Maahanmuuttajien pääsyä työmarkkinoille on edistettävä

Fatbardhe Hetemaj

Fatbardhe Hetemaj
Kuva: Niklas Gerkman

Suomi on lyhyessä ajassa muuttunut entistä kansainvälisemmäksi. On ollut erittäin ilahduttavaa huomata, että viimeisten 10 vuoden aikana Suomessa on tapahtunut tärkeätä avartumista monikulttuurisuuden ja kansainvälistymisen alueella niin ajattelussa kuin asenteissakin. Vaikka suomalaisten asenteet ovatkin muuttuneet suopeammiksi maahanmuuttajia kohtaan, paljon työtä on vielä tehtävänä.  Tarvitaan sekä maahanmuuttajien koulutusprojekteja että työnantajiin ja koko suomalaiseen yhteiskuntaan liittyvää asennetyötä.

Suomen työelämään kohdistuu lähivuosina erilaisia paineita. Väestömme ikääntyy nopeasti ja ikääntymisen seurauksena työvoiman tarjonta supistuu. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamallin säilyttämiseksi tarvitsemme tulevina vuosikymmeninä uusia ja osaavia tekijöitä sekä kansainvälisiä ajattelijoita.  Kansainvälisillä osaajilla on paljon annettavaa suomalaisille työnantajille, mutta ulkomaalaisten tuoman osaamisen ja kansainvälisten kontaktien hyödyntäminen on Suomessa kuitenkin edelleen vähäistä.

Tällä hetkellä ulkomaalaistaustaisilla on erittäin suuria vaikeuksia löytää työpaikka valmistumisensa jälkeen. Ulkomaalaisiin opiskelijoihin kouluttamiseen käytetty raha valuu hukkaan, koska heidän opintojensa jälkeistä työllistymistä Suomessa ei mahdollisteta. Valmistumisen jälkeen opiskelijoilla on vain puoli vuotta aikaa löytää töitä Suomesta. Suomi ajaa täällä koulutettuja ulkomaalaisia pois, koska työllistymiseen ei anneta riittävästi aikaa.

Erityisesti Suomen pitäisi hyödyntää enemmän jo maassa asuvien ulkomaalaisten kykyjä ja kansainvälistä kokemusta. Yksi keskeinen kehittämisen kohde on maahanmuuttajien kielitaito. Kielitaitovaatimuksiinkin voisi suhtautua rennommin: tavoitteena tulee olla riittävä kielitaito, ei äidinkielentasoinen suomen kielen hallinta. Yliopiston suomen kielen kurssit tulisivat olla työelämälähtöisiä. On menetys Suomelle, että ulkomailta muuttaneiden henkilöiden on vaikea löytää Suomesta koulutustaan vastaavaa työtä. Toimenpiteitä tulee kohdistaa eri tavoin erityyppisille työnantajille, eri alueilla ja erikokoisissa yrityksissä, mikäli halutaan tukea ulkomaalaisten entistä parempaa työllistymistä.

Rekrytointi ei onneksi enää ole kansallisten rajojen sisään sidottua. Yritykset haluavat parhaat työntekijät riippumatta siitä, mistä he ovat kotoisin. Erilaisuutta tulisi ymmärtää hyödyntää.  Ulkomaalaiset työntekijät tuovat uusia näkökulmia yrityksen toimintaan, tekevät yrityksestä monikulttuurisen työympäristön sekä auttavat yritystä tehostamaan toimintojensa kansainvälistymistä. Haluaisin rohkaista kaikkia suomalaisia työnantajia kansainvälistymään ja hyödyntämään alueella asuvien ja/tai opiskelevien ulkomaalaisten osaamista ja resursseja. Hyötyjä on monia, esimerkiksi koulutetut maahanmuuttajat tuovat yrityksille tuoretta osaamista ja eri kulttuurien tuntemusta, josta on hyötyä kansainvälisillä markkinoilla, sillä maahanmuuttajien verkostot laajentavat markkina-aluetta jopa maailmanlaajuisesti.

Maahanmuuttajien työllistäminen ei pelkästään auta menestymään kiristyvässä työvoimakilpailussa, vaan myös lisää työpaikan hyvää mainetta avoimesta ja uusiutumiskykyisestä organisaatiosta, mikä osaltaan luo ja vahvistaa myönteistä työnantajakuvaa. Ulkomaalaisuus ei sinänsä pätevöitä mihinkään erityiseen, jolla sivuuttaisi samantasoisen suomalaisen. Tietyissä olosuhteissa kuitenkin ulkomaalaisen palkkaaminen voi olla paras vaihtoehto – etenkin silloin kun yritys etsii uusia markkinoita ja onnistuu laajentamaan toimintaansa. 

Ymmärrän toki, että ulkomaalaisen rekrytoinnissa on omat haasteensa.  Tyypillisimpiä haasteita ovat kieliongelmat, koulutuksen vastaavuuden selvittäminen ja työlupa-asioiden selvittäminen. Tämän lisäksi työyhteisöjen ja lähiesimiesten puutteellinen kulttuuriosaaminen estää ulkomaalaisten osaamisen täyden hyödyntämisen. Väitän kuitenkin, että ulkomaalaisten rekrytointi on edelleen myös asennekysymys. Vaikka työelämämme on kansainvälistynyt, ”suomalainen tyypillinen työntekijä” -asenne on vielä olemassa, koska prosentuaalisesti Suomeen on asettunut edelleen hyvin vähän ulkomaalaistaustaisia henkilöitä. Ulkomaalaisten osaajien työllistymistä edistää yleensä se, jos palkkaajalla on henkilökohtaisia kansainvälisiä kokemuksia tai jos liiketoiminnan ydin on kansainvälinen. Työpaikka, jossa on ollut maahanmuuttaja työssä, ottaa yleensä maahanmuuttajia työhön uudelleenkin.

Toisinaan työnantajien kielteiset asenteet eivät tarkoita sitä, etteivät he haluaisi palkata maahanmuuttajia, vaan työnantajat pelkäävät, ettei maahanmuuttaja sopeudu työyhteisöön. Mutta täytyy muistaa, että kaikkea ei opita koulussa. Ihmissuhdetaidot, kyky työskennellä erilaisten ihmisten kanssa sekä monet muut ammatin harjoittamiseen liittyvät haasteet opitaan vasta vanhempina työelämässä – kunhan siihen suodaan mahdollisuus. Sitä paitsi, kuten aina uuden työntekijän kohdalla, sopeutuminen työyhteisöön vie oman aikansa. Maahanmuuttajan perehdyttämisellä on oleellinen merkitys, jotta hänen voimavaransa saadaan parhaiten työnantajan käyttöön.

Sekä suomalais- että ulkomaalaistaustaisten ihmisten on opittava toimimaan etnisesti, kulttuurisesti ja kielellisesti monimuotoisissa ympäristöissä. Se, että maahanmuuttajille aukeaisi enemmän mahdollisuuksia integroitua suomalaiseen työelämään, olisi meidän kaikkien etu sekä kilpailukyvyn että yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Tarvitsemme uusia ja iloisia veronmaksajia!

Kirjoittaja on Fatbardhe Hetemaj joka tulee puhumaan Aducaten järjestämään UNELMA | TYÖ -seminaariin 18.11.2014 Tähti-ravintolaan Kuopion Kauppakadulla.

Tule tutustumaan maahanmuuttaneiden työllistymispolkuun. Maahanmuuttaneiden mahdollisuuksista ja haasteista tulevat puhumaan Fatbardhe Hetemaj’n lisäksi Docventures –kaksikko Riku Rantala ja Tuomas Milonoff, Lisbeth Mattsson (Pohjois-Savon ELY-keskus), Jussi Virsunen sekä Sanna Iskanius (Itä-Suomen yliopistolta).

www.hetemaj.fi

Kuvaaja: Niklas Gerkman

Mainokset

Neuropsykologinen tieto opettajan työn tukena

”Oppilaani lukemaan oppiminen on vaikeaa. Matematiikka tuntuu haastavalta. Sanalliset tehtävät eivät onnistu lainkaan. Oppilaallani on todettu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Oppilaani ei osaa sanaakaan suomea. Osaanko auttaa oppilastani ja kuka auttaisi minua omassa työssäni?”

Kolmiportaista tukea ja integraatiota

Oppimisvaikeudet ja tukea tarvitsevat oppilaat ovat jokaisen opettajan arkipäivää. Oppilaiden ja heidän tuen tarpeensa skaala on laaja ja tuen tarvitsijoiden määrä on ollut pitkään kasvussa. Perusopetuslain muutoksen myötä oppilaan oppimisen haasteisiin tulisi tarttua varhaisessa vaiheessa ja tukea olisi tarjottava kaikille sitä tarvitseville.  Tuki on porrastettu yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen ja tuen astetta arvioidaan pedagogisella selvityksellä. Samaan aikaan luokkamuotoinen erityisopetus on muutoksessa.  Erityistä tukea tarvitsevilla oppilailla on oikeus käydä lähikoulua ja integroitua perusopetuksen luokkaan mahdollisuuksien mukaan. Yhdenvertaisuus on tärkeä periaate ja oikeus käydä omaa lähikoulua ikätovereiden kanssa tukee osallisuutta. Samalla on kuitenkin noussut huoli siitä, miten tukea tarvitseva oppilas ja hänen tarpeensa tulevat huomioiduksi ja miten opettajan tietotaito pysyy muutosten perässä. Moni opettaja kokeekin epävarmuutta työssään. Voisiko neuropsykologisesta tiedosta olla apua?

Tietoa on tarjolla

Oppimisvaikeuksien tutkimus on aktiivista sekä meillä että maailmalla. Tieto ja teoreettinen ymmärrys oppimisen haasteiden syistä, monimuotoisuudesta ja tukikeinoista on lisääntynyt huomattavasti. Koko ajan opitaan lisää myös siitä, miten oppimisvaikeuksia voidaan arvioida tarkemmin. Menetelmiä tärkeämpää on kuitenkin tuntea arviointikohteensa. Neuropsykologisessa ajattelussa keskeisessä roolissa on jäsentäminen; millaisista asioista oppimisen vaikeus koostuu ja miten tukea voisi kohdistaa mahdollisimman hyvin. Oppimisen taitopyramidien tarkka tuntemus auttaa tunnistamaan yksittäisen oppilaan taitorakennelman heikkoudet. Esimerkiksi matematiikassa oppiminen tyssää usein kertotauluihin, mutta ongelma voi olla jo huomattavasti varhaisemmalla pyramidin tasolla, hatarassa lukukäsitteessä. Silloin myöskään kertotaulujen preppaaminen ei auta, vaan pyramidin pohja on ensin saatava vahvaksi. Oikein kohdennetulla ja perustaa vahvistavalla tuella tavoitellaan myös myöhempien ongelmien ennaltaehkäisyä.

Oppimisvaikeuksissa on usein tarpeen tarjota kohdennettua yksilöllistä tukea, mutta monista oppimisen tukitoimista on hyötyä koko luokalle.  Tällaisia ovat esimerkiksi toiminnanohjauksen tuki, luetun ymmärtämisen harjoittelu tai muististrategioiden opetteleminen yhdessä. Kaikki oppilaat hyötyvät myös opetuksen ydinsisältöjen nostamisesta esiin sekä vaikkapa keskeisten käsitteiden kuvallistamisesta. Monien oppiaineiden sisällöt ovat myös hyvin abstrakteja, jolloin konkreettisesta havainnollistamisesta on hyötyä kaikille.

Neuropsykologi opettajan työparina

Neuropsykologin apua on perinteisesti pyydetty silloin, kun on toivottu oppilaalle neuropsykologista tutkimusta oppimisvaikeuksien takia. Haasteena on kuitenkin palveluiden epätasainen saatavuus ja lisäksi tieto voi jäädä irralliseksi koulun ja oppimisen arjesta. Voisiko siis neuropsykologi vuorostaan tullakin kouluun, lähemmäksi oppilaan ja opettajan arkea? Olemme Oppimis- ja ohjauskeskus Ruskiksella kehittäneet tätä jalkautuvaa työotetta, jossa opettajat ja neuropsykologi asettuvat yhdessä miettimään oppimista, sen arvioimista ja sen tukemista. Neuropsykologiset arviot ja niistä saadun tiedon välittäminen oppilaalle ja hänen lähipiirilleen ovat edelleen tärkeä osa oppimisen tukemista. Tavoitteena on kuitenkin enenevässä määrin tuoda neuropsykologista tietoa osaksi opettajan omaa työkalupakkia. Työkalupakkia voi rikastaa esimerkiksi koulutuksen, neuropsykologisen työnohjauksen tai työpajan muodossa. Kysymyksenä voi olla omassa työssä kohdattu haaste tai kaikkia koulun opettajia koskettava aihe, esimerkiksi lukemaan oppimisen tukeminen.

Lisää tietoa opettajan ja neuropsykologin yhteistyöstä löytyy osoitteesta http://www.ruskis.fi/neuropsykologinen-tieto-opettajan-tukena

Petriina Munck

Neuropsykologian erikoispsykologi, PsT

Oppimis- ja ohjauskeskus Ruskis, Ruskeasuon koulu

munck@ruskis.fi

Tervetuloa keskustelemaan lisää tapahtumaan: Onnistunut koulupolku ja maahanmuuttajalapsen kototutuminen 7.-8.11.2015 Joensuuhun

tai

Lappeenrantaan 2.10.2015 koulutukseen Onnistunut koulupolku ja venäläistaustaisen lapsen kotoutuminen 3 op

http://www.uef.fi/fi/web/aducate/-/1-9-2015-31-12-2015-onnistunut-koulupolku-ja-venalaistaustaisen-lapsen-kotoutuminen-3-op

Opettajille // Onnistunut koulupolku ja maahanmuuttajalapsen kotoutuminen: https://www.facebook.com/events/360505554113997/