Ympäristön vaikutus ihmisen hyvinvointiin

Hyvässä ympäristössä perusasioiden tulee olla kunnossa

Ympäristösuunnittelussa tärkeintä on, että perusasiat ovat kunnossa. Sitä ennen ei voida ajatella elinympäristön ulkonäköä, tyyliä tai sitä, miten elegantteja huonekaluja tilaan tuodaan. Tämä tarkoittaa toimivaa suihkua peseytymiseen, turvallisia sähkölaitteita, toimivaa vesivessaa jne. Köyhyyden nujertamisessa kodin kunnostus turvalliseksi ja toimivaksi on oleellista. Hygienian paraneminen edesauttaa köyhimpiäkin pysymään terveinä. Infektiot ovat suuri syy sairastumiseen etenkin kehitysmaissa. On erityisen tärkeää pitää alle viisivuotiaat lapset terveinä, koska heillä sairastuminen jättää usein jälkensä kehoon koko loppuelämän ajaksi. (Pholeros 2013).

Yhteisön saaminen mukaan oman elinpiirinsä kunnostusprojekteihin on suositeltavaa ja sen tulisi olla mahdollista. Paul Pholeroksen järjestämässä ympäristön kunnostusprojektissa Australian aboriginaalit osallistuivat oman elinpiirinsä kunnostamiseen ja he muodostivat suuren osan projektin työntekijöistä. Projektin loputtua näillä ihmisillä oli tietoa ja taitoa kouluttaa muiden kylien ihmisiä ja auttaa heitä rakentamaan parempia ja turvallisempia elinympäristöjä itselleen ja yhteisölleen. (Pholeros 2013).

Ihmiset muokkaavat usein elinympäristönsä tarpeidensa mukaiseksi. Hyvin suunniteltu ympäristö voi näyttää täysin erilaiselta eri puolilla maailmaa. Vaikka olemmekin tottuneet tietynlaiseen kaupunkikuvaan ja tietynlaisiin ympäristöihin, löytyy maailmasta tottumuksistamme hyvin poikkeavia paikkoja, kuten maanalaisia kaupunkeja. Maanalaiset asumukset ovat erittäin toimivia etenkin äärimmäisen kuumissa olosuhteissa, joissa ihmiset ovat ymmärtäneet paeta auringon paahdetta suojaan maan alle. Australiassa Coober Pedyn kaupungin asukkaat ovat muuttaneet luoliin juuri kuuman ilmaston vuoksi. Maanalaisia nähtävyyksiä kaupungissa ovat mm. luolastoihin rakennetut kirkot. Yksi tunnetuimmista maanalaisista kaupungeista sijaitsee Pekingissä. Dìxià Chéng rakennettiin pommisuojaksi 1970-luvulla ydinsodan uhkan vuoksi. Kaupungissa oli ravintoloita, teattereita, kouluja, klinikoita, tehtaita, jopa rullaluistelurata. Dìxià Chéng oli avoinna turisteille vuosina 2000-2008. (Wikipedia).

Maanalaisten kaupunkien vastapainona on täysin veden päällä toimivia kaupunkeja. Nigeriassa vedenpäällisen slummikaupungin asukkaat kulkevat kanooteilla ja myyvät niistä elintarvikkeita ja muita tuotteita ansaitakseen elantonsa. Ihmiskunta on oppinut selviytymään hyvin erilaisissa ja vaativissakin olosuhteissa ja tekemään niistä elinkelpoisia ja tarkoitukseensa sopivia. (Baan 2013).

Joskus kaupungin asukkaat ottavat haltuunsa hylättyjä rakennuksia ja perustavat niihin yhteisöjä. Caracasissa Venezuelassa sijaitseva 45-kerroksinen ”Daavidin torni” on rakennusvaiheessa hylätty pilvenpiirtäjä ja yksi tällainen yhteisö. Kaupungin köyhiä muutti torniin, kun rakennus ei koskaan valmistunut, ja he muokkasivat siitä itselleen elinkelpoisen tilan. Tornissa oli jokaisessa kerroksessa ruokakauppa ja sieltä löytyi myös koripallokenttä ja kuntosali. Salin painot oli tehty rakentamatta jääneiden hissien rakennusmateriaaleista. (Baan 2013) Torni oli monelle Caracasin köyhälle koti kahdeksan vuoden ajan, mutta kaupungin päättäjät alkoivat häätää asukkaita ja tyhjentää pilvenpiirtäjää vuonna 2014. Vaikka asukkaat sijoitettiin uusiin asuntoihin, monet olisivat halunneet jäädä torniin asumaan. Lasten koulumatka piteni ja tornissa kauppoja pitäneiden asukkaiden tulonlähde sammui. (López 2014).

On monia keinoja tehdä ympäristöstä viihtyisämpi ja auttaa jokaista voimaan paremmin omassa ympäristössään. Kun perusasiat ovat kunnossa, luonto, design ja arkkitehtuuri nousevat tärkeiksi viihtyvyyden kannalta. Viihtyisään tilaan vaikuttavat ainakin huonekalujen valinta, valon ja melun määrä, värit, luontoelementit, esteettömyys sekä perusturvallisuuden tunne tai sen puuttuminen. Köyhillä alueilla on erityisen tärkeää ilahduttaa yhteisöä ympäristöä kaunistavalla tai muuten viihtyvyyttä lisäävällä designilla ja taiteella. Design voi olla monella tavalla voimaannuttavaa yhteisön asukkaille ja sen tiedetään lisäävän yhteisöllisyyttä ja vähentävän rikoksia.

Graffititaiteilija Mundano on tuonut väriä ja iloa Brasilian kaduille maalaamalla roskankerääjien kärryjä. Kärryt on kyllästetty huumorilla ja kauniilla kuvilla. Mundano haluaa parantaa roskankerääjien itsetuntoa ja tehdä likaisista ja tylsistä kärryistä iloisen värikkäitä. Vuoteen 2014 mennessä Mundano oli maalannut jo yli 200 kärryä monessa eri kaupungissa. Roskankerääjiä on joka puolella maapalloa niin kehitysmaissa kuin myös esim. USA:ssa ja Japanissa (yht. 20 miljoonaa). Mundanon projekti on kasvanut ja saanut nimekseen Pimp my Carroça. Useita satoja taiteilijoita ja tuhatkunta vapaaehtoista avustajaa ovat ottaneet liikkeestä pontta ja ryhtyneet maalaamaan ja koristelemaan roskankeräyskärryjä ympäri maailmaa. Liikkeeseen on liittynyt moninainen joukko ihmisiä, osa heistä on jopa inspiroitunut opettamaan kierrätystä kouluissa (Mundano 2014).

Toinen slummialueiden viihtyisyyttä kohottanut projekti on Jeroen Koolhaasin ja Dre Urhahnin Riossa toteutettu maalausurakka, jossa kaupungin slummialueiden talot maalattiin iloisen värikkäiksi. Talojen lisäksi myös yksi kaduista muuttui taideteokseksi, kun mäkiseen asvalttiin maalattiin kuohuvia aaltoja ja jättimäisiä kaloja. Projekti sai niin paljon suosiota, että miehiltä tilattiin maalauksia mm. Pohjois-Philadelphian rakennuksiin. (Koolhaas & Urhahn 2014). Vaikka projekti on keskittynyt köyhille alueille, voisi sitä soveltaa laajemminkin. Värit lisäävät asuinalueilla yhteisöllisyyttä, solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tekevät harmaista ympäristöistä iloisen värikkäitä.

Chicagossa installaatioistaan tunnettu taiteilija Theaster Gates ryhtyi muuttamaan hylättyjä rakennuksia ja asuintaloja kulttuurikeskuksiksi. Hän on kunnostanut entisen huumeluolan mustien elokuvateatteriksi, jossa voidaan esittää mustien historialle ja kulttuurille tärkeitä filmejä. Gates on lisäksi muuttanut hylätyn, erittäin huonossa kunnossa olevan entisen pankin rakennuksen kulttuurikeskukseksi, joka toimii esitysten ja näyttelyiden tilana sekä tutkimuksen tekopaikkana ja taiteilijoiden residenssinä. Sinne voidaan myös säilöä kokoelmia ja arkistoja. (Gates 2015). Gates halusi herätellä hylättyjä rakennuksia ja antaa niille uuden elämän kulttuurista. Asumistarkoitukseen tehtyjen talojen uusiokäyttöä jossain toisessa muodossa paheksutaan usein, mutta mitä muuta voi hylätyille asumuksille tehdä, kun niihin ei uusia muuttajia ole tulossa? Ne joko pysyvät tyhjillään, niihin muuttaa narkkareita tai asunnottomia, tai ne saavat uuden merkityksen alueen asukkaiden kohtaamispaikkana. Tärkeää tällaisten projektien aloittamisessa on löytää paikan ”pulssi”, siis ymmärtää, millainen energia paikassa on ja mistä siellä on puute. Mistä tylsistyneille ihmisille löytyisi uudestaan kipinä ympäristöönsä? Yhteisön mukaan saaminen tällaisiin projekteihin on tärkeää. (Gates 2015). Projektit ovat usein yksityisen rahoituksen varassa ja niissä on paljon työtä, minkä vuoksi kaikenlainen apu on elintärkeää.

Lopuksi

Suomessa tiedämme luonnon terapeuttisen ja parantavan voiman. Luonto tarkoittaa meille metsän rauhaa ja sinisiä järviä. Tutkimukset osoittavat sairaalapotilaiden kuntoutuvan nopeammin ja tuntevan vähemmän kipua päästessään lähemmäksi luontoa. Luontoaiheisia taideteoksia suositellaan sairaalatiloihin, mutta taiteilija Rea Nurmi on vienyt ajatusta eteenpäin ja maalannut luontoaiheita sairaaloiden ja vanhainkotien seiniin. Seinämaalauksia toteutetaan myös Helsingin uuteen lastensairaalaan, jossa Tove Janssonin muumitarinat ovat inspiraation lähteenä. Sairaalan tiloja hallitsevia teemoja ovat saaristo, meri, metsät ja avaruus. Muumipeikko ja pyrstötähti sekä Muumipapan urotyöt ovat sairaalassa vahvasti esillä. Muumihahmoja ei sairaalassa kuitenkaan esiinny, vaan tarinat kerrotaan abstraktimmalla tasolla. (Moomin 2015).

Länsimaalaiset viettävät suurimman osan elämästään sisätiloissa. Tästä syystä arkkitehtuurilla on suuri vaikutus ihmisiin. Arkkitehtuuri muokkaa meitä. Se vaikuttaa mielialaamme ja fyysiseen olemukseemme.  Medialla on suuri vaikutus siihen, miten otamme vastaan uudistuksia myös arkkitehtuurin saralla. Tutut vanhan maailman arkkitehtuurimallit ovat vaikuttaneet tyylitajuumme pitkään ja vaikuttavat siihen edelleen. Medialla on kuitenkin ollut mahdollisuus esittää innovatiivisia, vanhoista arkkitehtuurinormeista poikkeavia rakennuksia, ja sosiaalisen median avulla tällaiset kokeilut leviävät yhä nopeammin eri puolille maailmaa. Sosiaalisen median avulla ihmiset tottuvat uudennäköiseen arkkitehtuuriin, mikä vielä hetki sitten vaikutti liian kummalliselta ja vanhoista normeista poikkeavalta ollakseen kaunista tai hyvää. (Kushner 2014). Kun katseemme muuttuu ja avartuu, saamme aistia uusia innovaatioita. Hyvinvointia ei pidä kuitenkaan jättää taka-alalle, vaan jokaisen tulisi vaatia uusilta rakennetuilta ympäristöiltä yhä parempia ratkaisuja sekä oman hyvinvointimme että maapallon hyvinvoinnin vuoksi.

Tero Timonen (PsT, dosentti)

terotimonen

Kristina Timonen (FM)

kuva

Lue lisää: Ihminen ja ympäristö – elämänpiiri vaikuttaa -koulutuksesta

Lähteet

Baan, Iwan (2013). Ingenious homes in unexpected places. TED Talks 9/2013. https://www.ted.com/talks/iwan_baan_ingenious_homes_in_unexpected_places

Gates, Theaster (2015). How to revive a neighborhood: with imagination, beauty and art. TED Talks 3/2015.https://www.ted.com/talks/theaster_gates_how_to_revive_a_neighborhood_with_imagination_beauty_and_art

Koolhaas, Jeroen & Urhahn Dre (2014). How painting can transform communities. TED Talks 10/2014. https://www.ted.com/talks/haas_hahn_how_painting_can_transform_communities

Kushner, Marc (2014). Why the buildings of the future will be shaped by… you. TED Talks 3/2014. https://www.ted.com/talks/marc_kushner_why_the_buildings_of_the_future_will_be_shaped_by_you

López, Virginia (2014). Caracas’s Tower of David squatters finally face relocation after eight years. Residents of 52-floor half-built skyscraper are being moved to new social housing complex an hour from city centre. The Guardian, 23.7.2014. http://www.theguardian.com/world/2014/jul/23/caracas-tower-of-david-squatters-relocation

Moomin (2015). Uudesta lastensairaalasta muumisairaala. Muumi-uutiset 28.9.2015. https://www.moomin.com/fi/blog/uudesta-lastensairaalasta-muumisairaala-2

Mundano (2014). Pimp my… trash cart? TED Talks 10/2014. https://www.ted.com/talks/mundano_pimp_my_trash_cart

Pholeros, Paul (2013). How to reduce poverty? Fix homes. TED Talks 5/2013. https://www.ted.com/talks/paul_pholeros_how_to_reduce_poverty_fix_homes

Wikipedia. Underground city. https://en.wikipedia.org/wiki/Underground_city

Venäjä-osaamista – onko sitä?

Keskusteluissa vilahtelee silloin tällöin sitkeä väittämä, että Suomesta on kadonnut Venäjä-osaaminen. Väittäisin, että ei ole mitään mystistä yhden käsitteen alle mahtuvaa Venäjä-osaamista, ainakaan kun puhutaan kaupasta ja liiketoiminnasta. Venäjän markkinat ovat olleet viime vuosina valtavassa myllerryksessä. Muuttuva toiminta- ja säädösympäristö muuttaa tapoja luoda strategiota, kasvaa ja tehdä kannattavaa liiketoimintaa tai hoitaa päivittäisiä rutiineja. Kyllä, Venäjän-kaupasta on tullut monimutkaisempaa, enemmän tietotaitoa ja jatkuvaa päivittämistä vaativaa työtä. Sitä se Venäjä-osaaminen on ja sellaista osaamista tarvitaan tämänpäivän liiketoimintaan. Siinä ei ole hitustakaan mystiikkaa.

Koulutusta ja seminaaritarjontaa on paljon – samoin kuin palveluntuottajia. Suomalais-Venäläinen kauppakamari on viime vuosina kehittänyt koulutuspalveluitaan tarjoamalla nopeasti muutoksiin reagoivia ajankohtaiskoulutuksia, joista aktiivisesti Venäjän-kaupassa toimivat yritykset saavat täsmäeväitä jokapäiväiseen liiketoimintaansa. Tilaisuuksien osallistujapalaute on ollut huippuluokkaa. Tällaiselle tarjonnalle on selkeä paikkansa ja kasvava kysyntä.

Entisessä opinahjossani Itä-Suomen yliopistossa vieraillessani syntyi ajatus, voisimmeko yhdessä tehdä enemmän tai eri tavalla. Voisimmeko kääntää Venäjä-osaamisen näkökulmaa hieman opiskelijan tai työelämässä toimivan asiantuntijan suuntaan. Puuttuuko meiltä ohjelman muotoon rakennettu työelämälähtöinen Venäjän-kaupan koulutus? Pohdinta johti ideaan monimuotoisesta kokonaisuudesta, jota voisi käyttää tutkinnon rakentamiseen, oman osaamisen näkyväksi tekemiseen tai yrityksen liiketoiminnan kehittämiseen. Karjalaiseen tapaan keskustelu on jatkunut vilkkaana ja on nyt konkretisoitumassa uudenlaiseksi koulutusyhteistyöksi. Jotain uutta, jotain vanhaa ja rajattomasti mahdollisuuksia tuottaa uutta Venäjä-osaamista – ilman mystiikkaa.

Jaana Rekolainen, tj

Suomalais-Venäläinen kauppakamari

 

Jaana_Rekolainen_lehdistokuva_4

Jaana Rekolaisella on yli 25 vuoden kokemus vastuullisista tehtävistä Venäjän- kaupassa, mm. SRV Yhtiöiden Moskovan edustuston päällikkönä ja markkinointipäällikkönä sekä Finlayson Forssa Oy:n vientipäällikkönä. SVKK:ssa hän on työskennellyt vuodesta 2009 ensin projektijohtajana, varatoimitusjohtajana ja vuodesta 2016 toimitusjohtajana.

 

Lue lisää: Onnistu liiketoiminnassa Venäjällä –koulutusohjelma

Oikeus koulutukseen ja työhön!

Työni yksi antoisimpia tehtäviä on kulkea kertomassa Avoimista korkeakoulumahdollisuuksista eri tilaisuuksissa. Yhteistyöverkostomme Karelia-ammattikorkeakoulun, Pohjois-Karjalan Aikuisopiston ja Pohjois-Karjalan kesäyliopiston kanssa jalkaudumme etenkin Pohjois-Karjalassa eri paikkakunnille. Tänä keväänä käymme ainakin Liperissä, Kiteellä, Enossa, Nurmeksessa ja olemme jo käyneet Kontiolahdella ja Ilomantsissa. Syksyllä suuntana ovat toiset paikkakunnat.

Aluetoiminta on minun näkökulmastani, myös maakunnassa asuvana, hyvin tärkeää. Koulutuksellinen tasa-arvo on ollut yksi avoimien korkeakouluopintojen kantavia perusvoimia ja edelleen sen merkitys on monella tavalla hyvin suuri. Koulutus (ja sen kautta syntyvä hyvinvointi) kuuluu kaikille! On ilo kertoa niistä monenlaisista opiskelumahdollisuuksista, joita verkko- ja monimuoto-opinnot tuovat tullessaan eri asteilla.

Koulutustoreilla vierailee useimmiten opiskeluista hyvin kiinnostuneita opiskelijoita ja keskustelemme paljon erilaisista tavoitteista. On surullista kuulla usein – yhä useimmin – viestiä, kuinka työttömyys verottaa ihmisten jaksamista ja henkilökohtaisista ponnisteluista huolimatta työtä ei alueelta löydy. Tilanteen pitkittyessä se luo turvattomuuden tunnetta, eikä enää tee mieli ponnistella tulevaisuuden eteen, koska tuntuu siltä, ettei se kuitenkaan auta tilanteeseen.

Ei ole myöskään ratkaisu ajatella, että paikkakuntaa olisi helppo näissä tilanteissa vaihtaa. Sillä, niin kuin sanotaan – mihin sitä ihminen kotoaan haluaisi lähteä.

Tämän ajan työllistymiskysymykset ovat monipolvisia. Hyvästäkin pohjakoulutuksesta huolimatta voi olla, ettei työtä löydy. Näihin tilanteisiin ei koulutuskentällä ole välttämättä yksiselitteistä ratkaisua, vaan asiakkaalle parhaimman ratkaisun löytymiseksi meidän tarvitseekin tarkastella ristiin eri koulutusorganisaatioiden tarjontaa, jotta voimme koulutuksiemme yhteisvaikutuksesta tarjota asiakkaalle sellaisen kombinaation, joka hyödyttää häntä eniten soveltuvan osaamisen kasvattamiseksi. Ja toivottavasti tuottaa myös elämän yhden perusedellytyksistä, työtä.

Itse uskon vahvasti elinikäisen oppimisen voimaan, uskon myös siihen, ettei opiskelu mene koskaan hukkaan vaikkei koulutuksen vaikutus heti näkyisikään. Jokainen opintojakso kuljettaa meitä elämänpolulla kohti jotain toista tavoitetta, tai osoittaa, ettei tämä ollutkaan se suunta, mihin haluan mennä. Polku kulkee eteenpäin ja kulkija sen mukana. Jokainen koulutus rakentaa sitä edelleen.

Opiskelutavoitteita kannattaa toki hyvin ennakkoon pohtia ja tutkailla oman tavoitealansa näkymiä niin työllisyyden kuin palkkauksenkin osalta. Hyviä eväitä tähän tarjoaa yliopiston tekemät rekrytointiselvitykset, foreammatti – palvelu sekä töissä –palvelu. Niitä selailemalla saa hyvin käsityksen siitä, millä alueella minkäkin alan ammattilaisia tällä hetkellä ja tulevaisuudessa tarvitaan.

Tiina Juurela, opinto-ohjaaja

 

Koulutustoritiedot löydät Aikuiskoulutuksenvoiman verkkosivuilta
http://www.aikuiskoulutuksenvoima.fi/
Itä-Suomen yliopiston teettämiä selvityksiä valmistuneiden työllistymisestä

http://www.uef.fi/opiskelu/valmistuneiden-sijoittuminen
Foreammatti

https://www.foreammatti.fi/index
Töissä

http://www.toissa.fi/

Tietoista päätöksentekoa

Edellisessä tietoisuustaitoja käsittelevässä blogissani kirjoitin huomion suuntaamisesta, huomion palauttamisesta ja myös harjoituksien tavoitteettomuudesta. Tarkennettakoon, että tavoitteettomuus liittyy siis harjoitukseen, ei elämiseen yleensä. Jos työtehtävänä on suunnitella, niin suunnitellaan, eikä hötkyillä muita asioita. Suunnittelu vain tehdään tietoisesti läsnäollen. Tässä kirjoituksessa pyrin avaamaan tietoisuustaitojen muita osatekijöitä; tietoisuus, hyväksyntä, läsnäolo.

Tietoisuus tarkoittaa sitä, että harjoituksena aikana otamme askeleen taakse päin ja pyrimme tarkkailijan positioon. Jos harjoituksena on hengityksen seuraaminen, niin harjoituksen aikana tarkkailemme hengitystä uteliaasti: kuinka se virtaa tällä kertaa, missä kehonosassa se tuntuu, mitä aistimuksia hengitykseen liittyy ja kuinka se liikuttaa kehoamme. Hengitys on automaattista (toki voimme siihen vaikuttaa), joten se on hyvä harjoituksen kohde.

Tietoisuus tapahtuu ennen sanoja, käsitteitä tai tulkintoja. Harjoituksen aikana saatamme huomata huomion suuntautuvan muualle kuten ääni-, haju-, tunto- ja makuaistimuksiin, kehotuntemuksiin, ajatuksiin ja tunteisiin. Tietoisuus on tietoa tietoisuuden kenttään ilmenevistä asioista ilman tulkintaa tai luokittelua. Tietoisuus on ilman käsitteitä. Alkuvaiheessa voi olla hyödyllistä nimetä minne huomio vaeltaa tai mitä tietoisuuteen pulpahtaa. Tämä auttaa ottamaan askeleen taakse päin, mutta myös nimeämisessä vältämme tulkintaa. Tietoisuuteen noussut asia palautetaan aistimukseksi tai mielen sisällöksi:

arttu-puhakka-tietoisuustaidot-5

Harjoitusta leimaa hyväksyntä ja vastaanottavaisuus. Harjoituksen aikana tietoisuuteen nousevaa ajatusta, tunnetta tai aistimusta ei pyritä muuttamaan tai arvottamaan hyväksi tai pahaksi, vaan se otetaan vastaan sellaisenaan. Se on vain ajatus, tunne tai aistimus. Harjoituksen aikana voimme vain todeta tunnesävyn (neutraali, positiivinen, negatiivinen). Näin kasvaa kykymme vastaanottaa mitä tahansa eteen ilmeneekin. Koemme tunteita, saamme ajatuksia, tunnemme aistimuksia, mutta emme jää niihin kiinni tai emme niistä ärsyynny. Harjoituksen aikana antaudumme kokemukselle siten, kun se avautuu hetki hetkeltä.

Läsnä olemiseen liittyy kaksi asiaa. Oleminen ja tämä hetki. Harjoituksien aikana olemme läsnä tässä hetkessä, emme pohdi mennyttä tai tulevaisuutta. Ja jos tarkkoja ollaan, niin tämä hetki on ainoa oikea hetki. Mennyt on jo mennyt, ja ehken mielikuviemme vääristämä. Tulevaisuus on tulevaisuutta, joten sitä ei ole olemassa. Harjoitukset ovat olemista (ei-tekemistä). Olemme tässä hetkessä ja sen kanssa, mitä ikinä tietoisuuteen tupsahtaakin. Jos ja kun mieli vaeltaa muualle, niin lempeän jämäkästi palautamme huomion tähän hetkeen ja harjoituksen kohteeseen.

Edellä kuvattujen harjoituksien myötä tulemme tietoiseksi, kun huomiomme vaeltaa ja osaamme palauttaa sen haluttuun kohteeseen. Osaamme keskittyä meneillään olevaan tehtävään, esimerkiksi projektin suunnitteluun. Tulemme tietoiseksi ajatuksista, tunteista, kehollisista aistimuksista ja tuntemuksista; emme enää niin paljoa reakoi ajatuksiin, tunteisiin, aistimuksiin. Näin voimme tehdä enemmän tietoisia päätöksiä, kuinka tilanteessa toimimme.

Arttu Puhakka
@arttucoach
arttupuhakka.com
Puhakka työskentelee Itä-Suomen yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut Aducatessa ratkaisukeskeisenä valmentajana, tietoisuustaito (mindfulness) ohjaajana ja työyhteisökouluttajana.

Uudistuminen uskomuksen varassa?

…ratkaisevaa kuntien tulevaisuuden kannalta on paikallisten olosuhteiden ja valtion kuntapolitiikan lisäksi se, miten kunnassa suhtaudutaan uudistukseen ja uuteen rooliin, ja minkälainen kyky kunnalla on uudistua.”  -Anni Jäntti, Kunta, muutos ja kuntamuutos, 2016

Maakuntauudistus, sote-uudistus ja digitalisaatio muuttavat kuntakenttää. Jäntin väitöskirjan mukaan uudistus voi vahvistaa kuntien merkitystä, mutta se edellyttää uudistumista.

Mitä on uudistuminen? Asioiden tekemistä uudella tavalla. Jotta asiat voi tehdä uudella tavalla, niin pitää oppia. Jotta voi oppia uutta, niin pitää olla uskoa omaan oppimiskykyyn.

Carol Dweck, Stanfordin yliopiston professori lanseerasi mindset ajattelun vuonna 2008. Mindset viittaa ihmisen uskomukseen omasta kyvystä ja vahvuudesta. Fixed mindsetin omaavat ihmiset uskovat, että heidän kykynsä ei muutu, älykkyyttä ei voi kehittää ja että onnistuminen perustuu lahjakkuuteen. He asettavat itselleen suoritustavoitteita, joiden funktiona saada vahvistusta omalle kyvylle ja älykkyydelle. Jos he saavat huonoa palautetta, jos asia etenee ”nihkeästi” tai jos asia tuntuu työläältä, niin he kokevat olevansa ”huono” ko. asiassa ja että heillä ei ole tarvittavaa lahjakkuutta asiaan. Näin he kokevat negatiivisia tunteita sekä saattavat syyttää itseään epäonnistumisesta.

Growth mindsetin omaavat ihmiset uskovat, että heillä on kyky muuttua ja kasvaa. He asettavat oppimistavoitteita. Näille ihmisille palaute kertoo sen hetkisestä osaamisesta, mutta palaute ei mittaa ihmisen kykyä ja potentiaalia pitkällä aikavälillä. Heillä fokus on oppimisessa. He pyrkivät oppimaan lisää ja parantamaan toimintaansa, jos sillä hetkellä eivät suoriudu tehtävästä vaaditulla tavalla. He käyttävät sisäistä motivoivaa puhetta haasteiden kohtaamisessa sekä yrittävät aikaisempaa enemmän ja etsivät uusia toimintatapoja entisten tilalle, jos nykyinen toimintatapa ei tuota tuloksia. Growth Mindset on uskoa kykyyn uudistua.

Mindset ei ole pysyvä tila, vaan muuttuva uskomus. Mindset on myös tilanne- ja asiakohtainen. Jos ihminen päättää, niin hän voi muuttaa oppimiseen liittyvää uskomustaan. Oppiminen kuitenkin edellyttää tunnehinnan maksamista.

Vaikean uuden asian haltuun ottaminen ei aina tunnu kivalta, mukavalta ja sujuvalta. Joskus oppiminen on kompurointia, virheitä, epäonnistumisia, uudelleen kokeiluja ja askeleita taakse päin. Joskus oppiminen edellyttää sinnikkyyttä, kykyä sietää vastoinkäymisiä ja kykyä ottaa vastaan turhautumista. Sitkeys liittyy resilienssiin, kykyyn ponnahtaa takaisin vastoinkäymisen jälkeen. Resilienssi on kyky ja taito, jota voidaan vahvistaa.

I have not failed. I’ve just found 10,000 ways that won’t work.– Thomas Edison

Uudistuminen on siis uskomuksen varassa, mutta riittääkö se? Oppiminen edellyttää myös rakenteita ja mahdollisuuksia, ja näitä Siilinjärven kunnassa vahvistetaan Kevan rahoittamalla hankkeella. Esimiehet pääsevät valmennukseen, jossa he saavat käytännön välineitä motivaation johtamiseen, oppimiskeskeisyyden (Growth Mindset) vahvistamiseen ja resilienssin kasvattamiseen. Työntekijät pääsevät valmennukseen, jossa keskeisenä teemana on resilienssi ja oppiminen. Kunta sijoittaa henkilöstöönsä, jotta myös tulevaisuudessa työn tekeminen voisi tuntua sujuvalta ja ihmiset voisivat kokea onnistumista ja edistymistä. Mielestäni kertoo uskosta henkilöstöön ja uskosta uudistumiseen.

…ratkaisevaa kuntien tulevaisuuden kannalta on paikallisten olosuhteiden ja valtion kuntapolitiikan lisäksi se, miten kunnassa suhtaudutaan uudistukseen ja uuteen rooliin, ja minkälainen kyky kunnalla on uudistua.”  -Anni Jäntti, Kunta, muutos ja kuntamuutos, 2016

 

Arttu_kasvokuvapieni_By_Alias_StudiotArttu Puhakka
ratkaisukeskeinen valmentaja
arttu.puhakka.com
etunimi.sukunimi@uef.fi

Puhakka pitää mm. Growth Mindset työpajoja, joiden tarkoituksena on vahvistaa uskoa oppimiskykyyn.

Lähteet:

Jäntti, Anni 2016. Kunta, muutos ja kuntamuutos. Väitöskirjatutkimus. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0238-2

 

Tietoisuustaidot tietotyössä – keskittyminen ja huomion palauttaminen

Tietotyöläisen tärkein tehtävä on ajatella. Lisäarvoa tuotamme ajattelemalla, tuottamalla uusia ja entistä parempia ratkaisuja. Kaikki ajatukset ja ajatustavat eivät välttämättä ole hyödyllisiä. Voi olla, että meillä on aikaisemmin opittu tapa ajatella, joka ei enää toimi. Tämän takia olisi hyödyllistä tiedostaa hyödylliset ja haitalliset ajatukset ja ajattelutavat. Tuotteliaan ajatustyön esteenä voi myös olla keskittymiskyvyn puute.

Tietoisuustaitojen avulla

  • olemme tietoisia siitä mitä mielessä liikkuu työpäivän aikana
  • tunnistamme hyödyllisiä ja haitallisia ajatuskulkuja sekä mitä impulsseja saamme ympäristöstämme ja kuinka niihin reagoimme
  • huomaamme keskittymisen karkaavan ja osaamme palauttaa huomion haluttuun kohteeseen
  • kehitämme kykyä ottaa vastaan (esimerkiksi stressiin liittyvät) negatiiviset tunteet toimintakykyä ylläpitävällä tavalla
  • huomaamme ajattelua avaavia myönteisiä tunteita
  • pidämme huolta tärkeimmän työvälineemme aivojen hyvinvoinnista.

Tietoisuustaitoja voi lähestyä esimerkiksi keskittymiskyvyn näkökulmasta, joka on yksi (mutta varsin suppea näkökulma aiheeseen). Tehdään pieni testi, jota varten tarvitset kynän ja paperia. Ajasta kännykkä hälyttämään 2-3 minuutin kuluttua. Sulje silmäsi ja suuntaa huomio hengitykseen. Tunne sisään- ja uloshengitys. Pyri pitämään huomiosi vain ja ainoastaan hengityksessä 2-3 minuutin ajan. Ajan päätyttyä kirjoita paperille kaikki ne asiat, jonne huomiosi harhaili harjoituksen aikana.

Jos teit edellä olevan harjoituksen ja jos et ole aikaisemmin harjoittanut tietoisuustaitoja, niin luultavimmin huomiosi harhaili ääniin, ajatuksiin, kehon tuntemuksiin, aistiärsykkeisiin tai jonnekin muualle. Työpäivän aikana tämä voi näyttäytyä keskittymiskyvyn herpaantumisena. Yrität keskittyä työtehtävääsi, mutta huomiosi harhailee pomosi kenkien kopinaan (ääni), ruokalasta leijailevaan kaalilaatikon tuoksuun (haju), kutinaan vasemmassa pakarassa (tunto), jomotukseen vasemmassa lavassa (kehoaistimus), huoliajatukseen tekemättömästä työtehtävästä (ajatus). Huomiosi säntäilee tekeillä olevan työtehtävän ja kaikkien eri huomiotasi kiinnittävien kohteiden välillä. Tehokasta ja tuottavaa?

Keskittymiskyky, kyky suunnata huomio kohteeseen ja ylläpitää huomiota kohteessa häiriötekijöistä huolimatta on yksi tietoisuustaitojen komponentti. Mediassa näkyy siteerattavan tutkimuksia, joiden mukaan tietoisuustaitojen harjoittaminen vahvistaa keskittymiskykyä. Tämän takia monet toivovat tietoisuustaitojen vahvistavan heidän keskittymiskykyään. Tietoisuustaitojen harjoittamisen yksi mahdollinen este on kuitenkin tavoitteellisuus. Mikäli tietoisuustaitojen harjoittaja tavoittelee raudanlujaa keskittymistä (että huomio pysyy vain ja ainoastaan hengityksessä) niin hän joutuu pettymään (ainakin ensi alkuun). Harjoittamaton mieli harhailee ja suuntautuu muualle, erityisesti kun huomiokenttään tulee uutta, yllättävää ja kiinnostavaa (nk. orientaatio). Harjoittamaton mieli vaeltaa.

Tietoisuustaitojen komponentteja ovat huomion taitava suuntaaminen ja palauttaminen haluttuun kohteeseen, tietoisuus mielen sisällöistä, vastaanottaminen ja hyväksyminen sekä läsnäolo hetkessä. Kun harjoituksen aikana suuntaamme huomiomme esimerkiksi hengitykseen, niin olemme tietoisia hengityksestä, seuraamme hengityksen kulkua hetki hetkeltä siten kun se harjoituksen aikana sattuu kulkemaan ilman aikomusta muuttaa sitä millään tavalla. Harjoitus on siinä mielessä tavoitteeton, että harjoituksen ei pidä tuntua tietyltä tai sujua tietyllä tavalla. Harjoituksena aikana vain olemme ja seuraamme hengitystä katselijan roolissa.

Tietoisuustaitoharjoituksen intentiona (ainakin ensi alkuun) on tulla tietoiseksi, kun huomio vaeltaa muualla ja lempeän jämäkästi suunnata huomio takaisin hengityksen seuraamiseen. Tietoisuustaitojen harjoittaminen (näin ensi alkuun) on ainaista huomion palauttamista kohteeseen.  Vähitellen harjoituksen ”sivutuotteena” keskittymiskyky saattaa vahvistua. Tietoisuustaitojen harjoittajalle syntyy vähitellen myös kyky havainnoida mielen sisältöjä aivan kuin askeleen kauempaa. Tämä mahdollistaa hyödyllisten ja haitallisten ajattelutapojen tunnistamisen.

Tietoisuustaidoilla on monia myönteisiä ”sivuvaikutuksia”, jotka tulevat ilmi tutkimuksien kautta. Tietoisuustaitojen harjoittaminen on paradoksaalista. ”Sivuvaikutuksien” tavoittelemisesta pitää luopua, jotta ne voivat ilmestyä (, jos ne ovat ilmestyäkseen.)

Arttu Puhakka

Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen valmentaja ja tietoisuustaito (mindfulness) ohjaaja

 

 

Luopuminen ja resilienssi

Olen harrastanut kiipeilyä vuodesta syksystä 2005 lähtien. Kiipeily lähti liikkeelle vanhassa kössikopista, johon oli rakennettu kiipeilyseiniä. Näiden seiniä sisällä opin kiipeilytekniikkaa ja käyttämään kiipeilyvarusteita. Sain monta uutta kaveria, joiden kanssa ihmeteltiin ja opiskeltiin kiipeilytekniikkaa. Joensuuhun rakennettiin siihen aikaan Suomen korkein kiipeilyseinä, jolla talven aikana vietin monta iltaa ja viikonloppua. Nopeasti pääsin köysikiipeilyyn mukaan ja kiipeilytoverit ystävällisesti painostivat hankkimaan köyden ja kasan jatkoja (kaksi ruuvisulkurengasta, joiden välissä on pätkä nauhalenkkiä). Keväällä lumen peittäessä maan minut houkuteltiin mukaan kalliolle, jossa yritin kiivetä. En päässyt ylös kylmillä tunnottomilla sormilla edes helpointa reittiä (Paljasjalkainen 4), ja tästä huolimatta olin innoissani.

Seuraavat vuodet kuluivat suomalaista kalliota halaillen ja ihastellen. Koin kehittyväni. Sain kiivettyä yhä vaikeampia ja vaikeampia reittejä. Luin ahkerasti kiipeilykirjallisuutta ja laadin itselleni harjoitusohjelmia. Parhaimmillaan kävin kiipeilemässä 3-4 kertaa viikossa. Lumien sulaessa viikonloput menivät metsässä kalliolla tai tien päällä uusia kiipeilykalliota kohti. En kokenut olevani lahjakas, vaan enemmänkin innostuksen ja  sinnikkään harjoittelun ansiosta hitaasti kehittyvä kiipeilijä. Mutta kehityin, onnistuin ja iloitsin. Kiipeily tunkeutui miltei kaikkialle; eräällä E-Suomen suuntautuneella kiipeilyreissulla Happoradion Ihmisenpyörä laulun sanat muuttuivat ”Puhu mitä puhut mutta kiipeilyä älä lopeta”.  Vaimoni totesi minun hymyilevän onnellisesti palatessani kiipeilyreissuilta, vaikka olin väsynyt, hikinen, naarmuilla ja kolhiintunut. Pääsin Italiaan, Saksaan ja Turkkiin kiipeilemään. Suureellisesti suunnittelin ulkomaanmatkoja jokaiselle vuodelle.  Kehitys jatkui. Kiipeilytekniikka ja voimat kehittyivät, ja rohkenin kokeilla rajojani. Aloin harjoitella itselleni vaikeita reittejä (muille helppoja). Pitkällisen (kolme vuotta) työn tuloksena kiipesin itsellesi ne vaikeimmat reitit (Kluutch 7a, Primavera de las Ficas 7a, Outolintu 7a). Sain myös mahdollisuuden kirjoittaa nimeni suomalaiseen kiipeilyhistoriaan avaamalla uusia kiipeilyreittejä Itä-Suomeen (mm. Itkupotkuraivari 6c, Vaaleanpunaista Pamelaa 6b, 9 pulttia tietoiseen hyväksyvään läsnäoloon 6b+). Mallia identiteettiin otin kiipeilylegenda Fred Nicolelta, joka kuvasi itseään: ”I am a climber”. Kiipeily oli tempaissut minut mukaansa siinä määrin, että myös minä kutsuin itseäni kiipeilijäksi.

Elämä on luopumista, niin sanotaan. Kaksi vuotta sitten 5., 6. ja 7. kaularangan nikaman väleissä tapahtui jotain, joka ilmeni vasemman käden puutumisena. Diskusväli oli kaventunut ja juuriaukot kaventuneet. Vasen käsi säteili kipua ja sormet puutuivat. Syksy meni toipuessa, kiipeily oli katkolla, surua ja alakuloa oli ilmassa. Vuodenvaihteen jälkeen pääsin jälleen kiipeilemään, joka minua suuresti ilahdutti. Pääsin jälleen kokemaan kiipeilyn vapautta, kuulumaan kiipeilijöiden joukkoon ja turisemaan kiipeilystä ja kaikesta muustakin.

Viime kesänä niskavaiva iski kesken polkupyöräilyn. Vasen käsin puutui, pisteli ja säteili. Toiveikkaani odotin pari viikkoa. Kokeilin varovaisesti kuntosalia ja kiipeilyä. Vaivat pahenivat liikunnasta ja mukaan tuli migreeni. Päätin pitää pidemmän tauon. Kuntosali alkoi vähitellen toimia, kun löysin niskaystävälliset liikkeet. Mutta migreeni iski aina kiipeilyn jälkeen. Pommittava kipu päässä. Näin tein tuskallisen päätöksen ja luovuin itselleni tärkeästä tekemisestä. Sen myötä koin elämääni jäävän (kiipeily)kaverien ja innostavan liikunnan kokoinen aukko. Iso kuin mikä. En ollut enää kiipeilijä.

Resilienssiin (kyky ponnahtaa takaisin vastoinkäymisen jälkeen) liittyy luopuminen. Mitä on luopuminen? Jos luopuu jostain, niin ”ei tee jotain mitä ennen teki”, ”ei omista jotain mitä ennen teki”, ”ei ole jotain mitä ennen oli”. Raimo Lappalainen (professori) hyvin kuvaa hyväksyntää, että se on ”hyväksyntä on kontrollin vastakohta”. Hyväksyntään liittyy negatiivisia tunteita. Hyväksyminen ei tunnu mukavalta. Se tuntuu kurjalta. Lappalaisen mukaan hyväksyminen ei ole rationaalinen asia, se on tunnekokemus. Negatiiviset tunteet otetaan vastaan sellaisenaan ja niiden annetaan jopa kasvaa. Luopumiseen liittyy suru ja haikeus.

Helsingin hiippakunnan piispa (1991-2010) Eero Huovinen  kirjoitti kolumnissaan: ”Vaikka luopuminen on synkkä aihe, sen miettiminen opettaa paljon. Jokainen asia, josta luovumme, kertoo siitä, mitä olemme saaneet. Samalla kun on pakko jättää jotakin taakse, voi muistaa sen, mitä hyvää on kokenut.” Kiipeily antoi minulla kasan kavereita, upeita kokemuksia luonnossa, onnistumisen tunteita. Se opetti minulle kärsivällisyyttä, takaiskujen kohtaamista, keskittymistä olennaiseen, pelon ja jännityksen kohtaamista, yrittämistä ja sitkeyttä. Näin negatiivisten tunteiden sijalle tuli kiitollisuus, joka lienee yksi voimakkaimmista myönteisistä tunteista.

Luopumisen loogisena seurauksena on tyhjyys. Se iso aukko, jotka kiipeily ei nyt ole täyttämässä. Se aukko on nyt tyhjä. Tyhjyys mahdollistaa, että se täyttyy. Kiipeilyn tilalle tulee jotain muuta. Luopuminen avaa siis mahdollisuuden jollekin uudelle. Jos elämä on luopumista, niin se on myös uuden saamista.

Resilienssi on kyky, jota voimme vahvistaa. Resilienssiä tarvitsemme koko (työ)elämän ajan. Kohtaamme takaiskuja ja esteitä, joista emme pääse yli, ali tai läpi. Resilienssi on osa (ura)hyvinvointia. Resilienssitaitoihin liittyy negatiivisten tunteiden kohtaaminen tavalla, joka tukee toimintakykyä. Resilienssiä vahvistaa myönteiset tunteet. Resilienssitaitoihin liittyy kyky vaihtaa näkökulmaa sekä taito hyödyntää vahvuuksiaan uusissa asioissa. Resilienssi lienee Growth Mindsetin yksi osatekijä. Ja resilienssit ihmiset omaavat myötätuntoa itseään ja toisia kohtaan. Näitä kaikki taitoja voidaan harjoitella mm. optimaalisen toimintakyvyn menetelmin.

Arttu

Kirjoittaja toimii Aducatessa ratkaisukeskeisenä valmentajana, työyhteisökouluttajana ja tietoisuustaitovalmentajana

Hevosen tuoksun taika

Nenä kiinni hevosen kaulassa, tamma kuuntelee ja hapuilee suulla hupun reunaa. Tyttö halaa ponia ja kehuu sitä. Rajatonta riemua. Kehuvat toinen toisiansa. Poninpallukka ei suostunut millään ravaamaan ja estettä koetettiin ylittää useamman kerran. Lopulta se onnistui. Lapsi ohjasi ponia, määrätietoisesti eteenpäin, näytti esimerkkiä, johti laumaa – ja lopulta poni ravasi ja ylitti esteen. Onnistuminen!

Olemme sosiaalipedagogisella ponitoimintatunnilla, jolla tällä kertaa tehdään yhdessä agilitya. Kokeillaan, miten saamme yhdessä rakennetut tehtävät tehtyä ponin kanssa. Mitä poni pelkää? Miten voimme auttaa sitä, ettei se enää pelkää? Onko joku este, jota joudumme harjoittelemaan, jotta tehtävä lopulta onnistuu? Sama juttu kuin elämässä, jos ei heti onnistu, niin yrittää uudelleen, ja sitten onnistuu.

Toiminnassa yhdistyvät sosiaalipedagogiikan kulmakivet: toiminnallisuus, yhteisöllisyys ja elämyksellisyys sekä tietysti tavoitteellisuus. Esimerkkitoiminnassa agility kannustaa rohkeuteen, rauhoittaa keskittymään tehtävään, auttaa toimimaan yhdessä jonkun muun – ponin ja joskus myös ryhmän kanssa, kehittää motoriikkaa monella tavalla sekä muistuttaa myös ohjeiden noudattamisen tärkeydestä. Ohjaaja opastaa ja ennen kaikkea kannustaa, vahvistaa lapsen jo osaamaan – kyllä sinä pystyt, katso miten hienosti poni toimii sinun kanssasi. Se luottaa.

Ohjaajan tehtävä on huolehtia, että tavoite ei unohdu, jotta sosiaalipedagogiikan kulmakivet ovat todella mukana toiminnassa ja suurien eläimien kanssa toimiessa ei turvallisuusnäkökulmaa voi korostaa liikaa – ohjaaja vastaa siitä, että toiminta on niin turvallista kun se vain voi olla.

Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan täydennyskoulutusta on toteutettu jo 2000-luvun alkupuolelta alkaen. Tästä syystä Itä-Suomen Yliopiston toiminta-alueen vaikutuspiirissä on lukuisia sosiaalipedagogisia hevostoimintaohjaajia, jotka tekevät monipuolista työtä syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Toimintaa toteutetaan hyvin erilaisiin tarpeisiin ja hyvin erilaisissa toimintaympäristöissä. Osa toiminnasta tehdään osana perhekotien toimintaa, osa yksittäisen palvelun tuottajan järjestämänä. Toiminnan sisällöt varioivat sen mukaan mitä tarpeita asiakkailla on ja minkä alan tausta toimijalla itsellään on. Toiminta sopii lastensuojelun ehkäiseväksi toiminnaksi, ikääntyneiden päivätoimintaan tai päihdekuntoutujien tukemiseen. Kaikkea sosiaalipedagogista hevostoimintaa yhdistää kuitenkin yksi asia – hevosen tuoksun taika.

Tiina Juurela
Sosiaalipedagoginen hevostoimintaohjaaja

tyttojaponi

Kuva: Kaksi erottamatonta lasta. Ihmislapsi 9-vuotta, ponilapsi 4-vuotta, keksimässä uusia ”poniuksia” kesälaitumella kesällä 2016.

Hakuaika seuraavaan Sosiaalipedagogiseen hevostoimintaohjaaja koulutukseen on käynnissä
https://www.uef.fi/web/aducate/-/2017-ennakkotietoa-sosiaalipedagoginen-hevostoiminta-syrjaytymisen-ehkaisyssa-ja-sosiaalisessa-kuntoutuksessa-taydennyskoulutus-25-op-

Sosiaalipedagoginen hevostoimintayhdistys ry

http://www.hevostoiminta.net/

Ajatuksia Kirjalliset työt tutuiksi – opiskelutaitoillan teemasta

Tieteellinen kirjoittaminen on yksi yliopisto-opiskelun perustaitoja, joita harjoitellaan koko opintojen ajan. Oppimistehtäviä, referaatteja, esseitä, oppimispäiväkirjoja, opinnäytteitä. Monista meistä kirjoittaminen tuntuu aluksi hankalalle… Miten kirjoittaa kiinnostavaa tekstiä, jonka joku haluaisi lukea? Miten kirjoittaa tekstiä, joka on muodollisesti ja teknisesti oikein? Miten käyttää lähteitä niin, että kukaan ei syytä plagioinnista?

Tieteellisen tekstin kirjoittaminen alkaa perehtymällä lähdeaineistoon eli toisten kirjoittamiin kirjoihin, artikkeleihin, nettisivuihin. Jotta voi muodostaa oman käsityksensä aiheesta, siitä pitää olla paljon taustatietoa. Aihetta pitää luonnostella, miettiä kohderyhmää, valita näkökulmaa, opettajan tehtäväksiantoa. Sisältö on tärkeä, perustelut omille ajatuksille ovat tärkeitä, myös muotoseikat.

Kuitenkin tärkeintä on, miksi kirjoitan ja erityisesti kenelle.

Opiskelussa miksi ja kenelle -kysymyksiin on sinänsä helppo teknisesti vastata. Kirjallinen työ on usein suoritustapa, jolla saa opintojaksosta suoritusmerkinnän. Työn lukee opettaja ja joskus myös opiskelukaveri. Kuitenkin kannattaa miettiä myös kirjoittamisen ”perimmäisiä” tarkoituksia. Kirjoitan siksi, että opin lisää tästä aiheesta. Siksi, että jäsentelen ajatuksiani, käsittelen lähdeaineistoa sekä tutkimuksia uudella näkökulmalla sisällölliseksi kokonaisuudeksi ja kerron siitä muille.

Kohderyhmä vaikuttaa siihen, miten kirjoitan. Jos lukijana on opettaja tai työni on tieteellisessä julkaisussa, kirjoittamisen tapa on erilainen. Käsitemaailma on erilainen ja lähdeviitteiden merkitseminen on erityisen tärkeää. Perustelut miksi kirjoitan, mitä kirjoitan ja miten kirjoitan ovat osa kirjoitustyön mittavaa ajatteluprosessia.

Kirjoittaminen on siis prosessi, joka ei synny hetkessä.

Tekstiä tulee muokata, ajatusta pitää jäsentää, tekstin pitää antaa välillä ”levätä”, sisällöstä ja tekstin luettavuudesta pitää saada palautetta. Mutta ennen kaikkea pitää kirjoittaa ja harjoitella. Vain kirjoittamalla oppii.

Aihetta on käsitelty opiskelutaitoillassa, joita toteutetaan yhteistyössä eri seitsemän eri avoimen yliopiston ja yhden kesäyliopiston kanssa. Muita aiheita tänä syksynä on ollut mm. tenttiin valmistautuminen ja tenttivastaustekniikka, opintojen suunnittelu ja ajankäyttö. Tulossa nyt marraskuussa ”Kun google ei riitä? Tiedonhaun perusteet”. Tutustu www.opiskelutaidot.fi –sivuihin ja sieltä löytyviin materiaaleihin. Ja tervetuloa osallistumaan iltoihin!

KirjoiSaramäki Leila aducatettaja Leila Saramäki (@LeilaSaramki)on Itä-Suomen yliopiston avoimen yliopiston opinto-ohjaaja, joka on kovin innostunut opinto-ohjaajan työstään sekä ohjauksen kehittämisestä ja haluaa kannustaa kaikkia opiskelun polulle. Mottona: Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa aikuisopiskelua.

Lue edellinen blogini täältä

Ratkaisu- ja oppimiskeskeisyys

Olen toteuttanut SF Growth -hanketta jo yli puoli vuotta. Käytännössä tämä on tarkoittanut ratkaisukeskeisyyden ja Growth Mindsetin esittelemistä ja kokeilemista työpaikoilla, toimintatapojen ja -ohjeiden ratkaisukeskeisyyden arviointia, kehittämisehdotuksia ja ratkaisukeskeisyyden levittämistä.

Mitä se ratkaisukeskeisyys sitten on? Mistä tunnistaa ratkaisukeskeisen toiminnan, vuorovaikutuksen ja toimintaohjeen? Tässä yhden sortin lista.

Voimavarojen huomaaminen
Ratkaisukeskeiselle toimintatavalle on ominaista toisten voimavarojen huomaaminen ja merkille paneminen. Voimavaroja ovat mm. henkilön tiedot, taidot, kyvyt, ominaisuudet ja sosiaaliset verkostot. Voimavarat auttavat tavoitteen saavuttamisessa. Joskus henkilö ei itse huomaa voimavarojaan, mikä vaikeuttaa tavoitteen saavuttamista. Tämän takia niiden huomaaminen ja esille tuominen on tärkeää.

Yrittämisen, edistymisen ja onnistumisen huomaaminen
Ratkaisukeskeiselle toimintatavalle on ominaista yrittämisen, edistymisen ja onnistumisen huomaaminen. Tämä tapahtuu vahvistavaa palautetta antamalla, mikä saa henkilön jatkamaan yrittämistä, asian edistämistä ja toistamaan onnistumista tuottavaa toimintaa. Yrittämisestä annettu palaute vahvistaa usko, että älykkyyden parantaminen ja tason nostaminen on mahdollista (Growth Mindset).

Sitkeyden huomaaminen
Growth Mindset on Carol Dweckin kehittämä käsite, joka kuvaa uskomusta oppimiskyvystään ja älykkyyden kehittämisestä. Fixed mindsetin omaavat ihmiset uskovat, että heidän kykynsä ei muutu ja älykkyyden kehittäminen ei ole mahdollista (ko. asiassa). Growth mindsetin omaavat ihmiset uskovat, että heillä on kyky muuttua, kasvaa ja kehittää älykkyyttään. Heillä fokus on oppimisessa. Growth Mindsetiä kuvaa ajatus, että sitkeä harjoitteleminen on tie asian haltuun ottamiseen ja tason nostamiseen. Ratkaisukeskeisyyttä ja Growth Mindsetiä vahvistava toiminta huomaa sitkeyden.

Oppimisen ja oppimisstrategioiden huomaaminen
Growth Mindsetin omaavat ihmiset asettavat oppimistavoitteita. He pyrkivät oppimaan lisää ja parantamaan toimintaansa, jos sillä hetkellä eivät suoriudu tehtävästä vaaditulla tavalla. Ratkaisukeskeisyyttä ja Growth Mindsetiä vahvistava toiminta tukee oppimistavoitteiden asettamista, suuntaa huomion kykyyn oppia uusia asioita ja sisältää vahvistavaa palautetta toimivista oppimisstrategioista.

Ongelmista tavoitteita
Ratkaisukeskeinen toimintatapa tukee ongelmien tavoitteellistamista. Ratkaisukeskeisyydessä ei niinkään kysytä mistä ongelma johtuu, vaan mitä ongelman tilalle toivotaan. Ratkaisukeskeinen toimintatapa kuvaa toivottua ja tavoiteltavaa käyttäytymistä, toimintaa ja vuorovaikutusta (sen siljaan, että kuvattaisiin mitä ei toivota).

Tavoitteellisuus ja tulevaisuussuuntautuneisuus
Ratkaisukeskeisyys ei niinkään katso peruutuspeiliin ja pohdi asioiden syitä. Ratkaisukeskeinen toiminta katsoo eteenpäin tavoitetta kohti ja kuvaa millainen on toivottu tulevaisuus.

Ratkaisupuheen tukeminen
Ongelmapuhe lisää ongelmapuhetta, ratkaisupuhe lisää ratkaisupuhetta. Ratkaisupuhe on yhteistä keskustelua asioista, joiden toivotaan muuttuvan sekä keskustelua keinoista saada kyseinen muutos tapahtumaan.

Oppimistavoitteiden asettaminen
Ratkaisukeskeisessä ja Growth Mindsetiä vahvistavassa toiminnassa asetetaan oppimistavoitteita tavoitteen saavuttamiseksi. Ne ilmaistaan esimerkiksi muodossa kehittyä, tulla joksikin, parantaa.

Ei-tietämisen-position hyödyntäminen ja kuunteleminen; arvostus, uteliaisuus
Ei-tietämisen-positio tarkoittaa omien ennakkokäsityksien ja mielipiteiden syrjään laittamista, jotta asianomainen voisi itse keksiä ratkaisun asiaansa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että asianosaisille ei anneta valmiita ratkaisuja, vaan he itse määrittelevät tavoitteensa ja menetelmät sen saavuttamiseksi.

Myönteisten poikkeuksien hyödyntäminen
Myönteinen poikkeus on tilanne, jolloin ongelma ei ole läsnä tai se ei ole niin paha. Ratkaisukeskeinen toiminta tutkii myönteisiä poikkeuksia ja pyrkii niistä löytämään vihjeitä ratkaisuista. Käytännössä tämä tapahtuu tutkimalla miten asiat olivat eri tavalla kuin nyt, mitä silloin tehtiin eri tavalla kuin nyt ja voiko tätä toistaa.

Toimintaan suuntautuminen ja kokeileminen
Ratkaisukeskeisessä toiminnassa edetään pienin askelin ja pyritään viemään ideat nopeasti toiminnaksi. Käytännössä tämä tapahtuu rohkaisemalla kokeilemaan eri vaihtoehtoja ja ratkaisuideoiden toteuttamista mahdollisimman nopeasti. Yleensä asian edistäminen aloitetaan pienin askelin, jotta asianomaiset kokisivat edistyvänsä asiassa. Pienikin edistyminen vahvistaa motivaatiota jatkaa.

sfgrowth-arttu-puhakka

Arttu Puhakka, ratkaisukeskeinen valmentaja ja työyhteisökouluttaja, tietoisuustaito-valmentaja, etunimi.sukunimi@uef.fi, arttupuhakka.com, @arttucoach

EU_ESR_FI_vertical_20mm_rgb VipuvoimaaEU_2014_2020_rgb

SF-Growth -hanketta rahoittavat mm. Etelä-Savon ELY-keskus ja Euroopan sosiaalirahasto (ESR).