Työelämän murros vaatii johtamisajattelun uudistamista!

Suomalaisessa työelämässä eletään murrosta, jossa monen osatekijän vaikutuksesta syntyy uudenlaisia työn tekemisen ja organisoimisen muotoja. Muutoshaasteiseen on kansallisella tasolla pyritty vastaamaan erilaisilla itseorganisoitumista suosivilla ratkaisuilla kuten kokeilukulttuurilla sekä perinteisiä rajoja ylittävällä yhteiskehittelyllä. Kokeilut kaikessa keskeneräisyydessään tuottavat käytännöllistä tietoa ja havaintoja idean tai työmuodon seuraavaan versiointiin ja parhaimmillaan palvelu, tuote tai toimintamalli kehittyy.  Kokeilukulttuurin sisäistäminen vaatii myös johtamisajattelun muuttamista!

Päivittäminen edellyttää luopumista vakiintuneista johtamiskäsityksistä, jotka ovat syntyneet nykyistä pysyvämmissä olosuhteissa. Omassa ammattikäytännössämme työelämän kehittäjinä olemme havainneet tämän luopumisen vaikeuden monen johtajan suurimmaksi haasteeksi. Aiemmin omaksuttujen, arkeen syvälle juurtuneiden mielen mallien tunnistaminen ja uudistaminen on työlästä. Tulevan hahmottaminen ja johtaminen kuitenkin edellyttää uusia ajattelumalleja.  

rawpixel-753977-unsplash_resize

Yksi tarpeeton menneisyyden jäänne on näkemys organisaatiosta hierarkiana. Moni johtaja uskoo edelleen valtasuhteiden voimaan ja hahmottaa uudistamisen hierarkiarakenteen päivityksenä, uutena organisaatiokaaviona. Niin ikään ajatus organisaatiosta pysyväluonteisena kokonaisuutena elää sitkeänä mielen mallina, vaikka muuttuvat käytännöt avaavat mahdollisuuden nähdä organisaatio jatkuvasti uudelleen muotoutuvana laajemman ekosysteemin osana.  Tämän myötä myös yksilökeskeinen johtamisajattelu tulisi vaihtaa systeemikeskeiseen ajatteluun.

Yksi askel ajattelun muutoksessa on maailman näkeminen avoimena, joskin hyvin monimutkaisena, erilaisista keskinäisriippuvuuksista rakentuvana systeeminä. Jotta tämän voi nähdä, perinteinen organisaation käsite kannattaisi  korvata organisoitumisen käsitteellä. Kaikkien toimijoiden välisten kytkentöjen lisääntyessä tulee tärkeäksi havainnoida kytkösten kehittymistä sekä uusia organisoitumisen tapoja. Staattinen hahmotus organisaatiosta on siis syytä vaihtaa dynaamiseen. Organisaatiosta on puhuttava tapahtumisena ja liikkeenä. Organisaatio ei ole jotakin, vaan sen on pikemminkin jatkuvasti tulossa joksikin.

Toinen askel on arvioida uudelleen johtamisihanteita, joista yksi on hallinnan ihanne. Liikkeessä oleva maailma synnyttää väistämättä epävarmuuksia. Siksi johtajien on hallintapyrkimyksen sijaan keskityttävä  edellytysten luomiseen sille, että kaikki systeemin toimijat voisivat tehdä hyvää yhteistyötä ja että he rohkenisivat tekemään toimintaa ohjaavia päätöksiä. Mitä monimutkaisemmaksi organisaation toiminta muodostuu, sitä tärkeämpää on, että sen jäsenet hahmottavat kokonaistoimintaa parhaiten vahvistavat yksinkertaiset periaatteet. Hallinnasta luopumisen seurauksena aiemmin ylläpidettyjä rajoja voidaan luovasti ylittää. 

Hallinnan ihanteen ohella on syytä kyseenalaistaa  myös ajatus organisaation tarkoituksesta. Tuloksen tekemistä pidetään yleisesti tällaisena. Tämän ajatuksen taustalla on uskomus, että organisaatio on tehokkaimmillaan hyödyntäessään ympäristöään maksimaalisesti. Lyhyellä välillä näin onkin. Enenevästi työntekijöille ovat tärkeitä muutkin kuin taloudelliset arvot. Pitkän aikavälin kannalta olennaista on se, mitä uutta organisaatio pystyy tuottamaan ympäristölleen, kuinka se edistää laajemman systeemin elinkelpoisuutta niukkenevien resurssien maailmassa. Tämä näkökulma synnyttää monille mielekkään motivaation työlle. Lyhyen aikavälin lopputulosten tavoittelun sijaan organisaatioita tulisi katsoa kehittyvinä prosesseina.  Itseorganisoituva systeemi hakee elinvoimaiset uomansa itse ja kehittää kokeilujen kautta uutta tekemistä. Tämän myötä johtamisen tärkeä tehtävä on vauhdittaa systeemin oppimista, uudelleen organisoitumista  ja ylipäätään tietoisuutta työtä ympäröivästä kokonaisuudesta.

Työelämää kehitetään siis muuttamalla todellisuuden hahmottamisen tapoja. Kansallisesti työelämän murros tulisi nähdä yhteisöllisenä oppimisympäristönä, jota tukevat käytännön toimijoiden ketterät kokeilut ja työelämän tutkijoiden vuoropuhelu. Käytännön toimijoilta saamme ruohojuuritason havaintoja siitä, mikä näyttää toimivan ja ideoita siihen, mitä voisi kokeilla. Tutkimuksen kautta havaintoja voidaan sekä ymmärtää  että ajatella eteenpäin. Mahdollisuutemme oppia työelämämuutoksessa paranevat ajattelun ja ihanteiden uudelleen arvioimisen myötä.

Pauli Kallio ja Risto Puutio

—–

PsT Pauli Kallio työskentelee Itä-Suomen yliopistossa johtamisen kehittäjänä.

PsT Risto Puutio toimii kouluttajana ja toimitusjohtajana Metanoia Instituutissa.

Yhteystiedot: pauli.kallio@uef.fi, risto.puutio@metanoiainstituutti.fi

Mainokset

Vanhakin (poliisi)koira oppii uusia temppuja – erään aikuisopiskelijan tarina

Tervehdys kaikki ahkerat opiskelijat!

Tässä kertomus omasta opintopolustani, joka lähti liikkeelle avoimen yliopiston kautta. Aloitin opinnot vuonna 2013 avoimessa. Alku oli todella vaikeaa, koska edellisistä opinnoista oli ehtinyt kulua aikaa jo yli 20 vuotta.

Toro sylikoirana

Muutosten ketju käynnistyi päätöksestä vaihtaa poliisin kolmivuorotyöt päivätyöhön vuonna 2011. Uskalsin irrottaa tutusta ja turvallisesta työstä ja siirtyä asiantuntijatehtäviin lupapuolelle. Uutta tehtävää varten jouduin opiskelemaan ja ottamaan selvää monista asioista. Jouduin siihen opiskelemaan ikään kuin vahingossa ja huomasinkin, että se onkin oikeastaan mukavaa vaihtelua. Totesin, että ihmisen ei pitäisi tehdä liian pitkää samaa työtä, vaan olisi syytä etsiä vaihtelua työrutiineihin. Varsinaisen opiskelun aloittamiseen, kannusti myös se, että tähän aikaan myös vaimoni opiskeli omaan tutkintoonsa lisäpätevyyttä Joensuussa.

2013 maksoin opintomaksun ja sain opinto-oikeuden, mutta mitään ei tapahtunut ensimmäiseen puoleen vuoteen. Lainasin kirjoja, mutta en saanut aloitettua opintoja. Vuosi 2014 oli jo paljon parempi, tosin hylsyjä tuli melko useasti opintojen alkuvaiheessa. Vastaustekniikka ja oikeiden asioiden omaksuminen tuntui vaikealta. Lopettaminenkin kävi mielessä. Suunnittelija Seija Tuominen oli henkilö, joka osasi kannustaa jatkamaan opintoja. Harrastin aktiivista puhelinhäirintää Joensuun suuntaan. Erityiset kiitokset hänelle. Joensuusta pitää vielä mainita Hanna Partinen (amanuenssi), hänellä oli myös kannustava ja positiivinen ote, kiitokset myös hänelle. Kotijoukkojen kannustuksen avulla jatkoin ja sain rimpuiltua yleiset oikeusjärjestelmäopinnot 60 op+ muita opintoja kasalle yhteensä 72 op ja kesällä 2016 pääsin väylän kautta sisään Itä-Suomen yliopistoon, tavoitteena HTK/HTM- tutkinto.

Opiskelu ei ollut aina helppoa ja mukavaa, Elastisen lausun sanan sopivat hyvin hetkiin, kun kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan:

mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa koval duunil asiat vaan onnistuu

kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan hanskat ei tipahda, periks ei anneta ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata

mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen jatkan jaksan vaikka väkisin, jos ois helppoo, kaikki tekis niin ….

Välillä oli hetkiä, jolloin tuntui, että hanskat tiskiin ja pois kehästä. Pieni tauko, hammassuojat suuhun ja takaisin kehään. Avoimen yliopiston faceryhmä, oli myös sopiva paikka kysellä melkein mitä tahansa. Siellä oli hyvä tsemppimeininki ja kaikkia pyrittiin auttamaan.

Syksyllä 2016 saavuin reppu selässä Joensuuhun 72 op mukana. Karjalaisen toimittaja halusi tehdä jutun avoimen kautta yliopistoon päässeestä aikuisopiskelijasta ja sovittiin tapaaminen Carelia – salin aulaan. Toimittaja sanoi, että minut oli helppo löytää noin 250 opiskelijan joukosta. Mietin, että miksi ja tajusin, että olen puolet vanhempi kuin muut opiskelijat. Mutta, vaikka olinkin vanhempi kuin muut, nuoremmat opiskelijat suhtautuivat minuun positiivisesti.

Ensimmäisien päivien aikana tapasin Heikki Päivisen, joka opasti ja ohjasi minua opintojen tiellä seuraavan vuoden. Kiitos Heikki. Tuollainen ystävyys ja auttaminen tuntuivat satakuntalaisen mielestä mukavilta. Itäsuomalaisten luonteenpiirteistä oli muutenkin eroa verrattuna meihin länsirannan ihmisiin.

Jatkoin opiskelua osallistumalla seminaareihin, joissa oli mukava tavata erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Suoritin tietysti myös tenttejä, sekä tehtävien kautta etänä erilaisia opintokokonaisuuksia. Yliopiston kirjasto oli hyvä ja rauhallinen paikka syventyä opintoihin. Pisteitä alkoi kertyä paremmin ja tuntui, että opintojen tekeminen ja aikataulutus onnistuu sittenkin. Kandi-tutkielman sain valmiiksi kesällä 2017, vain ruotsi puuttui. Ruotsin suoritin Hämeen kesäyliopistossa, joka oli etäisyyden puolesta minulle hyvä paikka suorittaa opintoja.

Syksyllä 2017 ilmoittauduin graduseminaariin, jossa jatkoi tutkimuksia samasta aiheesta, mistä olin jo aikaisemmin tehnyt kandityön. Graduun liittyvä empiirinen osa työllisti mukavasti syksyllä ja 2018 alkuvuodesta. Sain gradun ja HTM- tutkintoon vaadittavat opinnot valmiiksi toukokuussa 2018. Vajaat kaksi vuotta ja 228 pistettä, oli saavutus jota en olisi ihan aluksi uskonut saavuttavani.

Nyt voin todeta, että opiskelu toi vaihtelua elämään ja omasta työyhteisöstä poissaolo oli monessa mielessä terveellistä. Oppi arvostamaan työkavereita uudella tavalla ja nyt töihin palaamisen yhteydessä ymmärtää paremmin, miten tärkeää on hyvä työyhteisö. Yhteisö, jossa erilaisuudella on tilaa, arvostus ja toisten kunnioitus kuuluu jokaiseen päivään. Olen tyytyväinen, että meillä on näin hieno ryhmä, johon saan palata takaisin. Opinnot myös innostavat kokeilemaan työelämän sarallakin jotain uutta ja toivonkin, että uusia haastavia tehtäviä löytyy ja saan soveltaa opintojeni aikana hankkimaani tietoa myös käytännössä uudenlaisissa tehtävissä.

Muutamia vinkkejä uudelle opiskelijalle:

1)      Mieti aikataulu, joka sopii itsellesi, eikä ole kohtuuttoman rankka. Vauhtia voi kiristää, jos siltä tuntuu.

2)      Älä arkaile vaan ryhdy rohkeasti toteuttamaan muutosta, luota itseesi. Avoin yliopisto on sopivan joustava tapa aloittaa opintoja. Pystyt hyvin suunnittelemaan opiskelun ja ajankäytön suhdetta.

3)      Opiskelu ja koneen ääressä istuminen vaatii vastapaikoksi jotain muuta. Liikunta oli itselle tärkeä väline jäsennellä ajatuksia ja purkaa välillä negatiivisiakin ajatuksia. Minulla liikunta opintojen ohella johti mm. puolimatkan triathloniin viime vuonna Joroisilla.

4)      Suhtaudu opintoihin kuin maratonjuoksuun, juokse ensin kilometri, älä mieti koko matkaa liikaa tai alkaa hapottamaan heti alussa. Jaa opinnot välitavoitteisiin, äläkä mieti alussa paljonko vielä puuttuu tutkinnosta. Valitse ohjelmaan opintoja, jotka kiinnostavat, se helpottaa oppimista ja omaksumista.

5)      Ole armollinen itsellesi ja muista myös palkita itseäsi kovasta työnteosta.

6)      Muista kiittää läheisiä henkilöitä, jotka auttavat ja mahdollistavat opintosi. Huolehti sosiaalisesta elämästä, älä pelkästään uppoudu opintoihin.

 

Jarmo, HTM vuosimallia 2018

SOMETTUVAN METSÄSUHTEENI VAIHTOEHDOTON TOTUUS

Ennätyslumisen ja pitkän talven jälkeen yllättänyt superkevät on ollut kuuma myös metsäkeskusteluissa – luonnollisesti myös sosiaalisessa mediassa. Olenpa hieman itsekin ottanut riskiä sotkeutumalla kyselevällä ja sekä/että -asenteella tulenarkaan avohakkuukeskusteluun. Etenkin Twitterissä on vaikea välttää pinnallista ja yksipuolista heittelyä olipa kyse metsien hiilinieluista, avohakkuista, puurakentamisesta tai sisäilmaongelmista. Onkohan some kärjistänyt myös minun metsäsuhdettani tai vääristänyt siitä antamaani kuvaa? Pitäisikö olla tarkempi siinä millaisia twiittejä peukutan ja jaan? Onneksi en ole arvostettu huippuasiantuntija, jonka sanomisia ja jääviyttä kyseenalaistetaan usein rankastikin. En liene ainoa, jonka objektiivisuuteen ja asenteisiin vaikuttaa metsällisten työtehtävien ohella myös metsänomistajan rooli. Metsäsuhde on suomalaisille herkkää aluetta, jossa tunteet helposti voittavat tutkimuksen ja jopa maalaisjärjen äänen. Metsäviestinnässäkin on hyvä pitää mielessä Wiion lait.

Viime aikoina olen usein pohtinut valinnanvapauteen, digiloikkaan ja riskinhallintaan liittyviä kysymyksiä – ylipäätään metsäbiotalouden ennakoinnin haasteita. Metsäsuhteeni sai myös tunneälyllistä haastetta, kun piti päättää Kainuun lumituhoalueiden liepeillä toteutetun talvileimikkoni hakkuutavasta. Tavoitteena oli löytää aiempia siemenpuuhakkuita kannattavampi vaihtoehto, jossa myös mökkiympäristön riista- ja maisema-arvot olisi turvattu. Näillä pohjustuksilla uskallan nyt avautua hieman some -heittojani syvemmin.

Historia on toisinaan pysähdyttävää. Puuvanhuksen vuosirenkaat kääntävät ajatukseni perimän ja kasvuympäristön suhteeseen – ja nuorison tulevaisuuteen. Metsänhoidossa siirryttiin hiljattain vapaan kasvatuksen aikaan ja laatukasvatusta harrastetaan nyt jopa entisajan määrämittahakkuilla. Toistaako historia sittenkin itseään, kun terveellinen hirsirakentaminenkin kiinnostaa yhä useampaa? Sisäilmasto- ja hiilinielukysymykset yhdistyvätkin metsä- ja rakennusalan visioissa yhä voimakkaammin. Yhteinen historia on tosin karumpaa: sisäilmaongelmien äitinä ”aikakauden hyvän rakentamistapa” ja ”hyvä metsänhoito” ajoittain kovankin kritiikin kohteena.

Metsätalouden päätöksenteossa on korostunut pitkä aikajänne ja hyvin ennakoitavan hitaan muutoksen kulttuuri. Aikajänteen valinta tuntuu hiertävän usein kengässä myös somekeskusteluissa metsien hiilinieluista ja hakkuutavoista. Miten ala sopeutuu 2010 -luvulla yllättäneeseen murrokseen, jonka vauhdikas eteneminen näkyy lähes viikoittain myös somessa. Miten käy biojalostamohankkeiden kilpajuoksussa ja millä vauhdilla jatkuvapeitteinen metsätalous yleistyy? Joudutaanko sittenkin lisäämään myös puun tuontia ainakin väliaikaisena ratkaisuna? Miten biojalostamoinvestointien suunnittelijat ja rahoittajat ennakoivat ilmastonmuutoksen, metsätuhojen, metsänomistajien käyttäytymisen ja ympäristöimagon riskejä puunhankintaan? Nähdäänkö avohakkuita vieroksuva metsänomistaja puuhuollon kustannuksia lisäävänä ongelmana vai jopa uusien tuotteiden ja liiketoimintamallien mahdollistajana? Yleistyykö jatkuvapeitteinen metsänhoito ja jopa avohakkuuttoman sahatavaran tuotanto samalla tavalla kuin maatalouden luomutuotanto?

Aito valinnanvapauden toteutuminen edellyttää vaihtoehtojen ymmärtämistä ja niihin liittyvien epävarmuuksien sietämistä. Tuntuu siltä, että metsäneuvonnassa ja paikoin metsäopetuksessakin on tarvetta päivittää ennakkoluulottomasti asenteiden ohella myös käsityksiä jatkuvan kasvatuksen määritelmistä ja kannattavuudesta. Siihen muuten sopii hyvin uusi Aducaten verkkokurssi, jolla metsälain tarkoittama eri-ikäiskasvatus käsitellään vain yhtenä osana jatkuvapeitteistä metsätaloutta. Kurssilla esitellään myös uudet #jokametsänhakkuuohjeet, joissa ei tarvitse tehdä valintaa tasaikäismetsätalouden ja jatkuvan kasvatuksen välillä. Eri-ikäiskasvatuksen riskeistä on myös tarpeen puhua muistaen monet myytit ja metsänhoitotavasta riippumattomat riskit.

Hieman pelkään, että kuumana käyvän #avohakkuuthistoriaan kiistelyn lieveilmiönä leviää metsäsuhdetta lukkiuttavaa metsäpalveluihinkin heijastuvaa leimautumispelkoa. Ei liene myöskään kenenkään etu, jos joku lapsille ikänsä metsiä säästellyt päätyy kieltolain pelossa hätäisiin päätehakkuisiin. Toisaalta avohakkuiden puolustaminen mustikan perimän laajentamisella toi mieleen Wiion lait ja houkutuksen suositella metsäväkeä etsimään ensi kesän mustikat vain muokatuilta avohakkuilta ja jalostetuista taimikoista. Alkukesän #pöllögate oli varmaan opiksi kaikille osapuolille. Meille jääräpäisille suomalaisille on luonteenomaista takertua yhteen vaihtoehtoon vastustaen kaikkia muita ja oppia vasta kantapään kautta.

Eikö nyt tarvittaisi metsäkeskusteluunkin lisää ratkaisukeskeisiä, positiivisia ja metsänomistajan valinnanvapautta kunnioittavia puheenvuoroja ja konkreettisia esimerkkejä? Yhä useammat metsänomistajat haluavat painottaa päätöksenteossa puuntuotannon ohella jossain määrin myös esimerkiksi riista-, maisema- ja vesiensuojelutavoitteita. Voisiko riistapainotteisen jatkuvapeitteisen metsänhoidon pilottihankkeet kannattavuuslaskelmineen vaikkapa Metsähallituksen arvokkailla riista- ja luontomatkailualueilla vaimentaa kiistoja ja toimia mallina myös yksityismetsänomistajille? Entä mihin suuntaan avohakkuukeskustelu kääntyy, jos helteiden jälkeiset kesämyrskyt ja pitkin kevättä varoiteltu ennätyksellinen kirjanpainajatuho iskevät runsaspuustoisiin kuusikoihin? Siinä saattaa metsänomistajien naapurisopukin olla koetuksella.

Metsänomistajat ovat perinteisesti luottaneet metsäammattilaisen suosituksiin jopa vaihtoehdottomana totuutena. Voisiko vaihtoehtojen laskennallinen ja visuaalinen vertailu olla asiakaslähtöisten metsäpalvelujen digiloikan seuraava askel? Näihin kysymyksiin voi syventyä myös digitalisaation ja monitavoitteisen päätöksenteon mahdollisuuksia käsittelevissä Aducaten koulutuksissa ja maksuttomissa webinaareissa. Mitä teknisiä tai taloudellisia esteitä olisi tuottaa verovaroin kustannettuun metsään.fi verkkopalveluun tai siihen aineistoon pohjautuvan maksulliseen metsätietopalveluun metsikkökohtaisesti simuloituja vaihtoehtoislaskelmia erilaisia hakkuutavoilla? Miltä kuulostaisi vaikkapa seuraava skenaario verkkopalvelussa tai mobiililaitteessa toimivasta metsäpalvelusta? Havainnollistan sitä mökkipalstani leimikkoesimerkin kautta.

kari_blogi1

Metsäpalstalleni oli metsään.fi -palvelussa metsänhoitosuosituksiin perustuvana ehdotuksena 6,5 ha avohakkuuta. Ranta-alueelle toki olisi jätettävä pieni suojavyöhyke, mutta muuten hakattaisiin kaikki tilan varttuneet metsät. Maastossa itse päivittämistäni metsävaratiedoista näkyi kuitenkin selvästi, että jokaisessa metsikössä on varsin laaja läpimittajakauma ja alikasvostakin oli paikoin runsaasti. Eli metsä vaikutti hyvin potentiaaliselta kohteelta myös yläharvennukseen riippumatta siitä, halutaanko siirtyä peitteiseen metsätalouteen vai tehdäänkö jossain vaiheessa myös päätehakkuu.

Odotan mielenkiinnolla, milloin joku kehittää metsänomistajan verkkopalvelua seuraavaan suuntaan. Ensin pitäisi arvioida onko metsaan.fi -datan tarkentamisesta merkittävää hyötyä. Yksi mielenkiintoinen ratkaisu siihen on metsänomistajan kännykällä ottamiin kuviin perustuva Trestima-sovellus. Luulenpa, että minunkin metsästä on viimeistään 2030-luvulla käytössä puittainen täsmämetsänhoidon mahdollistava data. Datan päivittämisen jälkeen metsänomistaja valitsee tavoitteet (ja mahdolliset painotukset). Sen jälkeen verkkopalvelu laskee jokaiselle metsikkökuviolle vaikkapa 2-3 vaihtoehtoista hakkuuohjelmaa sekä niin vaikutukset puustoon, kannattavuuteen, hiilitaseeseen, maisemaan, riistaan ja muihin monimuotoisuus tekijöihin? Metsänomistaja voisi myös määritellä tarvittaessa jopa kuviokohtaisia rajoitteita (simuloidaanko jatkuva kasvatus tai/vai/ja päätehakkuu). Halutessaan metsänomistaja voi vertailla simuloituja vaihtoehtoja visuaalisesti ja tarvittaessa tuottaa lisää vaihtoehtoja. Tuloksena saadaan tavoitteiden perusteella optimoitu pidemmän aikavälin metsäsuunnitelma, jonka 1. kausi on hyvä pohja seuraavan leimikon suunnitteluun. Monsu-ohjelmalla läppärillä kaikki edellä mainittu jo toimii.

kari_blogi2

Teinkin omalle palstalle Monsu-ohjelmalla 30 vuoden ajalle metsäsuunnitelman ja nykyarvolaskelmiin perustuvia kannattavuusvertailuja.  Esimerkiksi yllä olevan kuvan metsikössä viime talvena toteutettu jatkuvapeitteinen vaihtoehto oli taloudellisesti mielekäs, missä riista- ja maisema-arvojen edistäminen tuli ikään kuin kaupan päälle. Perinteinen siemenpuuhakkuu, maanmuokkaus ja myöhemmät taimikonhoitotyöt olisivat johtaneet 4% korkokannalla noin 1000 €/ha (2% korkokannalla noin 3000€/ha) huonompaan nykyarvoon kuin yläharvennus ja jäävän puuston kasvattaminen. Määrämittahakkuuksi tai suojuspuu-yläharvennukseksi kutsuttava hakkuu tilastoitiin eri-rakenteiskasvatuksen poimintahakkuuna, mutta olisi voitu yhtä hyvin tilastoida tavallisena kasvatushakkuuna. Tukkiosuus oli noin 75% ja noin hakkuukertymästä (100 m3/ha) noin puolet päätyi lopulta edullisina sivuvirtoina sellun tai bioenergian raaka-aineeksi.  Jos olisi tehty pienaukko, olisi pitänyt hakata myös arvokasvupiikin kynnyksellä olevat noin 15-22 cm:n läpimittaiset yllä olevassa kuvassa näkyvät puut. Uskotko niiden järeytyvän samalla tavalla kuin sahalle myyty tukkipuu, jonka vuosirenkaat näkyy alla olevassa kuvassa? Pienaukkoja ei tietoisesti tehty siitäkään syystä, että olisi tullut paineita nopealle alikasvoksen elpymiselle ja taimettumiselle. Nyt tämänkertaisen noin 5 ha leimikkoon jäänyttä puustoa voidaan yläharventaa parikin kertaa, joten taimettumiselle on aikaa reippaasti yli 20 vuotta. Jatkuvan kasvatuksen yläharvennusten yleistyminen lisää hieman myös valtakunnan metsien kokonaiskasvua.

Onko haihattelua ennakoida, että digiloikan myötä seuraavassa leimikossani joskus 2030-luvulla käytössä on puutason tarkka data, laatutukista maksetaan hyvin hakkuutavasta riippumatta ja osa metsätuloista tulee myös jonkinlaisen hiilinielu ja/tai habitaattikaupan kautta? Metsäsuhteissa valinnanvapaus madaltanee riskejä ja kynnystä kokeilla jatkuvaa kasvatusta. Jos esimerkkileimikossani päädyttäisiinkin vuosikymmenten päästä vaikkapa kaistalehakkuuseen, olisinko hävinnyt jotain? Vaikka kritisoinkin some-keskustelua, niin mietteitäni saa vapaasti kommentoida myös somessa. Antoisia metsähetkiä Suomen suvessa!

kari_blogi3

Kirjoittaja Kari Pasanen ,MMM, @pasanen_kari on Aducaten suunnittelija ja riistametsänhoidosta kiinnostunut metsänomistaja.

 

 

Kokonaisvaltaista hyvinvoinnin edistämistä ja käyttäjien huomioon ottamista

… todetaan valtioneuvoston hyväksymässä Terveet tilat 2028 – toimenpideohjelmassa. Ohjelma painottuu julkisten rakennusten sisäilmaongelmiin, niiden ehkäisemiseen sekä sisäilmasta oireilevien ripeään auttamiseen.

blogikuva2

”Juuri kokonaisvaltaista rakennusterveyden näkökulmaa tarvitaan, kun sisäilmaongelmia ryhdytään tutkimaan. Usein juuri rakennusterveysasiantuntija johtaa selvitysprosessia rakennuksen kunnon ja tilan olosuhteiden arvioimiseksi ja on siten merkittävässä roolissa tilanteen ratkaisijana.”, toteaa Aducaten rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien vastuullinen vetäjä Jukka-Pekka Kärki.

Rakennusterveys- (RTA) ja sisäilmakoulutuksissa (SISA) käsitellään sisäilman epäpuhtauksia ja niiden aiheuttamia terveyshaittoja sekä luotettavia näytteenottomenetelmiä. Asiantuntijan tulee myös tuntea rakennusten toimintaa, kosteuslähteitä, rakenneratkaisuja eri aikakausilta sekä ymmärtää kuntotutkimustulosten merkitys rakennuksen toimivuuden kannalta (RTA). Viime vuosina on korostunut ilmanvaihdon merkitys sisäilmaongelmissa ja niiden ehkäisyssä sekä kiinteistön käyttöön ja ylläpitoon liittyvät seikat. Kyseessä on niin laaja-alainen koulutus ja haasteet kentällä monimutkaisia, että välillä voi tulla sellainen tunne, että tieto lisää tuskaa”, kertoo koulutuksien suunnittelija Tiina Pyrstöjärvi.

Mitä eväitä koulutuksessa saa?

Jukka-Pekka Kärki korostaa laaja-alaista tarkastelua yksityiskohtien tai yksittäisen tutkimustuloksen sijaan.
RTA-koulutus antaa eväitä sisäilmaongelman syntyyn vaikuttavista eri tekijöistä ja ne ymmärtäen pystyy muodostamaan kokonaiskuvan tilanteesta ja siitä, mikä on kiireellisin asia hoitaa kuntoon. Asiantuntija tiedostaa myös sen, milloin oma osaaminen ei riitä ja ymmärtää kääntyä silloin erityisasiantuntijan puoleen. Usein neuvoa saa myös RTA/SISA-koulutuksien kurssikavereilta, sillä koulutuksessa on mukana niin monen alan osaajia eri ammateista ja työnantajilta.

Vuorovaikutus ja viestintä ovat keskeinen osa haasteellisen projektin onnistumisessa. Asiantuntijan tulee osata viestiä selkeästi ja kattavasti, jotta kaikki osapuolet ymmärtävät mistä on kysymys. Pitää osata myös kuunnella ja kunnioittaa erilasia näkemyksiä. Aducaten koulutuksissa korostetaankin viestintää ja ratkaisukeskeisyyttä; syiden ja ongelmien sijasta on tärkeää asettaa yhteinen tavoite ja etsiä siihen ratkaisu. Olkoon se sitten terveellinen työympäristö tai menestyvä sisäilmatyöryhmä.

Kirjoittajat

Kärki Jukka-PekkaToimitusjohtaja Jukka-Pekka Kärki Sisäilmatalo Oy:sta on RTA ja Aducaten rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien vastuullinen vetäjä.

 

 

 

Pyrstöjärvi TiinaSuunnittelija Tiina Pyrstöjärvi toimii Aducatessa rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijakoulutuksien vastuusuunnittelijana ja yhteyshenkilönä.

Unelmista todeksi

Tämä kirjoitus on kolmas osa Avoimen yliopiston opiskelijatarinoiden blogisarjasta, joka julkaistiin ensimmäisen kerran keväällä 2016. Ensimmäisen osan löydät täältä ja toisen osan täältä.

Opiskelu Avoimessa yliopistossa on myös hyvä tapa viettää välivuosi lukion jälkeen, mikäli opiskelupaikka ei heti avautunut. Avoimessa yliopistossa saa varmuutta opiskeltavasta alasta ja opiskeluvuosi auttaa myös valmistautumaan tuleviin valintakokeisiin. Kannattaa muistaa, että Avoimen yliopiston opinnot ovat aina osa jotakin yliopistotutkintoa eli niitä ei tarvitse opiskella uudelleen, kun on tullut valituksi yliopiston tutkinto-opiskelijaksi. Opiskeltavaa oppiainetta ei tarvitse pohtia yksin, vaan aina saa apua oman tarpeen mukaisesti.

Opiskelkaa ihmeessä avoimessa yliopistossa! Saatte siitä paljon valmiuksia, jos tavoittelette tutkinto-opiskelupaikkaa yliopistossa. Välivuodelle avoimen opinnot ovat todella hyödyllisiä ja tulevaisuutta ajatellen järkeviä, sillä ne hyväksi luetaan, kun saat opiskelupaikan.

Maria 19, välivuotta viettävä

Avoimeen yliopistoon ilmoittautuminen oli elämäni parhaita päätöksiä. Ne auttoivat minut yliopistoon sisään, ja vauhdittamalla opintojani ne auttavat minut nyt nopeammin ulos valmiina opettajana. Kiitos paljon! Järjestelmä on kertakaikkiaan loistava! Sitä tarvitaan kun koulutuspaikkoja on niin vähän ja opintoajat niin pitkät.            

nainen 24, opiskelija

 Opiskelun sujuvuuden kannalta on tärkeää, että opiskelijamme saavat riittävästi tukea, ohjausta ja neuvontaa opintojen alussa ja niiden aikana. Tämän vuoksi meille onkin ollut erityisen tärkeää, että ohjaus- ja neuvontapalvelumme toimivat siten, että opiskelu lähtisi hyvin käytiin ja opiskelijat tietävät, miten toimia, mikäli opinnoissa tulee eteen jokin tenkkapoo. Suuri osa opiskelijoista pääsee opinnoissa alkuun ja eteenpäin hienosti opintojen alun ohjauksen (johdantoluennot, alkuinfo) jälkeen. Mutta mikäli opinnoissa tulee hankaluuksia, meidän tavoitteena on, että yhteydenotto meihin opinto-ohjaajiin, oppiaineen suunnittelijoihin ja koulutussihteereihin sekä tuutoreihin olisi mahdollisimman helppoa. Tarinoiden mukaan olemme tässä onnistuneet, mutta tiedotusta ohjauksesta voisi olla myös enemmän.

Mielestäni avoimen yliopiston opintojaksojen sivuilla on ollut hyvin ohjeita ja neuvoja opintoihin ja opiskeluun liittyen. Mukavaa on ollut myös huomata, kuinka hyvässä hengessä opettajat ja tuutorit neuvovat ja auttavat, varsinkin kysyttäessä mutta myös yleisesti.

Suvi, 23, opiskelija

Avoimessa yliopistossa kaikki kohtaamani henkilöt ovat olleet erityisen avuliaita ja ystävällisiä. Olen aina kokenut, että ei ole tyhmiä kysymyksiä ja avoimen yliopiston henkilökunta on halunnut aidosti auttaa ja ohjata eteenpäin opintounelmien kanssa.

Niina, 29

Olen saanut todella paljon tukea, ohjausta ja neuvontaa avoimen opintojeni aikana, mikä on ollut myös yksi syy siihen, että olen ottanut lisää opintoja avoimen kautta. Opiskelu ei ole tuntunut yksinäiseltä, kun aina on ollut helppo kysyä apua.

Titta, 28, merimies

Tässä on vain jäävuoren huippu huikeista opiskelutarinoista, joita on ollut ilo lukea ja joista olemme hyvin tyytyväisiä ja kiitollisia. Olemme saaneet paljon hyviä palautteita ja myös kehittämisideoita. Kiitämme vielä kaikkia yhdessä ja erikseen näistä kannustavista ja toivoa herättävistä kirjoituksista! Aikuisopiskelijoiden tarinat osoittavat, että avointa yliopisto-opetusta tarvitaan. Se antaa paljon sekä työ- että muulle elämälle ja erityisesti itse aikuisopiskelijalle.

Ehdottomasti suosittelen. Turhat ennakkoluulot opiskelun vaikeudesta ja akateemisuudesta hälvenee. Opetus on tasokasta ja opettajat ovat helposti lähestyttäviä, eivät korokkeella. Helppo suorittaa työn/perheen ohessa ja kirjasto palvelee loistavasti.

Unelmista totta, 39

On etuoikeutettua ja upeaa saada kehittää itseään suomalaisen yliopistokoulutuksen puitteissa ja toivon, että tämä mahdollisuus jatkuu yhä parempana tulevaisuudessa. Sydämelliset kiitokseni siitä, että opiskelu avoimessa yliopistossa on mahdollista myös teidän kaikkien avoimessa työskentelevien ansiosta

Opiskeleva opettaja, 51

Saramäki Leila aducateKirjoittaja Leila Saramäki (@LeilaSaramki)on Itä-Suomen avoimen yliopiston opinto-ohjaaja, joka on kovin innostunut opinto-ohjaajan työstään sekä ohjauksen kehittämisestä ja haluaa kannustaa kaikkia opiskelun polulle. Mottona: koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa aikuisopiskelua

Joustavaa, monimuotoista opiskelua uralla edeten

Tämä kirjoitus on toinen osa Avoimen yliopiston opiskelijatarinoiden blogisarjasta, joka julkaistiin ensimmäisen kerran keväällä 2016. Ensimmäisen osan löydät täältä. Kolmas ja viimeinen osa julkaistaan ensi viikolla.

Avoimen yliopiston opetustarjonta on suunniteltu siten, että opiskelu on onnistuu joustavasti oman työn ohessa. Olemme myös koonneet opintoja siten, että opiskelija voi löytää sopivia opintokokonaisuuksia tai yksittäisiä opintojaksoja oman ammatillisen osaamisen päivittämiseen. Useissa opiskelutarinoissa aikuisopiskelu kytkeytyikin työelämään, kun opintoja hyödynnetään joko ammatillisen osaamisen päivittämiseen ja/tai uuden uran luomisessa.

Opinnot herättivät lopullisesti kiinnostuksen opiskelemaani alaan.

Miika 30, yrittäjä

Uusi pätevyys, mikä mahdollistaa laajemman työkentän ja toisaalta nostaa palkkaa. Opinnot ovat antaneet myös lisää tietoa ja näkökulmia nykyiseen ammattiini.

Opiskeleva äiti, 30

Opinnoista on koettu olevan paljon etua sekä työelämässä että muussa elämässä. Osa koki, että on saanut vastuullisempia tehtäviä ja päässyt etenemään urallaan. Jotkut kertoivat, että opintojen myötä käytännön työhön on tullut lisää merkitystä teoriatiedon kautta. Kirjoittajat kuvasivat opiskelun etuja ja hyötyjä muun muassa näin:

Opinnoista on ollut hyötyä työelämässä, koska opintojen myötä on tullut kykyä nähdä asioita työyhteisössä laajemmin ja monelta eri kantilta. Opinnot ovat tuoneet itseluottamusta työhöni teoriatiedon kautta. Pyrin avoimen yliopiston opintojen kautta tulevaisuudessa tutkinto-opiskelijaksi haavenani kandin ja ehkä joskus maisterin tutkinto.

Sari 45, sairaanhoitaja

Työelämässä: taitoa ymmärtää työyhteisön erilaisia jäseniä ja ymmärtää omaa tekemistä. Muussa elämässä: tälläkin iällä vielä oppii ja pystyy kehittämään uusia ajatuksia. Virkisti ajattelua todella paljon.

Pippuri 56, kirjastonhoitaja

Opinnot vaikuttivat valintaani ison yksikön esimieheksi ja koska oman työn kehittäminen on osa työtämme, olen näkyvästi toiminut omaa työtapaani parantaen. Olen myös ollut kuuntelevana henkilönä ystävieni työpaikkojen ongelmanselvittelyssä.

Hanna 45, esimies

Opiskelu Avoimessa yliopistossa on myös hyvä tapa viettää välivuosi lukion jälkeen, mikäli opiskelupaikka ei heti avautunut. Avoimessa yliopistossa saa varmuutta opiskeltavasta alasta ja opiskeluvuosi auttaa myös valmistautumaan tuleviin valintakokeisiin. Avoimen yliopiston opinnot ovat aina osa jotakin yliopistotutkintoa eli niitä ei tarvitse opiskella uudelleen, kun on tullut valituksi yliopiston tutkinto-opiskelijaksi.

Opiskelkaa ihmeessä avoimessa yliopistossa! Saatte siitä paljon valmiuksia, jos tavoittelette tutkinto-opiskelupaikkaa yliopistossa. Välivuodelle avoimen opinnot ovat todella hyödyllisiä ja tulevaisuutta ajatellen järkeviä, sillä ne hyväksi luetaan, kun saat opiskelupaikan.

Maria 19, välivuotta viettävä

Avoimeen yliopistoon ilmoittautuminen oli elämäni parhaita päätöksiä. Ne auttoivat minut yliopistoon sisään, ja vauhdittamalla opintojani ne auttavat minut nyt nopeammin ulos valmiina opettajana. Kiitos paljon! Järjestelmä on kertakaikkiaan loistava! Sitä tarvitaan kun koulutuspaikkoja on niin vähän ja opintoajat niin pitkät.            

nainen 24, opiskelija

Tarinoissa kiiteltiin myös paljon joustavista ja monimuotoisista opinnoista, joita ilman opiskelu ei olisi välttämättä onnistunut työn ja muun elämän ohella. Tätä kehitystyötä olemme tehneet aktiivisesti koko 2010-luvun ja erityisesti olemme panostaneet verkko-opintojen kehittämiseen. Meillä Itä-Suomen yliopiston Avoimella yliopistolla on myös noin 50 yhteistyöoppilaitosta ympäri Suomen, mikä osaltaan helpottaa opiskelua omalla paikkakunnalla.

Nykyiset mahdollisuudet opiskeluun ovat huikeat verrattuna viimevuosisataan.

Veepee 57, kauppatieteilijä

Erityisesti niissä elämänvaiheissa, jolloin on aikaa esim. työttömyyden vuoksi, kannattaa panostaa oman osaamisensa vahvistamiseen. Opiskelu on aina osoitus aktiivisuudesta, kun työtä haetaan. Taloudellista ja ajallista satsausta tämä vaatii, mutta koen sen kannattavaksi. Kiitos, että opintoja voi tehdä joustavasti etäyhteyksien ja luentotallenteiden kautta. Se on mahdollistanut opinnot muualtakin kuin Itä-Suomesta.                              

Kirsi 43, sosionomi (YAMK)

Rohkeasti vaan matkaan! Minä olen hyvä esimerkki siitä miten esim. ilman lukio-opintoja, yli 40-vuotiaana voi onnistua ja oppia akateemiseksi opiskelijaksi. Yhteistyöoppilaitoksia löytyy ympäri Suomea mikäli epäröi ihan yksin aloittaa. Mutta kokeilemalla, kurssi kerrallaan, kannattaa yrittää. Mitään ei ole hävittävänä ja vaikkei tähtäisi jatko-opintoihin, itsensä kehittäminen opiskellen on aina hyödyllistä. Vaikka opiskelu vaatii paljon työtä, se myös antaa elämään paljon uutta ja iloakin.

Maarit 44, opiskelija

Saramäki Leila aducateKirjoittaja Leila Saramäki (@LeilaSaramki)on Itä-Suomen avoimen yliopiston opinto-ohjaaja, joka on kovin innostunut opinto-ohjaajan työstään sekä ohjauksen kehittämisestä ja haluaa kannustaa kaikkia opiskelun polulle. Mottona: koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa aikuisopiskelua