Parempaa kuin kampaviinerit – urheiluravitsemuksen opinnot Avoimessa yliopistossa!

Nähdessäni ilmoituksen alkavista Urheiluravitsemuksen opinnoista avoimessa yliopistossa syksyllä 2016, kiinnostuin heti. Ravitsemusta käsittelevä koulutuskokonaisuus oli ollut etsinnässä jo hetken aikaa ja alkavat opinnot rastittivat jokaisen avoimena olevan ruudun. Enempää on enää hankala pyytää, kun yliopistotason opetus ulottuu kotitoimistolle (tai sohvalle) asti. Tutustuttuani tarkemmin sisältöön ja huomioituani hyvin kilpailukykyisen hinnoittelun, laitoin ilmoittautumisen vetämään nopeammin kuin kampaviinerit katoavat palaveripöydältä.

Opetussuunnitelmaan ja sisältöön tutustumisen jälkeen tulevista opinnoista oli muodostunut kohtuullisen hyvä kuva ja niitä vastaavat odotukset. Käsiteltävät aihepiirit olivat relevantteja, ne käytiin läpi hyvällä tarkkuudella juuttumatta liiaksi vähemmän merkityksellisiin nyansseihin. Olin opiskellut ravitsemusta ja sille urheilun asettamia tarpeita omatoimisesti jo hyvän aikaa ennen opintojakson alkua, joten osaamista oli jo taustalla. Sainkin hyvää varmistusta vanhalle ja jo tutulle tiedolle ja mielenkiintoisia yksityiskohtia tuli lisää sitäkin enemmän.

Luennot olivat sopivan pituisia ja esitystavaltaan hyviä, niin että huomio pysyi hyvin oleellisessa koko luennon ajan. Tämä ei ole itsestäänselvyys, sillä aikaisemmat kokemukset yliopistotason verkkoluennoista olivat aivan muuta. Urheilijahaastatteluista monet olivat erityisen mielenkiintoisia. Opintojen tehtävät tuottivat jonkin verran työtä, muttei mitään ylitsepääsemätöntä. Ne ovat aina hyödyllisiä ajatuksien ja asiakokonaisuuksien jäsentämisessä. Jos aihepiirin oleellisimmat asiat pystyy esittämään ymmärrettävästi muutaman sivun mittaisessa tekstissä, ne on todennäköisesti myös sisäistänyt.

Suosittelen lämpimästi Urheiluravitsemuksen opintoja Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa. Ne antavat hyvät perustiedot ravitsemuksesta ja urheilun niille asettamista vaatimuksista. Opintokokonaisuus tarjoaa varmasti kattavan ensikosketuksen aiheeseen tai hyvää kertausta ja vahvistusta jo olemassa olevalle tiedolle pidempään alalla ja urheilijoiden parissa toimineille.

Kuka?Jukka-Mäennenä_pieni

Jukka Mäennenä on Tampereelta kotoisin oleva fysiikkavalmentaja, liikunta-alalla toimija ja harrastetason urheilija. Jukka tekee valmennusta aina harrastajista ammattiurheilijoihin asti monipuolisella lajikirjolla. Valmennustyön ohella hän kouluttaa tulevia liikunta-alan ammattilaisia PT-Akatemiassa. Juniorivuosien jääkiekossa alkanut urheiluharrastus on siirtynyt myöhemmin maasto- ja BMX-pyöräilyyn, jossa Jukalla on erityisosaamista niin fysiikka- kuin lajiharjoittelun saralla.

Valmennus- ja blogisivusto löytyvät osoitteesta www.super-sets.com, jonka ohella Jukka pitää myös Soundcloudista löytyvää tasaisen epäsäännöllisesti ilmestyvää podcastia. Akateemiselta koulutukseltaan Jukka on konetekniikan DI.

Mainokset

Ravitsemustiedettä pyörien päällä jossain päin Eurooppaa

Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Lukiossa luin usein ilmoitustaululta vaihto-oppilasvuosimainoksia. Rohkeuteni riitti silloin viiden viikon kielikurssille Englantiin. Se jäi kaihertamaan ja vuosien varrella palasin aiheeseen. Katumusharjoitusten myötä perheemme yhteiseksi haaveeksi muodostui välivuosi ulkomailla. Aihe nousi aina silloin tällöin esille ja se alkoi aina sanoilla: sitten kun. Pari vuotta sitten jouduin muutaman kuukauden sairaslomalle, kun verenpaineeni ja sykkeeni äityivät kovin mataliksi. Asiaa tutkittiin ja hutkittiin. Lääkäri jopa tiedusteli, jossain tutkimusten vaiheessa, harrastanko maratonia, kun arvot viittaavat rautaiseen kuntoon. Kerroin lajin olevan lähinnä kuviokelluntaa, johon kuntoni ja ulkomuotoni puolesta saatoin soveltua. Tutkimusten lopputulos oli laiska sinus. No harvemmalla on lääkärintodistus laiskuudesta. Esimies ei hihkunut riemusta paperin nähdessään, mutta saatoin todeta, että mitäpä muuta tältä laiskan pulskealta työntekijältä voisi enää odottaa. Todistuksen lisäksi sairasloman lopputuloksena perheemme sit kun -haave muuttui nyt kun -suunnitteluksi.

Minä, sairasloman aikaan 40-vuotias köksän maikka, aloin pohtia perheemme kanssa, minne menisimme, mitä tekisimme, kuinka eläisimme välivuoden ajan ulkomailla. Monien yhteensattumien vuoksi alkuperäinen haaveemme vuodesta Uudessa-Seelannissa vaihtui suunnitelmaan B:n, joka oli edellisen kesän kauniin leirintäalueillan aikana heitetty ilmoille. Viettäisimme vuoden kiertolaisina Euroopassa. Lapset vastustivat ideaa, koska varustelutasomme oli tuolloin teltta ja makuupussi -meiningillä toteutettu, mutta rauhoittuivat, kun totesimme, että jotain kiinteämpää pitäisi kotinamme olla toisin sanoen matkailuvaunu.

maisema

Oman esimerkkini myötä mieheni vaihtoi työn opiskeluun. Vaunussamme tulisi olemaan neljä ahkeraa opiskelijaa. Nuorimman koulu oli Opetushallitus viitoittanut selkeästi viidennen luokan oppimäärillä. Kunta siunasi kotikouluun jäämisen ja antoi vielä kirjatkin mukaan. Vanhemman lapsen kokkiopintoja saattoi suorittaa oppilaitoksen nettipohjaisilla tehtävillä. Oman opiskeluni alkuun auttoi lomalla nähty mainos ilmoitustaululla netissä suoritettavista ravitsemustieteen opinnoista.

Lukiossa olin selannut valintaoppaita ja hakenut ravitsemusteknikoksi kuvitellen valmistuvani ravitsemusterapeutiksi. Ihan en siihen valmistunut, vaan suurkeittiöesimieheksi, joka työnä ei ollut niin hohdokasta kuin mihin olin nuoruudessa haaveillut, joten jatkoin vielä kotitalousopettajan opinnot yliopistossa. Nyt tämä haave muistutti itsestään ja päätin alkaa lukea välivuoden aikana ravitsemustiedettä. Mieheni tarkoitus oli alun perin opiskella jotain työhönsä liittyvää, mutta omassa hurmiossa puhuin hänet ympäri toteuttamaan omia haaveitaan hierojaopinnoista. Niitä ei ollut mahdollista tehdä etänä ja että joku taho maksaisi aikuisopintorahaa, mutta kansanterveys antaisi siihen valmiuksia sekä vuoden aikana omien opintojeni myötä mies myös innostui ravitsemuksesta ja ilmoittautui vielä lisäksi ravitsemustieteen perusteisiin.

perhe.jpg

Vuoden aikana oli parasta opintojen kannalta se, että opiskeluun saattoi paneutua ilman normaalia oravanpyörää. Aiheeseen saattoi perehtyä ajan kanssa. Toisaalta ajopäivät ja monet erilaiset arjen murheet mm. hajonneen vaunun tai auton muodossa veivät yllättäen välillä aikataulut aivan sekaisin. Mutta jos nettiyhteysongelmia ei otettu huomioon oli verkko-opiskelu aivan mahtavaa. Paikkana saattoivat olla niin Kreikan hiekkarannat kuin Keski-Euroopan Alppikylät. Opiskelu sijoittui useimmiten klo 12 – 18 välille, joskus aiheet veivät mennessään ja aikaa saattoi kulua paljon enemmänkin. Useimmiten tuli pidettyä viikonloput vapaata. Avoimen yliopiston henkilökunta oli aivan mahtavaa porukkaa. Neuvoja sai kysyttäessä ja useimmiten ei tarvinnut edes kysyä, kun infoa tuli jo etukäteen. Opettajia oli helppo lähestyä opintoalustoilla ja keskusteluissa. Vaikka vastaukset olivat asiantuntevia, oli ilmapiiri rento ja heidän tapa vastata oli epävirallinen, josta välittyi helposti lähestyttävä tunnelma.

Koko opintovapaan paras anti oli oman ammattitaidon kertyminen. Kotitalousopettajan oletetaan olevan niin monen asian asiantuntija, että välillä korvissa suhisee. Tämän vuoden jälkeen koen ottaneeni ravitsemuksen aluetta haltuun. Aikaisemmin en rohjennut puolustaa valtion ravitsemussuosituksia erilaisissa ravitsemuskeskusteluissa, mutta nyt koen omaavani tietoa jo sen verran, että voin lähteä keskustelemaan aiheesta. Toisaalta oma ammatillinen itsetuntoni on kasvanut niin, että voin myös myöntää, jos jostain asiasta en tiedä vielä riittävästi. Haaveilen toiminimen perustamisesta, jonka puitteissa tarjoaisin ravitsemusneuvontaa käytännönläheisesti erilaisten ruoanvalmistuskurssien kautta. Olen kamppaillut oman painoni kanssa vuosia ja vuosi on opettanut paljon rennosta suhtautumisesta omaan syömiseen. Ehkä vapaus tehdä mitä haluaa, on painanut vaa´an viisareita alaspäin, ehkä karttunut tieto tai ne molemmat yhdessä ovat tehneet omia taikojaan, mutta tätä oppia haluaisin jakaa nyt eteenpäin.

perhe2.jpg.png

Vuosi Eurooppaa perheen kanssa kiertäen opintovapaalla oli haastavaa, mutta valtavan antoisaa. Kaikille meille jäi valtava määrä muistoja vuodesta. Kaikki ei mennyt putkeen, mutta sitä emme edes odottaneetkaan. Elimme unelmaamme ja saatoimme todeta useaan otteeseen selviävämme kaikesta, kun vain yhteen hiileen puhallamme. Elämässä pärjää melko pienellä, kunhan on ruokaa, vettä, lähes puhtaat vaatteet, paikka missä nukkua ja tärkeimpänä yhteys juuri itselle tärkeisiin ihmisiin.
Viime vuoden heinäkuun alussa perheemme starttasi ja palasi tämän vuoden heinäkuussa. Kirjoitin vuodesta Noviisit tien päällä -blogia, joka on luettavissa https://bestcaravan.fi/noviisit_tien_paalla/ .

Kuvat ja teksti: Katja Venäläinen

Katja opiskeli reissun päällä vuoden aikana ravitsemustieteen perusopinnot ja osan aineopintoja. Aineopintojen opiskelu jatkuu nyt syksyllä kotimaan kamaralla.

Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa voit opiskella ravitsemustieteen perus- ja aineopinnot joustavasti verkko-opintoina. Mukaan ehtii vielä hyvin!

 

Vanhakin (poliisi)koira oppii uusia temppuja – erään aikuisopiskelijan tarina

Tervehdys kaikki ahkerat opiskelijat!

Tässä kertomus omasta opintopolustani, joka lähti liikkeelle avoimen yliopiston kautta. Aloitin opinnot vuonna 2013 avoimessa. Alku oli todella vaikeaa, koska edellisistä opinnoista oli ehtinyt kulua aikaa jo yli 20 vuotta.

Toro sylikoirana

Muutosten ketju käynnistyi päätöksestä vaihtaa poliisin kolmivuorotyöt päivätyöhön vuonna 2011. Uskalsin irrottaa tutusta ja turvallisesta työstä ja siirtyä asiantuntijatehtäviin lupapuolelle. Uutta tehtävää varten jouduin opiskelemaan ja ottamaan selvää monista asioista. Jouduin siihen opiskelemaan ikään kuin vahingossa ja huomasinkin, että se onkin oikeastaan mukavaa vaihtelua. Totesin, että ihmisen ei pitäisi tehdä liian pitkää samaa työtä, vaan olisi syytä etsiä vaihtelua työrutiineihin. Varsinaisen opiskelun aloittamiseen, kannusti myös se, että tähän aikaan myös vaimoni opiskeli omaan tutkintoonsa lisäpätevyyttä Joensuussa.

2013 maksoin opintomaksun ja sain opinto-oikeuden, mutta mitään ei tapahtunut ensimmäiseen puoleen vuoteen. Lainasin kirjoja, mutta en saanut aloitettua opintoja. Vuosi 2014 oli jo paljon parempi, tosin hylsyjä tuli melko useasti opintojen alkuvaiheessa. Vastaustekniikka ja oikeiden asioiden omaksuminen tuntui vaikealta. Lopettaminenkin kävi mielessä. Suunnittelija Seija Tuominen oli henkilö, joka osasi kannustaa jatkamaan opintoja. Harrastin aktiivista puhelinhäirintää Joensuun suuntaan. Erityiset kiitokset hänelle. Joensuusta pitää vielä mainita Hanna Partinen (amanuenssi), hänellä oli myös kannustava ja positiivinen ote, kiitokset myös hänelle. Kotijoukkojen kannustuksen avulla jatkoin ja sain rimpuiltua yleiset oikeusjärjestelmäopinnot 60 op+ muita opintoja kasalle yhteensä 72 op ja kesällä 2016 pääsin väylän kautta sisään Itä-Suomen yliopistoon, tavoitteena HTK/HTM- tutkinto.

Opiskelu ei ollut aina helppoa ja mukavaa, Elastisen lausun sanan sopivat hyvin hetkiin, kun kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan:

mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa koval duunil asiat vaan onnistuu

kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan hanskat ei tipahda, periks ei anneta ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata

mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen jatkan jaksan vaikka väkisin, jos ois helppoo, kaikki tekis niin ….

Välillä oli hetkiä, jolloin tuntui, että hanskat tiskiin ja pois kehästä. Pieni tauko, hammassuojat suuhun ja takaisin kehään. Avoimen yliopiston faceryhmä, oli myös sopiva paikka kysellä melkein mitä tahansa. Siellä oli hyvä tsemppimeininki ja kaikkia pyrittiin auttamaan.

Syksyllä 2016 saavuin reppu selässä Joensuuhun 72 op mukana. Karjalaisen toimittaja halusi tehdä jutun avoimen kautta yliopistoon päässeestä aikuisopiskelijasta ja sovittiin tapaaminen Carelia – salin aulaan. Toimittaja sanoi, että minut oli helppo löytää noin 250 opiskelijan joukosta. Mietin, että miksi ja tajusin, että olen puolet vanhempi kuin muut opiskelijat. Mutta, vaikka olinkin vanhempi kuin muut, nuoremmat opiskelijat suhtautuivat minuun positiivisesti.

Ensimmäisien päivien aikana tapasin Heikki Päivisen, joka opasti ja ohjasi minua opintojen tiellä seuraavan vuoden. Kiitos Heikki. Tuollainen ystävyys ja auttaminen tuntuivat satakuntalaisen mielestä mukavilta. Itäsuomalaisten luonteenpiirteistä oli muutenkin eroa verrattuna meihin länsirannan ihmisiin.

Jatkoin opiskelua osallistumalla seminaareihin, joissa oli mukava tavata erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Suoritin tietysti myös tenttejä, sekä tehtävien kautta etänä erilaisia opintokokonaisuuksia. Yliopiston kirjasto oli hyvä ja rauhallinen paikka syventyä opintoihin. Pisteitä alkoi kertyä paremmin ja tuntui, että opintojen tekeminen ja aikataulutus onnistuu sittenkin. Kandi-tutkielman sain valmiiksi kesällä 2017, vain ruotsi puuttui. Ruotsin suoritin Hämeen kesäyliopistossa, joka oli etäisyyden puolesta minulle hyvä paikka suorittaa opintoja.

Syksyllä 2017 ilmoittauduin graduseminaariin, jossa jatkoi tutkimuksia samasta aiheesta, mistä olin jo aikaisemmin tehnyt kandityön. Graduun liittyvä empiirinen osa työllisti mukavasti syksyllä ja 2018 alkuvuodesta. Sain gradun ja HTM- tutkintoon vaadittavat opinnot valmiiksi toukokuussa 2018. Vajaat kaksi vuotta ja 228 pistettä, oli saavutus jota en olisi ihan aluksi uskonut saavuttavani.

Nyt voin todeta, että opiskelu toi vaihtelua elämään ja omasta työyhteisöstä poissaolo oli monessa mielessä terveellistä. Oppi arvostamaan työkavereita uudella tavalla ja nyt töihin palaamisen yhteydessä ymmärtää paremmin, miten tärkeää on hyvä työyhteisö. Yhteisö, jossa erilaisuudella on tilaa, arvostus ja toisten kunnioitus kuuluu jokaiseen päivään. Olen tyytyväinen, että meillä on näin hieno ryhmä, johon saan palata takaisin. Opinnot myös innostavat kokeilemaan työelämän sarallakin jotain uutta ja toivonkin, että uusia haastavia tehtäviä löytyy ja saan soveltaa opintojeni aikana hankkimaani tietoa myös käytännössä uudenlaisissa tehtävissä.

Muutamia vinkkejä uudelle opiskelijalle:

1)      Mieti aikataulu, joka sopii itsellesi, eikä ole kohtuuttoman rankka. Vauhtia voi kiristää, jos siltä tuntuu.

2)      Älä arkaile vaan ryhdy rohkeasti toteuttamaan muutosta, luota itseesi. Avoin yliopisto on sopivan joustava tapa aloittaa opintoja. Pystyt hyvin suunnittelemaan opiskelun ja ajankäytön suhdetta.

3)      Opiskelu ja koneen ääressä istuminen vaatii vastapaikoksi jotain muuta. Liikunta oli itselle tärkeä väline jäsennellä ajatuksia ja purkaa välillä negatiivisiakin ajatuksia. Minulla liikunta opintojen ohella johti mm. puolimatkan triathloniin viime vuonna Joroisilla.

4)      Suhtaudu opintoihin kuin maratonjuoksuun, juokse ensin kilometri, älä mieti koko matkaa liikaa tai alkaa hapottamaan heti alussa. Jaa opinnot välitavoitteisiin, äläkä mieti alussa paljonko vielä puuttuu tutkinnosta. Valitse ohjelmaan opintoja, jotka kiinnostavat, se helpottaa oppimista ja omaksumista.

5)      Ole armollinen itsellesi ja muista myös palkita itseäsi kovasta työnteosta.

6)      Muista kiittää läheisiä henkilöitä, jotka auttavat ja mahdollistavat opintosi. Huolehti sosiaalisesta elämästä, älä pelkästään uppoudu opintoihin.

 

Jarmo, HTM vuosimallia 2018

Kokonaisvaltaista hyvinvoinnin edistämistä ja käyttäjien huomioon ottamista

… todetaan valtioneuvoston hyväksymässä Terveet tilat 2028 – toimenpideohjelmassa. Ohjelma painottuu julkisten rakennusten sisäilmaongelmiin, niiden ehkäisemiseen sekä sisäilmasta oireilevien ripeään auttamiseen.

blogikuva2

”Juuri kokonaisvaltaista rakennusterveyden näkökulmaa tarvitaan, kun sisäilmaongelmia ryhdytään tutkimaan. Usein juuri rakennusterveysasiantuntija johtaa selvitysprosessia rakennuksen kunnon ja tilan olosuhteiden arvioimiseksi ja on siten merkittävässä roolissa tilanteen ratkaisijana.”, toteaa Aducaten rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien vastuullinen vetäjä Jukka-Pekka Kärki.

Rakennusterveys- (RTA) ja sisäilmakoulutuksissa (SISA) käsitellään sisäilman epäpuhtauksia ja niiden aiheuttamia terveyshaittoja sekä luotettavia näytteenottomenetelmiä. Asiantuntijan tulee myös tuntea rakennusten toimintaa, kosteuslähteitä, rakenneratkaisuja eri aikakausilta sekä ymmärtää kuntotutkimustulosten merkitys rakennuksen toimivuuden kannalta (RTA). Viime vuosina on korostunut ilmanvaihdon merkitys sisäilmaongelmissa ja niiden ehkäisyssä sekä kiinteistön käyttöön ja ylläpitoon liittyvät seikat. Kyseessä on niin laaja-alainen koulutus ja haasteet kentällä monimutkaisia, että välillä voi tulla sellainen tunne, että tieto lisää tuskaa”, kertoo koulutuksien suunnittelija Tiina Pyrstöjärvi.

Mitä eväitä koulutuksessa saa?

Jukka-Pekka Kärki korostaa laaja-alaista tarkastelua yksityiskohtien tai yksittäisen tutkimustuloksen sijaan.
RTA-koulutus antaa eväitä sisäilmaongelman syntyyn vaikuttavista eri tekijöistä ja ne ymmärtäen pystyy muodostamaan kokonaiskuvan tilanteesta ja siitä, mikä on kiireellisin asia hoitaa kuntoon. Asiantuntija tiedostaa myös sen, milloin oma osaaminen ei riitä ja ymmärtää kääntyä silloin erityisasiantuntijan puoleen. Usein neuvoa saa myös RTA/SISA-koulutuksien kurssikavereilta, sillä koulutuksessa on mukana niin monen alan osaajia eri ammateista ja työnantajilta.

Vuorovaikutus ja viestintä ovat keskeinen osa haasteellisen projektin onnistumisessa. Asiantuntijan tulee osata viestiä selkeästi ja kattavasti, jotta kaikki osapuolet ymmärtävät mistä on kysymys. Pitää osata myös kuunnella ja kunnioittaa erilasia näkemyksiä. Aducaten koulutuksissa korostetaankin viestintää ja ratkaisukeskeisyyttä; syiden ja ongelmien sijasta on tärkeää asettaa yhteinen tavoite ja etsiä siihen ratkaisu. Olkoon se sitten terveellinen työympäristö tai menestyvä sisäilmatyöryhmä.

Kirjoittajat

Kärki Jukka-PekkaToimitusjohtaja Jukka-Pekka Kärki Sisäilmatalo Oy:sta on RTA ja Aducaten rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien vastuullinen vetäjä.

 

 

 

Pyrstöjärvi TiinaSuunnittelija Tiina Pyrstöjärvi toimii Aducatessa rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien vastuusuunnittelijana ja yhteyshenkilönä.

Uusi suunta yrityksille strategista ajattelua kehittämällä

Elämme juuri nyt keskellä kautta-aikain suurinta teknologista murrosta, joka tulee tavalla tai toisella  muuttamaan elämäämme ja yritystemme toimintaedellytyksiä. Se mitä uusi tulevaisuus tarkoittaa yksilölle, yrityksille, toimialoille tai kokonaisille kansakunnille, ei pysty kukaan varmasti ennustamaan. Varmaa on vain se, että liiketoiminnan murros on tosiasia.

Digitalisaatio mahdollistaa asioiden ratkomisen täysin uudella tavalla kuin aikaisemmin. Digitalisaatio nopeuttaa myös globalisaatiota lähentämällä kansakuntia, ihmisiä ja yrityksiä.

Pääomista kilpaileminen ja pääomien merkitys liiketoiminnan kasvattamisessa vähenee. Osaamisen ja ”out of the box” –ajattelun – eli kyvyn nähdä oman toiminnan ja toimialan ulkopuolelle – merkitys toimintojen kehittämisessä korostuu.

strategia

Tällainen toimintaympäristö edellyttää kaikilta yrityksiltä muutoskykyä. Syksyn 2017 Suomen Yrittäjien ja Finnveran julkaisema PK yritysbarometri kertoi huolestuttavan viestin. Läheskään kaikki Suomalaiset yritykset eivät ole halukkaita tai valmiita kehittämään toimintaansa.

Miten vauhdilla etenevään ja yllemme vyöryvään toimintaympäristön murrokseen pystyy varautumaan – saatikka kääntämään sen omaksi hyödyksi. Onnen ja hyvän tuurin varaan ei voida tulevaisuutta rakentaa, siksi ainoa mahdollisuutemme menestyä murroksessa on kehittää yritystemme toimintaa paremmalla strategiatyöllä ja strategista ajatteluamme kehittämällä.

”Ovatko meidänkin yrityksemme saaneet toimia liian pitkään vakaassa liiketoimintaympäristössä, missä on riittänyt keskittyminen oman toiminnan vatkaamiseen unohtaen samalla asiakkaamme ja heille hyödyn tuottamisen merkityksen.”

Tunnettu strategisti ja professori Roger Martin on strategiatyöstä sanonut, että se on vaikeaa ja osin jopa epämukavaa ajattelutyötä, koska siinä on kyse riskien ottamisesta, valinnoista epävarmuuden vallitessa, tuntemattoman tulevaisuuden kohtaamisesta.  Usein tämä epävarmuuden sietämättömyys kääntää strategisen työskentelyn kehittämään toinen toistaan hienompia suunnitelmia, joita voidaan pyöritellä ja hienosäätää yritysten johtoryhmäläisten Exceleissä. Tällainen itsensä varmuuttaminen ja organisaation sisäisten toimintojen arviointi ei yleensä tuo menestystä, varsinkaan nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä, joka edellyttäisi asiakkaiden tarpeissa tapahtuvien muutosten näkemistä ja asiakasarvon ymmärtämistä. Ovatko meidänkin yrityksemme saaneet toimia liian pitkään vakaassa liiketoimintaympäristössä, missä on riittänyt keskittyminen oman toiminnan vatkaamiseen unohtaen samalla asiakkaamme ja heille hyödyn tuottamisen merkityksen.

Mikä on asiakasarvo tai asiakashyöty?

Asiakashyöty syntyy aina ja vain asiakkaan maailmassa, asiakkaan oman historian ja kokemustensa peilaamana. Usein saatamme virheellisesti ajatella, että asiakashyöty syntyy yrityksemme tuotantoprosessissa. On vaarallista nähdä yritys arvon luojana ja asiakas passiivisena kuluttajana. Strategiamme tulisi peilata asiakkaiden hyötyä.

Useita viime vuosien rakennemuutoksessa menestyviä yrityksiä yhdistää arvontuotannon nostaminen liiketoiminnan suunnittelun lähtökohdaksi. Näiden menestyvien yritysten missiona on tuottaa asiakkaalle hyötyä. Näiden menestyvien yritysten strategioissa kuvataan mitä tuo hyöty on ja miten sitä saadaan aikaan. Asiakashyödyn tuottajat onnistuvat muita useammin tuottamaan lisää myös omistaja-arvoa, joka on näille yrityksille tulema onnistuneesta liiketoiminnasta. Omistaja-arvo ei ole näille yrityksille liiketoimintasuunnittelun lähtökohta.

Hyvä strateginen suunnittelu lähtee liikkeelle määrittelemällä keitä asiakkaamme ovat, sekä analysoimalla mitä hyötyä voimme heille tuottaa, miksi asiakkaamme valitsevat kaikkien kilpailijoiden joukosta juuri meidät ja onko tällaisella toiminnalla mahdollista tuottaa omistaja-arvoa. Liiketoiminnan toimintamalleilla tulisi varmistaa, että strategiset tavoitteet toteutuvat.

Jos strategiatyö ei ole yrityksessä arkipäivää, tulisi jokaisessa yrityksessä säännöllisesti pohtia edes kysymyksiä keitä ovat asiakkaamme ja mitä hyötyä heille tuotamme. Näitä kysymyksiä pohtimalla ja antamalla itselleen rehellisiä vastauksia, on liiketoiminnan kehittäminen oikeaan suuntaan jo käynnistynyt.

”Hyvät strategiat eivät synny yksinomaan norsunluutornissa vaan ne syntyvät luovista ihmisistä ja näiden innovoimista ideoista ja oivalluksista.”

Pohdinnan tuloksena saatamme huomata, ettei olemassa olevien vahvuuksiemme hyödyntäminen enää riitäkään tuottamaan asiakkaillemme riittävää hyötyä. Havaitsemme, että meidän on ryhdyttävä luomaan jotakin uutta saadaksemme tuotettua jatkossa riittävästi arvoa asiakkaillemme.   Hyödynnämmekö olemassa olevia vahvuuksiamme vai luommeko jotain uutta – onkin strategiasuunnittelun keskeisiä kysymyksiä, jotka tulisi ratkaista strategiasuunnittelussa.

Omistaja-arvoa syntyy vain liiketoimintaa kasvattamalla ja tulosta parantamalla. Kasvun ja tuloksen tuovat asiakkaamme. Siksi asiakasarvolähtöisen strategian ja liiketoiminnan suunnitteluun kannattaa satsata. Hyvät strategiat eivät synny yksinomaan norsunluutornissa vaan ne syntyvät luovista ihmisistä ja näiden innovoimista ideoista ja oivalluksista. Perinteisten toimialojen rajat ovat murtumassa. Siksi onkin tärkeää, että omaan strategiatyöhön haetaan rohkeasti ideoita ja käytäntöjä oman toimialan ulkopuolelta.  Avoimella ja uudenlaisella ajattelulla sekä vanhojen toimintamallien rikkomisella voidaan perinteisilläkin toimialoilla vallata markkinat ja saavuttaa uutta omistaja-arvoa.

Elämme teknologistuvassa ja globalisoituvassa toimintaympäristössä poikkeuksellista aikaa. Poikkeuksellinen aika vaatii aiemmasta poikkeavaa ajattelua ja toimintaa.
Nostetaan asiakashyöty strategisen suunnittelun keskiöön, sillä viimekädessä asiakkaan odotusten ja toteutuneen asiakkaan hyödyn välinen ero määrittelee sen, onko meidän tarjoama ratkaisu kilpailukykyinen ja haluttava suhteessa kilpailijoiden tuotteisiin ja palveluihin.

Mikko Vänttinen
aluejohtaja, Finnvera Itä-Suomi

Kirjoitus on syntynyt UEF EMBA-johtamiskoulutuksen Strateginen ajattelu ja johtaminen -jakson oppimispäiväkirjana.

Terveydenhuollon strategiatyö: asiakaslähtöisyys profetointia vieraalla maalla

Noin 20 vuoden opiskeluhistorian aikana minulle on kehittynyt luonnontieteellis-behavioristinen maailmankuva. Tiedostan tämän vajaavaisuudet, mutta harvoin tätä on järkytetty sellaisella voimalla ja nopeudella kuten UEF Aducaten EMBA Strateginen ajattelu ja johtaminen -kurssilla, luennoitsija Kari Lohiveden toimesta.

”Toisena päivänä koin jotakin jokseenkin sellaista, mitä olen viimeeksi kokenut lääketieteellisen koulutusohjelman vuosikurssien 2-4. aikana kiteytettynä nyt yhteen iltapäivään: Täydellisen heräämisen ja aivan uuden näkökulman maailmaan.”

Strategiaprosessi on käsitteenä minulle varsin uusi. Olin juuri osallistunut tuohon elämäni ensimmäistä kertaa ja maailmankuvani ohjaamana olin tunnollisesti opiskellut missio-visio-strategia-operatiivisuus -termistön. Koulutuksen ensimmäinen päivä istui tähän kontekstiin: Lohivesi teroitti asiakas- ja omistajahyödyn yhteen liittämistä strategian keinoin. Talousteorian mukaisesti arvontuotto vaatii asiakasvirtaa ja -tyytyväisyyttä. Tästä syystä asiakaslähtöisyys strategian lähtökohtana on itsestäänselvyys. Myös näkökulma tuote-, asiakaspalvelu- tai hintaetuun painotuksesta kilpailussa oli ymmärrettävä ja jopa itsestäänselvä.

Toisena päivänä koin jotakin jokseenkin sellaista, mitä olen viimeeksi kokenut lääketieteellisen koulutusohjelman vuosikurssien 2-4. aikana kiteytettynä nyt yhteen iltapäivään: Täydellisen heräämisen ja aivan uuden näkökulman maailmaan. Mykistettynä palasin kotiin, kerroin tämän vaimolleni, joka hymyili. Kävin nukkumaan herätäkseni aamulla, mutta heräsinkin kirjoittamaan ajatukseni keskellä yötä, etteivät nämä vain karkaisi.

Olen 30-vuotias mutta monissa asioissa konservatiivinen ja joskus jopa muutosvastarintainen. Politiikasta kiinnostuin taannoin, koska uskoin uusliberalistisen talouspolitiikan tunkeutumisen terveydenhuoltoon tuhoavan kaiken sen, mitä on rakennettu Arvo Ylpön ajoista. Olen uskonut vakaasti Keynesiläiseen ohjaavaan talouspolitiikkaan hyvinvointiyhteiskunnan turvaajana. Digitalisaation olen kokenut varsin indifferenttinä, toisaalta se on vapaa-ajalla helpottanut ja mahdollistanut useita asioita. Työssä IT-ongelmat aiheuttavat harmaita hiuksia ja koneen palvominen vaikeuttaa osaltaan ehyen potilas-lääkäri -suhteen luomista.

”Lohivesi kertoi teollisesta vallankumouksesta, toimialojen kehityksestä näihin päiviin ja pääoman merkityksestä niukkana resurssina. Olen pitkään tiedostanut, että tämä kaikki tulee vielä muuttumaan.”

Kohdaltani ensimmäisellä EMBA-kurssilla, tietojohtamisen yhteydessä, puhuttiin jaetun johtajuuden rajapinnoilla syntyvistä läpimurroista. Tähänhän koko ihmislajin kehitys ja markkinatalous pohjautuu: intensiiviin tehdä asiat paremmin ja löytää uutta. Lohivesi kertoi teollisesta vallankumouksesta, toimialojen kehityksestä näihin päiviin ja pääoman merkityksestä niukkana resurssina. Olen pitkään tiedostanut, että tämä kaikki tulee vielä muuttumaan. Luennoitsija sai minut vavahtumaan tämän muutoksen voimaan ja käsinkosketeltavuuteen. Konkreettisimpana esimerkkinä hän nosti Amazon Go -kauppakonseptin, mikä mullistanee etämaksamisen ja poistanee osaltaan kassajonot kaupoista. Toisaalta asiassa keskusteltiin myös nykyisen kaupan rakenteista. Miksi e-ruokaostoksia ei ole Suomessa viety eteenpäin? Koska pääoma on kiinni kauppakiinteistöissä, ja konseptin hajottaminen tietäisi valtavia tappioita. Sama ongelma pienemmässä mittakaavassa on itselläni: olen ajatellut leasingautoa huolettomuuden vuoksi, mutta ostetussa on niin paljon pääomaa kiinni että häviäisin prosessissa.

Strategiatyö terveydenhuollon toimintaympäristössä

Siirrytään terveydenhuollon toimintaympäristöön. Sote-uudistuksessa valinnanvapauden ideana on asiakaslähtöisyyden parantaminen ja hintakilpailun aikaansaaminen. Tätä myötä pyritään kustannussäästöihin. Alkuun uudistuksessa pyrittiin myös laajaan valinnanvapauteen, mikä olisi tarkoittanut laajoja julkisten organisaatioiden yhtiöittämisprosesseja. Mielestäni tämän taustalla oli valtakunnan poliitikoiden tietämättömyys toimintaympäristöstä ja New Public Management -ajattelun korostuminen. Tässä julkinen toiminta assosioidaan monimutkaiseksi ja pyrkimyksenä on usein konformaatio eli hyvinvointi, kun taas yksityiseen toimintaan yhdistetään performaatio eli suorituskyky ja tehokkuus. Tämä ei terveydenhuollossa ole yksiselitteistä kuten esim. teollisessa toiminnassa. Ihmisen psykososiaalinen ulottuvuus tekee jokaisesta kontaktista ainutlaatuisen. Toisaalta terveydenhuollon tuotteistaminen tasalaatuisesti on mahdotonta eli toisin sanoen ei pystytä luotettavasti arvioimaan mikä on asianmukaisin tutkimus kulloisessakin tilanteessa pelkkien esitietojen perusteella. Toki tämä kaikki voi muuttua tulevaisuudessa vaikkapa IBM Watson -tekoälyn myötä.

Olen tutustunut niin edustamani pienen paikallisen terveyspalveluyrityksen kuin suurimpien kilpailijoidenkin strategioihin. Olen myös läpikäynyt muutaman julkishallinnollisen organisaation strategiaa. Ongelmat strategioissa ovat kauttalinjan samanlaisia. Tällä hetkellä kilpailu yritysten kesken vaikuttaa varsin laimealta. Tämä näkyy myös tasalaatuisissa strategioissa. Missio on kautta linjan terveyden ja hyvinvoinnin luominen. Ongelma on juuri näiden käsitteiden subjektiivisuus. Pielaveden mummolle riittää, jos polvessa on yksi kivuton päivä viikossa, kun taas maratoonarille pieni rasituksessa tuleva kipu voi olla erittäin kiusallinen.

”Terveydenhuollossa myydään asioita, joita ei pitäisi myydä.”

Sanat asiakaslähtöisyys, osaaminen ja välittäminen nousevat myös esille. Näitä ei avata sen enempää. Terveydenhuollossa myydään asioita, joita ei pitäisi myydä. Täytyykö asiakkaalle tarjota vastinetta rahalle kuten perinteisemmillä aloilla? Joskus tämä on mielenrauhaa, mutta usein mielenrauhan sijasta tarjotaan turhia tutkimuksia tai hoitoja. Toisaalta monia näistä ammattilainenkaan ei pysty jälkeenpäinkään toteamaan turhaksi. Tästä syystä koen sanan asiakas terveydenhuollossa hiukan epäasianmukaisena. Maallikko voi todeta turhien tutkimusten ja hoitojen jälkeen: ”Olipa osaava ja ystävällinen ammattilainen. Tänne tulen uudestaan.” Ja kassakone kilisee. Mikäli terveydenhuoltoa liikaa markkinaehtoistetaan, on tämä kehityssuunta väistämätön.

Väitän että terveydenhuollon henkilöstölle strategia on abstrakti käsite läpi kentän. Toisaalta väitän, että työnantajat poikkeavat varsin vähän toisistaan ja siksi henkilöstön on helppo siirtyä organisaatiosta toiseen. Myös palveluiden hinnat ovat jokseenkin homogeenisia. Joku voisi esittämäni perusteella puhua jopa kartellista?

Elämyksiä ja ymmärrystä EMBA-opinnoista

Kaikki kurssilla oppimani ja terveydenhuollon toimintaympäristöstä esittämäni huomioiden, terveydenhuollossa tulisi keskittyä asiakkaan palvelukokemukseen. Strategiaprosessissa tulisi kiinnittää huomiota käsitteiden terveys ja hyvinvointi määrittelyyn ja ymmärtämiseen. Koko ympärillä oleva yhteiskunta tulee muuttumaan valtavasti. Todennäköisesti murros vaikeuttaa suurten palveluntuottajien nykyistä mittakaavaedun hyväksikäyttöä. Emme myöskään saa jumiutua vanhoihin juoksuhautoihin: liiallinen yhteiskunnan tukijärjestelmien tuijottaminen pitää meidät lukittuna vanhassa. Jos termit terveys ja hyvinvointi ymmärretään oikein ja saadaan integroitua palveluketjuun oikein, uskon että kuluttajat ja työnantajat ovat valmiita satsaamaan niihin enemmän kuin KELA-korvauksen tai kapitaation verran.

”Ilmoittautuessani EMBA-opintoihin ajattelin kohtaavani uutta, mutta esimerkiksi tämä opintojakso tarjosi elämyksiä ja eksistentialistisen mittakaavan ymmärrystä.”

Kaikki edellä kirjoittamani syntyi noin vuorokauden pohdiskelun tuloksena. Ilmoittautuessani EMBA-opintoihin ajattelin kohtaavani uutta, mutta esimerkiksi tämä opintojakso tarjosi elämyksiä ja eksistentialistisen mittakaavan ymmärrystä. Tästä syystä suosittelen UEF Aducatea.

Arttu Pöyhönen, EMBA koulutettava
työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri, Terveyspalvelu Verso

Kirjoitus on syntynyt UEF EMBA-johtamiskoulutuksen Strateginen ajattelu ja johtaminen -jakson oppimispäiväkirjana.

Urheiluravitsemus – yleispätevää mutta yksilöllistä

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestetään Suomen suurin maastopyöräilytapahtuma, Tahko MTB. Tapahtumaan osallistuu yli 2000 ajajaa ja matkoja on tarjolla aina 25 kilometristä hurjaan 240 kilometriin. Suosituimmat matkat ovat 60 km ja 120 km, ja nopeimmilta niiden taittaminen vie noin 2,5 ja alle 6 tuntia, mutta suurimmalta osalta huomattavasti kauemmin.

Tahko MTB vaatii hyvää kestävyyttä ja maastoajotaitoa, mutta myös ravitsemuksellisesti suoritus on haastava. Suoritus vaatii ravitsemuksen suhteen valmistautumista etukäteen ja oikeita toimenpiteitä ajon aikana. Käytännössä siis oikeanlaista syömistä ja juomista.

jaakko-mursu1

Elimistön tärkeimmät energianlähteet kestävyyssuorituksessa ovat rasva ja hiilihydraatit ja mitä kovempaa liikutaan, sitä suuremmassa roolissa hiilihydraatit ovat. Kilpailuvauhtinen suoritus tuotetaan suurimmaksi osaksi juuri hiilihydraateilla ja niiden rooli on ratkaisevan tärkeä tavoiteltaessa hyvää tulosta.  Ilman hiilihydraatteja kovavauhtinen suoritus ei käytännössä ole mahdollinen. Myös ilman riittävää juomista suorituskyky heikkenee.

Kestävyysurheilijat valmistautuvat usein pitkiin yli 2 tunnin kilpailuihin tekemällä hiilihydraattitankkauksen.  Elimistön hiilihydraattivarastot ovat rajalliset ja kestävät normaalisti kovavauhtisessa suorituksessa noin 1,5-2 tuntia. Tankkauksen avulla hiilihydraatti varastot ja niiden riittävyys voidaan jopa tuplata.

Tankkauksen voi tehdä hyvin monin tavoin. Osa tekee ennen kilpailua kovan tyhjennysharjoituksen, rajoittaa hiilihydraatteja muutamia vuorokausia ja tankkaa sitten useita päiviä. Yleisin, ja myös itse käyttämäni, tapa on tankata 1-3 päivän ajan ja jättää varsinainen tyhjennysharjoitus tekemättä. Myös muita menetelmiä on ja varastot saadaan yleensä täytettyä, kunhan hiilihydraattien määrä on riittävä. Hiilihydraatit sitovat nestettä ja usein tankkauksen seurauksena paino nousee 1-3 kiloa. Osa urheilijoista ei tästä ähkystä pidä ja jättää puolestaan tankkauksen tekemättä. He keskittyvät syömään ja juomaan riittävästi suorituksen aikana.

jaakko-mursu-mtb2

Kuva: Petri Kauppinen

Se, miten kilpailuihin ravitsemuksellisesti valmistaudutaan, vaihtelee, johon puolestaan vaikuttaa olemassa oleva tieto, mutta myös muiden, ja erityisesti omat kokemukset. Paras lopputulos saavutetaan usein juuri testaamalla useita eri menetelmiä ja poimimalla niistä itselle parhaiten sopiva.

Sama pätee myös urheiluravitsemukseen laajemminkin. Urheilijat ovat usein kiinnostuneita etsimään viimeisintä tietoa ravitsemuksesta ja kokeilemaan sen vaikutuksia.  Tulevien urheiluravitsemuksen opintojen tarkoitus on auttaa urheilijoita tässä prosessissa ja tarjota viimeisintä tutkimustietoa urheiluravitsemuksesta, mutta käytännönläheisesti. Tätä tukee se, että opintojakson opettajilla on teoreettisen taustan lisäksi monipuolinen urheilutausta. Useat heistä tutkivat, opettavat ja valmentavat.

Urheiluravitsemuksen opinnot alkavat syyskuussa 2016 ja jatkuvat aina vuoden 2017 loppuun saakka. Opinnoissa syvennytään urheiluravitsemukseen useasta eri näkökulmasta käsin ja tutkimustietoon pohjautuen. Opinnoissa perehdytään mm. eri lajien asettamiin ravitsemusfysiologisiin vaatimuksiin ja suorituskyvyn, palautumisen ja kehittymisen optimointiin, urheiluravitsemukseen eri ikäryhmissä, urheilijan syömiseen liittyviin ongelmiin sekä urheilijan psyykkiseen hyvinvointiin ja sen tukemiseen. Teoriatiedon syventämisen lisäksi opinnoissa painotetaan käytännönläheisyyttä. Tarkempi opetusohjelma aikatauluineen löytyy opintopolusta. Ensimmäisessä Urheiluravitsemuksen perusteet opintojaksossa keskitytään syventymään eri urheilulajien vaatimuksiin. Opintojaksolla myös urheilijat antavat omia näkemyksiään ravitsemuksesta ja mukana ovat mm. Suomen menestyksekkäin kehonrakentaja Marko Savolainen ja Olympiakisoihin valmistautuva soutaja Joel Naukkarinen.

jaakko-mursu-mtb3Kirjoittaja Jaakko Mursu on Itä-Suomen yliopiston
ravitsemusepidemiologian dosentti, tutkija, opettaja,
Urheiluravitsemuksen opintojen vastuuhenkilö,
ravitsemusvalmentaja ja innokas maastopyöräilijä.

 

 

 

 

 

Jatkuva kasvatus – pelottava ajatus

Tämän kirjoituksen kuvat ovat Sloveniasta, jossa avohakkuut kiellettiin kokonaan muutama vuosikymmen sitten. Kymmenien tuhansien hehtaarien yhtenäiset metsäalueet peittävät nyt Alppien rinteitä. Metsät ovat talousmetsiä, joita hyödynnetään säännöllisillä harvennushakkuilla. Maallikon silmin katsottuna Slovenian metsät peittoavat kirkkaasti suomalaisen tilkkutäkkimäisen pirstoutuneen metsämaiseman. Avohakkuista on luovuttu Slovenian lisäksi mm. Saksassa. Kiinassakin luontaisesti syntyneiden metsien avohakkuut on kielletty. Sanomattakin on selvää, että Keski-Euroopassa ei juuri arvosteta suomalaista metsätaloutta. Suomi ei ole metsätalouden mallimaa.

jatkuva-kasvatus1

Syy avohakkuista luopumiseen on selvä: peitteinen metsätalous, jossa suositaan erirakenteisia sekametsiä, tuottaa enemmän niitä hyötyvaikutuksia, joita metsiltä halutaan. Keski-Euroopassa tärkeitä ekosysteemipalveluita ovat mm. puuntuotanto, eroosiontorjunta, vesivarojen hoito, maisema- ja ulkoiluarvot, keräilytuotteet ja metsissä elävien lajien elinympäristöt.

Suomeenkin jatkuva kasvatus eli peitteinen metsätalous on rantautumassa pikkuhiljaa. Itse asiassa menetelmä ei ole uusi, vaan se oli vallitseva käytäntö vuoteen 1948 saakka, jolloin annettiin poimintahakkuut kieltävä harsintajulkilausuma. Siihen saakka metsänomistajat myivät metsistään lähinnä sahatukkeja, joista sai eniten myyntituloa. Harsintajulkilausumaa perusteltiin sanomalla, että ”tutkimusten mukaan” tasaikäiset metsät ovat poimintahakkuilla käsiteltyjä metsiä tuottavampia. Sellaisia tutkimuksia ei kuitenkaan ollut eikä niitä ole vieläkään.

Edelleenkin vallitsevaa metsätalouden linjaa eli avohakkuita, istutusta ja alaharvennuksia puolustetaan olemattomilla tutkimustuloksilla. Väitetään, että ”tutkimusten mukaan” tasaikäismetsätalous on jatkuvaa kasvatusta kannattavampaa, jatkuvan kasvatuksen metsät eivät uudistu riittävästi, jatkuva kasvatus heikentää puiden perimää, puun korjuu ei onnistu tai jatkuva kasvatus heikentää metsien hiilitasetta. Näille väitteille on yhteistä se, että ne eivät pidä paikkaansa.

Viljelymetsätaloudesta taas voidaan sanoa varmasti, että se ei ole taloudellisesti mielekästä toimintaa Suomen pohjoisosissa tai karuilla kasvupaikoilla. Puun kasvu on niin hidasta ja viljely niin kallista, että metsikön perustamiskuluja ei saada korkoineen takaisin. Tämän osoittamiseksi ei tarvita kummoista laskutaitoa. Viljelymetsätalouden ja jatkuvan kasvatuksen kannattavuudesta voidaan taittaa peistä lähinnä Etelä- ja Keski-Suomen viljavilla kasvupaikoilla.

jatkuva-kasvatus2

Mikä sitten tekee jatkuvasta kasvatuksesta niin pelottavan, että sitä pitää vastustaa perättömillä väittämillä. Suurin syy on tietysti se, että äkillinen suunnanmuutos tarkoittaisi sen myöntämistä, että aiemmin on toimittu väärin. Lisäksi uuden oppiminen on aina haasteellista. Myös huoli sellupuun tarjonnan pienenemisestä panee vastustamaan tukkipuiden hakkuuseen keskittyvää metsätaloutta. Sellupuun riittävyydestä ei kuitenkaan tarvitsisi olla liikaa huolissaan, sillä vaikka kaikki hakatut puut olisivat tukkipuita, vain kolmannes puiden tilavuudesta päätyisi laudoiksi ja lankuiksi. Selluteollisuudelle jäisi kaksi kolmannesta.  Lisäksi 10 % metsänomistajista ilmoittaa jatkavansa istutus- ja alaharvennuslinjalla, maksoi mitä maksoi.

Mentaaliongelmista huolimatta asiassa on kuitenkin edistytty. Muutos on vähittäistä, eikä termiä jatkuva kasvatus haluta käyttää. Etenkään ei haluta antaa vaikutelmaa, että jatkuvan kasvatuksen hakkuita tehtäisiin paljon. Alaharvennusten (jossa poistetaan pieniä puita) sijasta on ruvettu tekemään yläharvennuksia (jossa hakataan metsikön suurimmat puut), ja metsätaloudessa pyritään hyödyntämään luontaista taimiainesta. Pienpuustoa säästävät yläharvennukset lykkäävät seuraavan avohakkuun ajankohtaa, toisinaan hyvinkin kauas tulevaisuuteen. Huonotuottoisilla kasvupaikoilla ei enää käytetä istutusta. Metsäammattilaiset myös opiskelevat jatkuvan kasvatuksen teoriaa ja käytäntöä.

Näyttää siis siltä, että pikkuhiljaa Suomenkin metsäpeite yhtenäistyy ja myllätyt avoalat vähenevät. Mitä nopeammin tämä tapahtuu, sitä paremmalta Suomen metsät näyttävät metsässä liikkujan silmissä ja sitä enemmän metsät tuottavat niitä hyötyvaikutuksia, joita suomalaiset metsiltään haluavat.

timo_pukkala

Kirjoittaja Timo Pukkala on metsätalouden suunittelun professori Itä-Suomen yliopistossa. Lisää Timon blogeja kotisivulla: www.uef.fi/web/forest/timo-pukkala

 

 

 

Järjestämme aiheesta ilmaisen webinaarin 18.8.2016 sekä koulutuksen 20.9.2016: Jatkuvan kasvatuksen kannattavuus ja optimointi. Lisätietoja linkeistä.

Voiko Venäjälle investoida?

Ajatus Venäjälle investoimisesta aiheuttaa monelle vilunväreitä tällä hetkellä. Sanktiot, uutiset mahdollisuudesta omaisuuden konfiskoimiseen, viranomaistarkastuksien lisääntyminen, yleisen investointi-ilmapiirin epävarmuus jne. ovat laittaneet monen yrityksen suunnitelmat jäihin tai Venäjälle on päätetty olla investoimatta tällä hetkellä. Jotkut ovat jo pakanneet laukkunsa ja jättäneet Venäjän taakseen – onneksi hyvin harva.

Venäjällä, jopa korkein oikeus on todennut erään päätöksen perusteluissaan, että ulkomaisen investorin tulee ymmärtää, että Venäjällä tulee jonkinlainen kriisi vähintään kymmenen vuoden välein, viitaten 1995, 1998, 2008 olleisiin heilahduksiin. Jos ajatellaan taaksepäin, niin väittäisin, että suurin osa yrityksistä, jotka esimerkiksi 1998 ruplan romahduksen jälkeen lähtivät Venäjältä, katuivat sitä jo kolme-neljä vuotta sen jälkeen.

pietari-katu-maisema

Reilun kymmenen vuoden aikana, jonka ajan olen Venäjällä toiminut, liiketoimintaympäristö on kehittynyt valtavasti. Viranomaisraportointi oli aiemmin melkoinen päänsärky kaikkine leimoineen, jonotuksineen ja luukkuineen, nyt moni asia hoituu kätevästi sähköisesti. Myös viranomaisten ammattitaito on parantunut, mistä hyvänä esimerkkinä on verottaja. Vielä viisi vuotta sitten, verottaja hävisi yli 80% tekemistään kanteista, nyt verottaja voittaa 80% niistä. Ja kyse ei ole siitä, että yrityksiä sorsitaan, vaan siitä, että yritykset ovat monesti luottaneet viranomaisen ammattitaidottomuuteen ja oikoneet mutkia. Moni on myös pitänyt viimeisimpiä lakiuudistuksia esim henkilökohtaisen tiedon tallentamisesta ja siirtohinnoittelulainsäädännön uudistusta viranomaisten keinona lisätä valvontaa. Tämä ei pidä millään muotoa paikkaansa, vaan ajatuksena on tuoda lait nykyaikaan. Nyt henkilökohtaisen tiedon tallentamisessa laki on edelleen löysempi kuin esim Saksassa ja siirtohinnoittelulainsäädäntö on linjassa OECD:n kanssa, mitä linjaa Suomikin noudattaa. Kun pitää mielessä, ettei tee Venäjällä mitään mitä ei tekisi kotimaassa, niin pärjää kyllä mainiosti myös viranomaisten kanssa.

pietari-maisema

Venäjä on jälleen matalapalkkamaa. Valuuttakurssin devalvoitumisen seurauksena, Pietarissa voi palkata osaavan insinöörin 800-1300 eurolla, kirjanpitäjän 400-800 eurolla jne. Joskus vuosia sitten, taisi olla 2007, laskin mitä maksaa Venäjällä palkata huippuosaaja, joka saa nettona 5000 euroa. Venäjällä työnantajamaksujen ja tuloveron jälkeen työnantajan maksama summa oli 6000 euroa, Suomessa tuolloin työnantajan lähtötilanteessa tuli maksaa 13000 euroa. Nyt toki Venäjän sosiaaliturvamaksut ovat hiukan nousseet, joten tällä hetkellä työnantajan tulisi maksaa noin 6600 euroa. Mutta – rupla on devalvoinut 100% noista ajoista – mieti minkalaisia supermiehiä ja -naisia Venäjältä voi palkata ja halvalla!

Jätetään poliitikoille politikointi ja yrittäjinä tartutaan mahdollisuuksiin: Venäjä on edelleen valtava kuluttajamarkkina, Venäjällä on halpaa ja osaavaa työvoimaa tarjolla (kun ensin kartoitat oikean alueen investoinnille), viranomaiset kannustavat lokalisoimaan tuotantoa suosimalla, Venäjältä vienti on yllättäen tullut monille yrityksille kannattavaksi – mitä ei ennen edes ajateltu, byrokratia vähentyy, lainsäädäntö kehittyy koko ajan positiiviseen suuntaan jne.

Ei mietitä miksi ei, vaan miksi juuri nyt on oikea aika investoida.

mika_kokkonenKirjoittaja Mika Kokkonen toimi kouluttajana Työelämälähtöinen Venäjäosaaminen -hankkeen kurssilla Pietarissa 18.-22.4.2016. Kokkonen on Awaran johtaja ja osakas, hän on työskennellyt Venäjällä vuodesta 2004 auttaen eurooppalaisia ja pohjois-amerikkalaisia yrityksia investoinnessa ja liiketoiminnan kehittämisessä Luoteis-Venäjällä. Awara tukee kansainvälisiä yrityksiä investoimaan, etabloitumaan ja kehittämään liiketoimintaa Venäjällä tarjoamalla laki- ja ulkoistuspalveluita.

 

Espanjastako eväitä SOTE-soppaan? – Monisairaat potilaat SOTE-yhteistyön haasteena, osa 2

Blogin ensimmäisessä osassa avattiin monisairastavuuden haasteita. 

Monisairastavuuden haasteisiin on herätty nyt paitsi Suomessa, myös muualla Euroopassa. Espanjan Valenciassa on käytössä kahden asiakasvastaavan (case managerin) malli, Tanskan Silkeborgissa puolestaan toimii erikoisklinikka monisairaille. Suomessa näihin haasteisiin ovat paneutuneet muun muassa POTKU- ja Parempi Arki -hankkeet.

Esimerkkejä Espanjasta ja muualta Euroopasta

Monisairastavuuden haasteisiin on herätty nyt paitsi Suomessa, myös muualla Euroopassa. Kansainvälisessä ICARE4EU-hankkeessa (Innovating Care for People with Multiple Chronic conditions in Europe, 2013–2016) http://www.icare4eu.org/ on tunnistettu useita lupaavia palvelukäytäntöjä noin 30 Euroopan maassa. Hanketta hallinnoi hollantilainen NIVEL (Netherlands institute for health services research) ja muut mukana olevat maat ovat Saksa, Italia, Suomi ja Englanti. Itä-Suomen yliopistosta on mukana tutkijaryhmä Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitokselta.

ICARE4EU-hankkeessa on löydetty useita kiinnostavia tapoja järjestää yhteistyötä monista maista.  Henkilökohtaisesti osallistuin tutkimusvierailuille Espanjan Valenciassa ja Tanskan Silkeborgissa.

Valencian ’kahden asiakasvastaavan malli’

Valencia on asukasmäärältään Suomen kokoinen alue Espanjassa. Alueen pääkaupunki on myös nimeltään Valencia. Valencian terveyspalvelut muistuttivat yllättävän paljon suomalaisia palveluja: terveyskeskukset (tosin ilman vuodeosastoja) palvelevat kunnan tasolla ja sairaalat laajemmalla alueella. Sairaalan ja perusterveydenhuollon väliseen yhteistyöhön on kehitetty erittäin mielenkiintoinen yhteistyömuoto. Suomessakin on koulutettu ja monissa paikoissa jo toimiikin niin sanottuja asiakasvastaavia, joiden tehtävänä on koordinoida asiakkaiden hoitoa. Valenciassa on otettu käyttöön ’kahden asiakasvastaavan malli’. Potilaan siirtymisiä sairaalan ja kodin välillä koordinoi kaksi case manageria (asiakasvastaavaa), joista toinen on sairaalan, toinen kunnan palveluksessa. Kumpikin järjestelee potilaan asioita omassa ympäristössään. Asiakasvastaavat ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa ja jakavat samat tiedot potilaasta – nykyaikaisesti tablettien välityksellä. Kahden asiakasvastaavan malli vaikutti varsin käyttökelpoiselta: kummassakin päässä hoitoketjua on aina ajantasainen tieto potilaan tilanteesta ja tarpeista. Yhden asiakasvastaavan ei tarvitse hallita kaikkia mahdollisia palveluja ja yhteyksiä. Yhteistyö kahden samanvertaisen ammattilaisen välillä toimii hyvin ja asiakas hyötyy siitä.

Valencialaisessa toimintamallissa on toki kysymysmerkkinsä. Kotisairaalatoiminnan ja kahden asiakasvastaavan yhteistyö mahdollistaa ja on enimmäkseen tarkoitettukin hyvin vaikeasti sairaiden potilaiden kotihoidon tukemiseen. Kotona oleminen onnistuu näillä järjestelyillä, mutta omaishoitajan asema ja edut jäivät suomalaisittain katsottuna mietityttämään.

Monisairaiden asiakkaiden klinikka Tanskassa

Tanskan Silkeborgin sairaala on pyrkinyt monin tavoin uudistamaan potilaiden hoitopolkuja. Silkeborgissa perusterveydenhuollosta vastaavat yleislääkärit voivat lähettää monisairaat ja/tai paljon erilaisia lääkkeitä käyttävät asiakkaat erityiselle monisairasklinikalle.  Usein syynä lähetteeseen on se, että yleislääkäri tarvitsee erityislääkärin – jopa useamman sellaisen – neuvoja siihen, miten edetä monia ongelmia omaavan asiakkaan hoidossa. Olennainen osa klinikan toimintaa perustuu siihen, että sen vastaava erikoislääkäri käy etukäteen läpi asiakkaan potilashistorian. Tämä vaatii usein työtä, jota lääkäri itse kuvasi ’yksityisetsivän hommaksi’. Asiakkaalla on usein ollut hoitosuhteita moniin eri paikkoihin ja kaikista näistä pyritään saamaan olennaiset tiedot saataville. Hyvin usein käy ilmi, että eri lääkärit eri paikoissa ovat määränneet erilaisia lääkkeitä, ja on tehty lääkemuutoksia, joissa on vaikea pysyä mukana.

Asiakas käy etukäteen vastaavan lääkärin määräämissä laboratoriokokeissa ja varsinainen klinikkakäynti hoituu yhden päivän aikana. Päivän aikana tapahtuu kuitenkin paljon. Vastaava lääkäri, asiakasvastaava, fysioterapeutti ja toimintaterapeutti haastattelevat asiakkaan. Asiakasta pyydetään tuomaan mukanaan kaikki käytössä olevat lääkkeet – purkkeineen päivineen – ja farmaseutti käy hänen kanssaan läpi kaikki lääkitysasiat. Päivän aikana yhteenveto tilanteesta tehdään moniammatillisessa palaverissa, jossa on mukana edellä mainittujen ammattilaisten lisäksi useita kyseisen sairaalan erikoisalojen lääkäreitä, potilaan sairauksista riippuen. Tässä palaverissa hoidoille ja lääkkeille suunnitellaan tärkeysjärjestys ja annetaan suositukset siitä, mihin jatkossa kannattaa keskittyä. Tämä tieto välitetään potilaan omalle yleislääkärille perusterveydenhuoltoon. Sairaalan edustajien mukaan klinikkakäynnin lopputuloksena on usein jopa monien turhien lääkkeiden jääminen pois käytöstä. Asiakkaan lääkehaitat vähenevät, ja yhteiskunnalle tulee säästöjä.

Yhteistyötä yli siilorajojen

Suomessa monisairaat potilaat ovat olleet esillä esimerkiksi POTKU-hankkeessa, jossa kehitettiin käytännön työkaluja sote-ammattilaisille tätä asiakasryhmää silmällä pitäen. Parempi Arki -hanke jatkaa samalla linjalla, kohteena paljon palveluja käyttävät asiakkaat ja tavoitteena sote-yhteistyö, joka ylittää sekä ammatilliset että organisationaaliset raja-aidat. Useissa sairaanhoitopiireissä on tunnistettu monisairastavuuden aiheuttamat ongelmat asiakaspalvelun laadulle ja luonnollisesti myös sen aiheuttamat kustannuspaineet.

Rakenteellinen sote-uudistus on tulossa, mutta sen lisäksi tarvitaan uusia tapoja tehdä yhteistyötä käytännön toimannan tasolla. Hyviä esimerkkejä ja onnistuneita palvelumalleja kannattaa etsiä läheltä ja vähän kauempaakin. Selvää on, että monisairaat ja muut paljon erilaisia sote-palveluja tarvitsevat asiakkaat haastavat sote-organisaatiot ja -ammattilaiset kehittämään uudenlaisia, perinteiset rajat rikkovia yhteistyön muotoja.

hujala_anneli_photo

Kirjoittaja FT Anneli Hujala on yliopistotutkija Itä-Suomen yliopiston Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksella.