin ravitsemusfysiologisiin vaatimuksiin ja suorituskyvyn, palautumisen ja kehittymisen optimointiin, urheiluravitsemukseen eri ikäryhmissä, urheilijan syömiseen liittyviin ongelmiin sekä urheilijan psyykkiseen hyvinvointiin ja sen tukemiseen. Teoriatiedon syventämisen lisäksi opinnoissa painotetaan käytännönläheisyyttä. Tarkempi opetusohjelma aikatauluineen löytyy opintopolusta. Ensimmäisessä Urheiluravitsemuksen perusteet opintojaksossa keskitytään syventymään eri urheilulajien vaatimuksiin. Opintojaksolla myös urheilijat antavat omia näkemyksiään ravitsemuksesta ja mukana ovat mm. Suomen menestyksekkäin kehonrakentaja Marko Savolainen ja Olympiakisoihin valmistautuva soutaja Joel Naukkarinen.

jaakko-mursu-mtb3Kirjoittaja Jaakko Mursu on Itä-Suomen yliopiston
ravitsemusepidemiologian dosentti, tutkija, opettaja,
Urheiluravitsemuksen opintojen vastuuhenkilö,
ravitsemusvalmentaja ja innokas maastopyöräilijä.

 

 

 

 

 

Vierailu yliopistollisessa sairaalassa: UZ Brussel 21.4.2016

Brysselin matkan ehkä eniten odotettu kohde oli tutustuminen yhteen Belgian seitsemästä yliopistosairaalasta. Sairaalan lisäksi samalla kampuksella sijaitsi pieni yliopiston lääketieteellinen tiedekunta ja sairaanhoitajakoulu. Sairaalan pääaulassa huomio kiinnittyi ensimmäisenä apteekkiin ja kanttiinin toimintaan. Suomessa emme ole vielä onnistuneet saamaan sairaalan ala-aulaan apteekkia, vaikka se olisi asiakaslähtöisyyttä parhaimmillaan. Kanttiinin tuotevalikoima poikkesi myös totutusta: myynnissä oli tavanomaisten kanttiinituotteiden lisäksi muutama hyllyllinen viinejä.  Potilaan ensimmäinen kontakti sairaalaan saapuessa oli automaatti, jossa hän ilmoittautui samaan tapaan kuin Suomessa. Sairaalassa työskenteli myös vapaaehtoisia, jotka auttoivat tarvittaessa potilaita oikeaan osoitteeseen. Kokonaisuutena ulkoinen ensivaikutelma sairaalasta muistutti lähinnä vierailua, jossakin suomalaisessa keskussairaalassa.

2. Kuva kanttiinista

Sairaalan esittelystä vastasi toimitusjohtaja, professori Marc Noppen, joka osoittautui miellyttäväksi ja charmantiksi ihmiseksi. Hän kertoi urastaan lääkäristä toimitusjohtajaksi samalla korostaen erityisesti lääkärijohtajuuden merkitystä sairaalan arjen pyörittämisessä. Vaikka kaikkia toimintayksiköitä pyritään viemään kohti tuloksellista, innovatiivista ja taloudelliselta odotusarvoltaan positiivista suuntaa, ei pienten ja kalliiden potilasryhmien hoidon lopettamista nähty mahdollisena yliopistollisessa sairaalassa. Toimitusjohtaja-professorilla oli huoli, että sairaalan toiminnan professionaalisuus ja eettisyys kärsisi, jos johtaminen olisi muiden kuin lääkäri-johtajien käsissä ja perustuisi vain taloudellisiin mittareihin. Nämä samat kysymykset ovat akuutteja myös oman maamme uusissa Sote-suunnitelmissa.  Viimeistään nyt pitäisi satsata johtamisesta kiinnostuneen terveydenhuollon henkilöstön riittävään johtamiskoulutukseen, jotta tulevaisuuden suunnannäyttäjät saadaan kasvamaan omista joukoista.

Sairaalan toimintalukuja oli mielenkiintoista verrata Kuopion Yliopistollisen sairaalan lukuihin. Selvimmät erot löytyivät henkilöstön määrästä ja rakenteesta. Brysselin yliopistollisessa sairaalassa henkilöstöä on noin 800 henkilöä vähemmän, vaikka sairaaloiden budjetit ja potilaiden hoitoa kuvaavat luvut olivat käytännössä samanlaiset. Hoitohenkilökuntaa Brysselissä oli yli kolmannes vähemmän, kun taas hallinto-, huolto- ja toimistotehtävissä henkilökuntaa oli miltei kolminkertainen määrä. Lääkäreiden osuus työvoimasta oli samansuuruinen.

Esittelyn jälkeen jäimme kaipaamaan sairaalan todellisen toiminnan näkemistä, johon kiireisen isäntämme aikataulu ei antanut mahdollisuutta.  Tiedustelimme vielä vierailun lopuksi; onko sairaalassa käytössä Lean -johtaminen?  Toimitusjohtaja-professori Marc Noppen nosti Leanin sijaan esiin maalaisjärjen tärkeän merkityksen johtamisessa, tämä lienee havaittu myös Suomen terveydenhuollossa.

Kirjoittajat Marja Hietamäki, Tatu Kemppainen ja Tuula Metsä osallistuivat UEF EMBA -ohjelman Brysselin matkalle 19.-22.4.2016. Matka oli osa Kansainvälistyvä sosiaali- ja terveydenhuolto –opintojaksoa. Matkalla vierailtiin Euroopan Komissiossa, EU-Parlamentissa, Suomen pysyvässä edustustossa, Itä- ja Pohjois-Suomen toimistossa sekä Brysselin yliopistollisessa sairaalassa.

 

 

Espanjastako eväitä SOTE-soppaan? – Monisairaat potilaat SOTE-yhteistyön haasteena, osa 2

Blogin ensimmäisessä osassa avattiin monisairastavuuden haasteita. 

Monisairastavuuden haasteisiin on herätty nyt paitsi Suomessa, myös muualla Euroopassa. Espanjan Valenciassa on käytössä kahden asiakasvastaavan (case managerin) malli, Tanskan Silkeborgissa puolestaan toimii erikoisklinikka monisairaille. Suomessa näihin haasteisiin ovat paneutuneet muun muassa POTKU- ja Parempi Arki -hankkeet.

Esimerkkejä Espanjasta ja muualta Euroopasta

Monisairastavuuden haasteisiin on herätty nyt paitsi Suomessa, myös muualla Euroopassa. Kansainvälisessä ICARE4EU-hankkeessa (Innovating Care for People with Multiple Chronic conditions in Europe, 2013–2016) http://www.icare4eu.org/ on tunnistettu useita lupaavia palvelukäytäntöjä noin 30 Euroopan maassa. Hanketta hallinnoi hollantilainen NIVEL (Netherlands institute for health services research) ja muut mukana olevat maat ovat Saksa, Italia, Suomi ja Englanti. Itä-Suomen yliopistosta on mukana tutkijaryhmä Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitokselta.

ICARE4EU-hankkeessa on löydetty useita kiinnostavia tapoja järjestää yhteistyötä monista maista.  Henkilökohtaisesti osallistuin tutkimusvierailuille Espanjan Valenciassa ja Tanskan Silkeborgissa.

Valencian ’kahden asiakasvastaavan malli’

Valencia on asukasmäärältään Suomen kokoinen alue Espanjassa. Alueen pääkaupunki on myös nimeltään Valencia. Valencian terveyspalvelut muistuttivat yllättävän paljon suomalaisia palveluja: terveyskeskukset (tosin ilman vuodeosastoja) palvelevat kunnan tasolla ja sairaalat laajemmalla alueella. Sairaalan ja perusterveydenhuollon väliseen yhteistyöhön on kehitetty erittäin mielenkiintoinen yhteistyömuoto. Suomessakin on koulutettu ja monissa paikoissa jo toimiikin niin sanottuja asiakasvastaavia, joiden tehtävänä on koordinoida asiakkaiden hoitoa. Valenciassa on otettu käyttöön ’kahden asiakasvastaavan malli’. Potilaan siirtymisiä sairaalan ja kodin välillä koordinoi kaksi case manageria (asiakasvastaavaa), joista toinen on sairaalan, toinen kunnan palveluksessa. Kumpikin järjestelee potilaan asioita omassa ympäristössään. Asiakasvastaavat ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa ja jakavat samat tiedot potilaasta – nykyaikaisesti tablettien välityksellä. Kahden asiakasvastaavan malli vaikutti varsin käyttökelpoiselta: kummassakin päässä hoitoketjua on aina ajantasainen tieto potilaan tilanteesta ja tarpeista. Yhden asiakasvastaavan ei tarvitse hallita kaikkia mahdollisia palveluja ja yhteyksiä. Yhteistyö kahden samanvertaisen ammattilaisen välillä toimii hyvin ja asiakas hyötyy siitä.

Valencialaisessa toimintamallissa on toki kysymysmerkkinsä. Kotisairaalatoiminnan ja kahden asiakasvastaavan yhteistyö mahdollistaa ja on enimmäkseen tarkoitettukin hyvin vaikeasti sairaiden potilaiden kotihoidon tukemiseen. Kotona oleminen onnistuu näillä järjestelyillä, mutta omaishoitajan asema ja edut jäivät suomalaisittain katsottuna mietityttämään.

Monisairaiden asiakkaiden klinikka Tanskassa

Tanskan Silkeborgin sairaala on pyrkinyt monin tavoin uudistamaan potilaiden hoitopolkuja. Silkeborgissa perusterveydenhuollosta vastaavat yleislääkärit voivat lähettää monisairaat ja/tai paljon erilaisia lääkkeitä käyttävät asiakkaat erityiselle monisairasklinikalle.  Usein syynä lähetteeseen on se, että yleislääkäri tarvitsee erityislääkärin – jopa useamman sellaisen – neuvoja siihen, miten edetä monia ongelmia omaavan asiakkaan hoidossa. Olennainen osa klinikan toimintaa perustuu siihen, että sen vastaava erikoislääkäri käy etukäteen läpi asiakkaan potilashistorian. Tämä vaatii usein työtä, jota lääkäri itse kuvasi ’yksityisetsivän hommaksi’. Asiakkaalla on usein ollut hoitosuhteita moniin eri paikkoihin ja kaikista näistä pyritään saamaan olennaiset tiedot saataville. Hyvin usein käy ilmi, että eri lääkärit eri paikoissa ovat määränneet erilaisia lääkkeitä, ja on tehty lääkemuutoksia, joissa on vaikea pysyä mukana.

Asiakas käy etukäteen vastaavan lääkärin määräämissä laboratoriokokeissa ja varsinainen klinikkakäynti hoituu yhden päivän aikana. Päivän aikana tapahtuu kuitenkin paljon. Vastaava lääkäri, asiakasvastaava, fysioterapeutti ja toimintaterapeutti haastattelevat asiakkaan. Asiakasta pyydetään tuomaan mukanaan kaikki käytössä olevat lääkkeet – purkkeineen päivineen – ja farmaseutti käy hänen kanssaan läpi kaikki lääkitysasiat. Päivän aikana yhteenveto tilanteesta tehdään moniammatillisessa palaverissa, jossa on mukana edellä mainittujen ammattilaisten lisäksi useita kyseisen sairaalan erikoisalojen lääkäreitä, potilaan sairauksista riippuen. Tässä palaverissa hoidoille ja lääkkeille suunnitellaan tärkeysjärjestys ja annetaan suositukset siitä, mihin jatkossa kannattaa keskittyä. Tämä tieto välitetään potilaan omalle yleislääkärille perusterveydenhuoltoon. Sairaalan edustajien mukaan klinikkakäynnin lopputuloksena on usein jopa monien turhien lääkkeiden jääminen pois käytöstä. Asiakkaan lääkehaitat vähenevät, ja yhteiskunnalle tulee säästöjä.

Yhteistyötä yli siilorajojen

Suomessa monisairaat potilaat ovat olleet esillä esimerkiksi POTKU-hankkeessa, jossa kehitettiin käytännön työkaluja sote-ammattilaisille tätä asiakasryhmää silmällä pitäen. Parempi Arki -hanke jatkaa samalla linjalla, kohteena paljon palveluja käyttävät asiakkaat ja tavoitteena sote-yhteistyö, joka ylittää sekä ammatilliset että organisationaaliset raja-aidat. Useissa sairaanhoitopiireissä on tunnistettu monisairastavuuden aiheuttamat ongelmat asiakaspalvelun laadulle ja luonnollisesti myös sen aiheuttamat kustannuspaineet.

Rakenteellinen sote-uudistus on tulossa, mutta sen lisäksi tarvitaan uusia tapoja tehdä yhteistyötä käytännön toimannan tasolla. Hyviä esimerkkejä ja onnistuneita palvelumalleja kannattaa etsiä läheltä ja vähän kauempaakin. Selvää on, että monisairaat ja muut paljon erilaisia sote-palveluja tarvitsevat asiakkaat haastavat sote-organisaatiot ja -ammattilaiset kehittämään uudenlaisia, perinteiset rajat rikkovia yhteistyön muotoja.

hujala_anneli_photo

Kirjoittaja FT Anneli Hujala on yliopistotutkija Itä-Suomen yliopiston Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksella.