Opeta suomea! Vinkkejä suomen kielen oppimisen tukemiseen työpaikalla

Kuka tahansa voi oppia suomea mutta voiko kuka tahansa opettaa suomea? Meidän mielestämme voi, ainakin jossain määrin. 

Jokapäiväiset tilanteet ja aidot ympäristöt tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden kielen oppimiselle. Jos joskus pysähdyt tarkastelemaan ympäristöäsi kielenoppijan silmin, huomaat, miten paljon kieliainesta siinä on: erilaisia viestilappusia, pelastautumisohjeita hätätilanteessa, kaverusten jutustelua kahvitauolla,  maitopurkin tekstejä, suomenkielinen radio-ohjelma. Kieli ympäröi meitä kaikkialla ja siitä voi kuka tahansa napata pieniä palasia opetukseen.

Tässä muutamia vinkkejä, miten voit arjessa auttaa työkaverin suomen kielen taidon kehittymisessä:

1. Kuuntele ja kannusta

Osoita, että kuuntelet, mitä toinen sanoo. Silmiin katsominen ja ilmeiden ja eleiden käyttäminen puheen tukena ovat erityisen tärkeitä kielenoppijalle. Kannusta kaveria vastaamaan suomeksi ”Sano suomeksi” ”Kyllä sinä osaat” jne. Älä korjaa virheellistä puhetta, jos siitä ei ole erikseen sovittu. Voit nyökätä ja toistaa sanan oikein, jolloin annat oikean mallin ilman kaverin kasvojen menetystä.

2. Kysy

Kuten suomalaiselta, myös muunkieliseltä kollegalta voi kysyä kuulumisia suomeksi. ”Mitä kuuluu” tai ”Miten menee” -kysymykset voi hyvin esittää suomen kielellä. Aluksi voi antaa vaivihkaa mallin tälle keskustelulle toisen suomalaisen kanssa. Jos muunkielinen kaveri ei osaa vastata mitään, voit antaa mallin uudelleen: ”Mitä kuuluu – Mitäs tässä! – Eipä tässä ihmeitä”. Onneksi me suomalaiset olemme vaatimatonta ja kursailevaa kansaa kuten nämäkin vastaukset osoittavat. Ei mene kauaa, kun vastaukset ovat hallussa. Jos oikein tunnet halua revitellä, voit antaa myös vaihtoehdon ”Kiitos, (tosi) hyvää!” Kuulumisten vaihdosta on hyvä tehdä joka-aamuinen rutiini.

Myös viikonloppukuulumisia voi kysellä, samoin kuin lomasuunnitelmia ja auttaa kaveria sanoittamaan suunnitelmia suomen kielellä: Kala? Aa, menette kalastamaan (ja vielä toisto: kalastamaan).

3. Nimeä

Sanoita työkaverillesi ympäristöä, tavaroita, henkilöitä – mitä vain. Voit myös kysyä: Mikä tämä on? Mikä tuo on? Käytä sormia apuna osoittaen asioita, joita nimeät.

4. Ole selkeä

Käytä tavallisia ja mahdollisimman konkreettisia sanoja ja suoria ilmauksia. ”Kylläpä siellä tarkenee”-lauseen sijasta sano: ”Ulkona on kylmä”. Voit toki sanoa ensimmäisenkin, mutta selitä se jälkimmäisellä.

Kielikuvia on hyvä välttää kielen oppimisen alussa: ”Älä iloitse ennen kuin olet varma. On hyvä odottaa.” on parempi kuin ”älä nuolaise ennen kuin tipahtaa”. Muuten toinen tipahtaa kärryiltäkin samoin tein.

5. Tarkista ymmärtäminen

Jos eteen tulee tilanne, jossa on käytetty suomea, mutta ymmärtämisestä ei ole varmuutta, tarkista se kysymällä: Mitä ymmärsit? Älä hyväksy nyökkäystä tai joota vastaukseksi, vaan pyydä kaveria selittämään asia.

Ota rohkeasti suomen kieli käyttöön, vaikka yhteinen kieli työpaikalla olisikin jokin muu. Näin autat kollegaa kotoutumaan Suomeen ja löytämään suomen kielen oppimisen ilon!

Lataa työpaikan tulostettava pikaopas, johon kokosimme tärkeimmät vinkit suomen kielen käyttöön.

 

 

 

 

 

Kysy rohkeasti lisää: Virpi Moilanen. virpi.moilanen@uef.fi p. 050 576 1301

Suomen kieltä työpaikoilla! Itä-Suomen yliopiston ja Karelia-ammattikorkeakoulun yhteinen KOVAT-hanke järjestää suomen kielen valmennusta, joka lähtee työnantajan ja hänen kielivalmennusta tarvitsevan työntekijänsä tarpeista. Valmennus toteutetaan joustavasti työaikana.

Ratkaisukeskeinen vuorovaikutus opetuksessa

Keväällä 2017 järjestimme kaksi Ratkaisukeskeinen vuorovaikutus -kurssia osana Opetushallituksen rahoittamaa Lasten ja nuorten voimavarojen, tunnetaitojen ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen -koulutuskokonaisuutta. Tässä blogissa esittelemme kurssia ja sen aikana kerättyjä hyviä käytänteitä.

Koulutuskokonaisuus sisälsi Ratkaisukeskeinen vuorovaikutus -kurssin, jonka aikana osallistujat tutustuivat ratkaisukeskeisyyden tunnuspiirteisiin ja harjoittelivat sen soveltamista erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Yhtenä harjoitelluista menetelmistä oli valmennuskeskustelu. Kurssilaiset tutustuivat, kuinka ratkaisukeskeisyyttä voidaan soveltaa lasten ja nuorten kanssa. Ben Furmanin Muksuoppi on hyvä esimerkki kuinka ratkaisukeskeisyyttä sovelletaan lasten kanssa.

Lisäksi osallistujat kokeilivat ratkaisukeskeistä lähestymistapaa lasten ja nuorten kanssa. Tässä koottuna keskeisiä havaintoja kokeiluista:

• 39 kokeilua
• joista 8 kohdistui erityistä tukea tarvitseviin lapsiin
• kokeiluista 19 toteutettiin alakoulussa, 4 yläkoulussa, 1 lukiossa, 3 omaan lapseen

Kokeiluista 16:ssa tapauksessa tarkoituksena oli tukea lasta uuden taidon oppimisessa. Opeteltavia taitoja oli mm. kertotaulujen opetteleminen, viittaaminen, paikallaan pysyminen, tehtävien aloittaminen itsenäisesti, taito olla purematta opettajaa, oppia pysähtymään ennen tekemistä, muiden mukaan ottaminen leikkeihin, läksyjen tekeminen, itsensä rauhoittaminen, yrittäminen, helpoimmasta tehtävästä aloittaminen, säännöllinen wc:ssä käyminen, jonoon asettuminen rauhallisesti ja koiranpennun lähestyminen rauhallisesti. Kokeilut toteuttaneet henkilöt raportoivat, että yhdeksässä tapauksessa lapset saavuttivat tavoitteen eli oppivat opeteltavan taidon ja että seitsemässä tapauksessa tapahtui myönteistä edistymistä taidon oppimisessa. Suurimmassa osassa tapauksista kokeilut tukivat taidon oppimista.

Viidessä kokeilussa keskeisenä asiana oli ongelman tavoitteellistaminen, joka on yksi ratkaisukeskeisyyden tunnuspiirteistä. Ratkaisukeskeisyydessä ei niinkään kysytä mistä ongelma johtuu, vaan mitä sen tilalle toivotaan (tavoite). Lue lisää esimerkiksi täältä.

Muut kokeilut kohdistuivat valmennuskeskustelun hyödyntämiseen (5 kpl), vahvistavan palautteen antamiseen (3 kpl) ja ratkaisupuheen vahvistamiseen (1 kpl). Valmennuskeskustelun ns. perusrunko antaa valmiin rautalankamallin keskusteluille, joiden tarkoituksena on tukea keskustelukumppania saavuttamaan tavoitteensa tai ratkaisemaan kohtaamansa ongelman. Nämä valmennuskeskustelut ovat tavoitteellisia, ja näissä kokeiluissa tavoitteeksi määriteltiin suuttumuksen purkaminen hallitusti, rauhoittaa oppitunnit oppimiselle, kotitehtävien tekeminen ajoissa, käyttäytymisen parantaminen oppitunnilla ja mielekkäältä tuntuva koulunkäynti.

Koulutukseen osallistuneilta kysyttiin hyviä käytänteitä, joita he voisiva suositella muille opettajille. Tässä keskeisiä ehdotuksia:

• kuuntele oppilasta
• anna ja varaa aikaa (valmennus)keskusteluille
• määrittele selkeät opittavissa olevat tavoitteet
• seuraa lapsen oppimista
• etene pienin askelin
• anna vahvistavaa palautetta myös pienistä edistymisen askeleista
• kodit mukaan uuden taidon oppimisen tukemiseen
• kouluttaudu
• koko työyhteisö mukaan ratkaisukeskeisyyden soveltamiseen
• tarkkaile itseäsi, muistatko olla ratkaisukeskeinen.

Arttu ja Sanna
Kirjoittavat työskentelevät Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksessa.

arttu.puhakka@uef.fi sanna.soppela@uef.fi

Nosteessa: Positiivisen psykologian menetelmät opetuksessa

Lasten ja nuorten voimavarojen, tunnetaitojen ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen –koulutuskokonaisuus näyttää kiinnostavan. Ensimmäisellä kerralla hakijoita koulutukseemme oli kolme kertaa enemmän kuin mitä voimme ottaa. Toinen kierros on menossa saman innostuksen siivittämänä. Tässä ensimmäisen koulutuksen sisällön parhaita paloja niille, jotka eivät päässeet mukaan.

Koulutuskokonaisuus alkoi Positiivisen psykologian kokeiluohjelmalla, jonka alussa osallistujat tutustuivat tietoisuustaitoihin ja niitä koskeviin tutkimustuloksiin opetuksen, oppimisen ja neurotieteiden näkökulmasta. Osallistujat saivat myös omakohtaisen kokemuksen tietoisuustaitojen harjoittelemisesta, minkä tarkoituksena oli vahvistaa opettajan kykyä toteuttaa harjoituksia lasten ja nuorten kanssa.

Koulutuksen toisessa osassa sukelsimme myönteisiin tunteisiin ja ihmettelimme niiden vaikutuksia kognitiiviseen, fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykykyyn. Osallistujat kokeilivat eri menetelmiä myönteisten tunteiden lisäämiseksi ja vahvistamiseksi. Näille menetelmille yhteistä näyttäisi olevan huomion suuntaaminen asioihin, joista voi syntyä myönteisiä tunteita.

Kolmas osa oli negatiiviset tunteet. Osallistujat kokeilivat eri menetelmiä negatiivisten tunteiden vastaanottamiseksi tavalla, joka ylläpitää ja vahvistaa toimintakykyä. Tässä yhteydessä on syytä korostaa ”positiivinen” ja ”negatiivinen” käsitteiden ongelmallisuutta. Myönteiset tunteet eivät ole vain hyödyllisiä ja negatiiviset tunteet vain haitallisia. Esimerkiksi stressiin liittyy negatiiviseksi koettuja tunteita. Pieni määrä stressiä saa kuitenkin meidät liikkeelle ja tekemään työtehtävät ajoissa valmiiksi. Toisaalta negatiiviset tunteet (kuten myös myönteiset) voivat mennä ”yli”. Liiallinen ja pitkällinen stressi alentaa toimintakykyä. Tunteisiin voitaisiin liittää ajatus ”liukusäätimistä”, jotka auttavat sopivan säädön etsimiseen.

Seuraavaksi osallistujat saivat tietoa vahvuuksien hyödyntämisen vaikutuksista yksilö- ja ryhmätasolla. He tutustuivat vahvuusajatteluun ja harjoittelivat vahvuuksien bongaamista. Osallistujat tekivät vahvuustestin ja pohtivat vahvuuksien toteutumista omassa toiminnassaan haastattelurungon avulla. Lisäksi tutustuttiin kohtaamiseen (positiivinen resonanssi) ja myötätuntoon liittyvään tutkimukseen sekä myötätunnon osa-alueisiin. Osallistujat kokeilivat myös myötätuntomeditaatiota, jolla on tutkimuksissa arveltu olevan myönteisiä vaikutuksia mm. sosiaalisiin suhteisiin.

Koulutuksessa esiteltiin oppimista neurotieteiden ja Carol S. Dweckin lanseeraaman Growth Mindset -ajattelun näkökulmasta. Dweckin käsitteet antavat keinoja vahvistaa oppilaiden uskoa omaan oppimiskykyyn. Viimeisenä aiheena oli resilienssi (kyky ponnahtaa takaisin vastoinkäymisen jälkeen), johon edellä esitellyt asiat näyttäisivät liittyvän.

Osallistujat tutustuivat, harjoittelivat ja kokeilivat positiivisen psykologian menetelmiä omassa opetuksessaan. Näistä kokemuksista sitten seuraavassa blogissa!

 ”Kerro minulle, niin kuuntelen. Näytä minulle, niin ymmärrän. Ota minut mukaan, niin opin.”

Arttu ja Sanna

arttu.puhakka@uef.fi, sanna.soppela@uef.fi

Kirjoittavat työskentelevät Itä-Suomen yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelu Aducatessa.

Vanhakin (poliisi)koira oppii uusia temppuja – erään aikuisopiskelijan tarina

Tervehdys kaikki ahkerat opiskelijat!

Tässä kertomus omasta opintopolustani, joka lähti liikkeelle avoimen yliopiston kautta. Aloitin opinnot vuonna 2013 avoimessa. Alku oli todella vaikeaa, koska edellisistä opinnoista oli ehtinyt kulua aikaa jo yli 20 vuotta.

Muutosten ketju käynnistyi päätöksestä vaihtaa poliisin kolmivuorotyöt päivätyöhön vuonna 2011. Uskalsin irrottaa tutusta ja turvallisesta työstä ja siirtyä asiantuntijatehtäviin lupapuolelle. Uutta tehtävää varten jouduin opiskelemaan ja ottamaan selvää monista asioista. Jouduin siihen opiskelemaan ikään kuin vahingossa ja huomasinkin, että se onkin oikeastaan mukavaa vaihtelua. Totesin, että ihmisen ei pitäisi tehdä liian pitkää samaa työtä, vaan olisi syytä etsiä vaihtelua työrutiineihin. Varsinaisen opiskelun aloittamiseen, kannusti myös se, että tähän aikaan myös vaimoni opiskeli omaan tutkintoonsa lisäpätevyyttä Joensuussa.

2013 maksoin opintomaksun ja sain opinto-oikeuden, mutta mitään ei tapahtunut ensimmäiseen puoleen vuoteen. Lainasin kirjoja, mutta en saanut aloitettua opintoja. Vuosi 2014 oli jo paljon parempi, tosin hylsyjä tuli melko useasti opintojen alkuvaiheessa. Vastaustekniikka ja oikeiden asioiden omaksuminen tuntui vaikealta. Lopettaminenkin kävi mielessä. Suunnittelija Seija Tuominen oli henkilö, joka osasi kannustaa jatkamaan opintoja. Harrastin aktiivista puhelinhäirintää Joensuun suuntaan. Erityiset kiitokset hänelle. Joensuusta pitää vielä mainita Hanna Partinen (amanuenssi), hänellä oli myös kannustava ja positiivinen ote, kiitokset myös hänelle. Kotijoukkojen kannustuksen avulla jatkoin ja sain rimpuiltua yleiset oikeusjärjestelmäopinnot 60 op+ muita opintoja kasalle yhteensä 72 op ja kesällä 2016 pääsin väylän kautta sisään Itä-Suomen yliopistoon, tavoitteena HTK/HTM- tutkinto.

Opiskelu ei ollut aina helppoa ja mukavaa, Elastisen lausun sanan sopivat hyvin hetkiin, kun kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan:

mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa koval duunil asiat vaan onnistuu

kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan hanskat ei tipahda, periks ei anneta ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata

mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen jatkan jaksan vaikka väkisin, jos ois helppoo, kaikki tekis niin ….

Välillä oli hetkiä, jolloin tuntui, että hanskat tiskiin ja pois kehästä. Pieni tauko, hammassuojat suuhun ja takaisin kehään. Avoimen yliopiston faceryhmä, oli myös sopiva paikka kysellä melkein mitä tahansa. Siellä oli hyvä tsemppimeininki ja kaikkia pyrittiin auttamaan.

Syksyllä 2016 saavuin reppu selässä Joensuuhun 72 op mukana. Karjalaisen toimittaja halusi tehdä jutun avoimen kautta yliopistoon päässeestä aikuisopiskelijasta ja sovittiin tapaaminen Carelia – salin aulaan. Toimittaja sanoi, että minut oli helppo löytää noin 250 opiskelijan joukosta. Mietin, että miksi ja tajusin, että olen puolet vanhempi kuin muut opiskelijat. Mutta, vaikka olinkin vanhempi kuin muut, nuoremmat opiskelijat suhtautuivat minuun positiivisesti.

Ensimmäisien päivien aikana tapasin Heikki Päivisen, joka opasti ja ohjasi minua opintojen tiellä seuraavan vuoden. Kiitos Heikki. Tuollainen ystävyys ja auttaminen tuntuivat satakuntalaisen mielestä mukavilta. Itäsuomalaisten luonteenpiirteistä oli muutenkin eroa verrattuna meihin länsirannan ihmisiin.

Jatkoin opiskelua osallistumalla seminaareihin, joissa oli mukava tavata erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Suoritin tietysti myös tenttejä, sekä tehtävien kautta etänä erilaisia opintokokonaisuuksia. Yliopiston kirjasto oli hyvä ja rauhallinen paikka syventyä opintoihin. Pisteitä alkoi kertyä paremmin ja tuntui, että opintojen tekeminen ja aikataulutus onnistuu sittenkin. Kandi-tutkielman sain valmiiksi kesällä 2017, vain ruotsi puuttui. Ruotsin suoritin Hämeen kesäyliopistossa, joka oli etäisyyden puolesta minulle hyvä paikka suorittaa opintoja.

Syksyllä 2017 ilmoittauduin graduseminaariin, jossa jatkoi tutkimuksia samasta aiheesta, mistä olin jo aikaisemmin tehnyt kandityön. Graduun liittyvä empiirinen osa työllisti mukavasti syksyllä ja 2018 alkuvuodesta. Sain gradun ja HTM- tutkintoon vaadittavat opinnot valmiiksi toukokuussa 2018. Vajaat kaksi vuotta ja 228 pistettä, oli saavutus jota en olisi ihan aluksi uskonut saavuttavani.

Nyt voin todeta, että opiskelu toi vaihtelua elämään ja omasta työyhteisöstä poissaolo oli monessa mielessä terveellistä. Oppi arvostamaan työkavereita uudella tavalla ja nyt töihin palaamisen yhteydessä ymmärtää paremmin, miten tärkeää on hyvä työyhteisö. Yhteisö, jossa erilaisuudella on tilaa, arvostus ja toisten kunnioitus kuuluu jokaiseen päivään. Olen tyytyväinen, että meillä on näin hieno ryhmä, johon saan palata takaisin. Opinnot myös innostavat kokeilemaan työelämän sarallakin jotain uutta ja toivonkin, että uusia haastavia tehtäviä löytyy ja saan soveltaa opintojeni aikana hankkimaani tietoa myös käytännössä uudenlaisissa tehtävissä.

Muutamia vinkkejä uudelle opiskelijalle:

1)      Mieti aikataulu, joka sopii itsellesi, eikä ole kohtuuttoman rankka. Vauhtia voi kiristää, jos siltä tuntuu.

2)      Älä arkaile vaan ryhdy rohkeasti toteuttamaan muutosta, luota itseesi. Avoin yliopisto on sopivan joustava tapa aloittaa opintoja. Pystyt hyvin suunnittelemaan opiskelun ja ajankäytön suhdetta.

3)      Opiskelu ja koneen ääressä istuminen vaatii vastapaikoksi jotain muuta. Liikunta oli itselle tärkeä väline jäsennellä ajatuksia ja purkaa välillä negatiivisiakin ajatuksia. Minulla liikunta opintojen ohella johti mm. puolimatkan triathloniin viime vuonna Joroisilla.

4)      Suhtaudu opintoihin kuin maratonjuoksuun, juokse ensin kilometri, älä mieti koko matkaa liikaa tai alkaa hapottamaan heti alussa. Jaa opinnot välitavoitteisiin, äläkä mieti alussa paljonko vielä puuttuu tutkinnosta. Valitse ohjelmaan opintoja, jotka kiinnostavat, se helpottaa oppimista ja omaksumista.

5)      Ole armollinen itsellesi ja muista myös palkita itseäsi kovasta työnteosta.

6)      Muista kiittää läheisiä henkilöitä, jotka auttavat ja mahdollistavat opintosi. Huolehti sosiaalisesta elämästä, älä pelkästään uppoudu opintoihin.

 

Jarmo, HTM vuosimallia 2018

Unelmista todeksi

Tämä kirjoitus on kolmas osa Avoimen yliopiston opiskelijatarinoiden blogisarjasta, joka julkaistiin ensimmäisen kerran keväällä 2016. Ensimmäisen osan löydät täältä ja toisen osan täältä.

Opiskelu Avoimessa yliopistossa on myös hyvä tapa viettää välivuosi lukion jälkeen, mikäli opiskelupaikka ei heti avautunut. Avoimessa yliopistossa saa varmuutta opiskeltavasta alasta ja opiskeluvuosi auttaa myös valmistautumaan tuleviin valintakokeisiin. Kannattaa muistaa, että Avoimen yliopiston opinnot ovat aina osa jotakin yliopistotutkintoa eli niitä ei tarvitse opiskella uudelleen, kun on tullut valituksi yliopiston tutkinto-opiskelijaksi. Opiskeltavaa oppiainetta ei tarvitse pohtia yksin, vaan aina saa apua oman tarpeen mukaisesti.

Opiskelkaa ihmeessä avoimessa yliopistossa! Saatte siitä paljon valmiuksia, jos tavoittelette tutkinto-opiskelupaikkaa yliopistossa. Välivuodelle avoimen opinnot ovat todella hyödyllisiä ja tulevaisuutta ajatellen järkeviä, sillä ne hyväksi luetaan, kun saat opiskelupaikan.

Maria 19, välivuotta viettävä

Avoimeen yliopistoon ilmoittautuminen oli elämäni parhaita päätöksiä. Ne auttoivat minut yliopistoon sisään, ja vauhdittamalla opintojani ne auttavat minut nyt nopeammin ulos valmiina opettajana. Kiitos paljon! Järjestelmä on kertakaikkiaan loistava! Sitä tarvitaan kun koulutuspaikkoja on niin vähän ja opintoajat niin pitkät.            

nainen 24, opiskelija

 Opiskelun sujuvuuden kannalta on tärkeää, että opiskelijamme saavat riittävästi tukea, ohjausta ja neuvontaa opintojen alussa ja niiden aikana. Tämän vuoksi meille onkin ollut erityisen tärkeää, että ohjaus- ja neuvontapalvelumme toimivat siten, että opiskelu lähtisi hyvin käytiin ja opiskelijat tietävät, miten toimia, mikäli opinnoissa tulee eteen jokin tenkkapoo. Suuri osa opiskelijoista pääsee opinnoissa alkuun ja eteenpäin hienosti opintojen alun ohjauksen (johdantoluennot, alkuinfo) jälkeen. Mutta mikäli opinnoissa tulee hankaluuksia, meidän tavoitteena on, että yhteydenotto meihin opinto-ohjaajiin, oppiaineen suunnittelijoihin ja koulutussihteereihin sekä tuutoreihin olisi mahdollisimman helppoa. Tarinoiden mukaan olemme tässä onnistuneet, mutta tiedotusta ohjauksesta voisi olla myös enemmän.

Mielestäni avoimen yliopiston opintojaksojen sivuilla on ollut hyvin ohjeita ja neuvoja opintoihin ja opiskeluun liittyen. Mukavaa on ollut myös huomata, kuinka hyvässä hengessä opettajat ja tuutorit neuvovat ja auttavat, varsinkin kysyttäessä mutta myös yleisesti.

Suvi, 23, opiskelija

Avoimessa yliopistossa kaikki kohtaamani henkilöt ovat olleet erityisen avuliaita ja ystävällisiä. Olen aina kokenut, että ei ole tyhmiä kysymyksiä ja avoimen yliopiston henkilökunta on halunnut aidosti auttaa ja ohjata eteenpäin opintounelmien kanssa.

Niina, 29

Olen saanut todella paljon tukea, ohjausta ja neuvontaa avoimen opintojeni aikana, mikä on ollut myös yksi syy siihen, että olen ottanut lisää opintoja avoimen kautta. Opiskelu ei ole tuntunut yksinäiseltä, kun aina on ollut helppo kysyä apua.

Titta, 28, merimies

Tässä on vain jäävuoren huippu huikeista opiskelutarinoista, joita on ollut ilo lukea ja joista olemme hyvin tyytyväisiä ja kiitollisia. Olemme saaneet paljon hyviä palautteita ja myös kehittämisideoita. Kiitämme vielä kaikkia yhdessä ja erikseen näistä kannustavista ja toivoa herättävistä kirjoituksista! Aikuisopiskelijoiden tarinat osoittavat, että avointa yliopisto-opetusta tarvitaan. Se antaa paljon sekä työ- että muulle elämälle ja erityisesti itse aikuisopiskelijalle.

Ehdottomasti suosittelen. Turhat ennakkoluulot opiskelun vaikeudesta ja akateemisuudesta hälvenee. Opetus on tasokasta ja opettajat ovat helposti lähestyttäviä, eivät korokkeella. Helppo suorittaa työn/perheen ohessa ja kirjasto palvelee loistavasti.

Unelmista totta, 39

On etuoikeutettua ja upeaa saada kehittää itseään suomalaisen yliopistokoulutuksen puitteissa ja toivon, että tämä mahdollisuus jatkuu yhä parempana tulevaisuudessa. Sydämelliset kiitokseni siitä, että opiskelu avoimessa yliopistossa on mahdollista myös teidän kaikkien avoimessa työskentelevien ansiosta

Opiskeleva opettaja, 51

Kirjoittaja Leila Saramäki (@LeilaSaramki)on Itä-Suomen avoimen yliopiston opinto-ohjaaja, joka on kovin innostunut opinto-ohjaajan työstään sekä ohjauksen kehittämisestä ja haluaa kannustaa kaikkia opiskelun polulle. Mottona: koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa aikuisopiskelua

Joustavaa, monimuotoista opiskelua uralla edeten

Tämä kirjoitus on toinen osa Avoimen yliopiston opiskelijatarinoiden blogisarjasta, joka julkaistiin ensimmäisen kerran keväällä 2016. Ensimmäisen osan löydät täältä. Kolmas ja viimeinen osa julkaistaan ensi viikolla.

Avoimen yliopiston opetustarjonta on suunniteltu siten, että opiskelu on onnistuu joustavasti oman työn ohessa. Olemme myös koonneet opintoja siten, että opiskelija voi löytää sopivia opintokokonaisuuksia tai yksittäisiä opintojaksoja oman ammatillisen osaamisen päivittämiseen. Useissa opiskelutarinoissa aikuisopiskelu kytkeytyikin työelämään, kun opintoja hyödynnetään joko ammatillisen osaamisen päivittämiseen ja/tai uuden uran luomisessa.

Opinnot herättivät lopullisesti kiinnostuksen opiskelemaani alaan.

Miika 30, yrittäjä

Uusi pätevyys, mikä mahdollistaa laajemman työkentän ja toisaalta nostaa palkkaa. Opinnot ovat antaneet myös lisää tietoa ja näkökulmia nykyiseen ammattiini.

Opiskeleva äiti, 30

Opinnoista on koettu olevan paljon etua sekä työelämässä että muussa elämässä. Osa koki, että on saanut vastuullisempia tehtäviä ja päässyt etenemään urallaan. Jotkut kertoivat, että opintojen myötä käytännön työhön on tullut lisää merkitystä teoriatiedon kautta. Kirjoittajat kuvasivat opiskelun etuja ja hyötyjä muun muassa näin:

Opinnoista on ollut hyötyä työelämässä, koska opintojen myötä on tullut kykyä nähdä asioita työyhteisössä laajemmin ja monelta eri kantilta. Opinnot ovat tuoneet itseluottamusta työhöni teoriatiedon kautta. Pyrin avoimen yliopiston opintojen kautta tulevaisuudessa tutkinto-opiskelijaksi haavenani kandin ja ehkä joskus maisterin tutkinto.

Sari 45, sairaanhoitaja

Työelämässä: taitoa ymmärtää työyhteisön erilaisia jäseniä ja ymmärtää omaa tekemistä. Muussa elämässä: tälläkin iällä vielä oppii ja pystyy kehittämään uusia ajatuksia. Virkisti ajattelua todella paljon.

Pippuri 56, kirjastonhoitaja

Opinnot vaikuttivat valintaani ison yksikön esimieheksi ja koska oman työn kehittäminen on osa työtämme, olen näkyvästi toiminut omaa työtapaani parantaen. Olen myös ollut kuuntelevana henkilönä ystävieni työpaikkojen ongelmanselvittelyssä.

Hanna 45, esimies

Opiskelu Avoimessa yliopistossa on myös hyvä tapa viettää välivuosi lukion jälkeen, mikäli opiskelupaikka ei heti avautunut. Avoimessa yliopistossa saa varmuutta opiskeltavasta alasta ja opiskeluvuosi auttaa myös valmistautumaan tuleviin valintakokeisiin. Avoimen yliopiston opinnot ovat aina osa jotakin yliopistotutkintoa eli niitä ei tarvitse opiskella uudelleen, kun on tullut valituksi yliopiston tutkinto-opiskelijaksi.

Opiskelkaa ihmeessä avoimessa yliopistossa! Saatte siitä paljon valmiuksia, jos tavoittelette tutkinto-opiskelupaikkaa yliopistossa. Välivuodelle avoimen opinnot ovat todella hyödyllisiä ja tulevaisuutta ajatellen järkeviä, sillä ne hyväksi luetaan, kun saat opiskelupaikan.

Maria 19, välivuotta viettävä

Avoimeen yliopistoon ilmoittautuminen oli elämäni parhaita päätöksiä. Ne auttoivat minut yliopistoon sisään, ja vauhdittamalla opintojani ne auttavat minut nyt nopeammin ulos valmiina opettajana. Kiitos paljon! Järjestelmä on kertakaikkiaan loistava! Sitä tarvitaan kun koulutuspaikkoja on niin vähän ja opintoajat niin pitkät.            

nainen 24, opiskelija

Tarinoissa kiiteltiin myös paljon joustavista ja monimuotoisista opinnoista, joita ilman opiskelu ei olisi välttämättä onnistunut työn ja muun elämän ohella. Tätä kehitystyötä olemme tehneet aktiivisesti koko 2010-luvun ja erityisesti olemme panostaneet verkko-opintojen kehittämiseen. Meillä Itä-Suomen yliopiston Avoimella yliopistolla on myös noin 50 yhteistyöoppilaitosta ympäri Suomen, mikä osaltaan helpottaa opiskelua omalla paikkakunnalla.

Nykyiset mahdollisuudet opiskeluun ovat huikeat verrattuna viimevuosisataan.

Veepee 57, kauppatieteilijä

Erityisesti niissä elämänvaiheissa, jolloin on aikaa esim. työttömyyden vuoksi, kannattaa panostaa oman osaamisensa vahvistamiseen. Opiskelu on aina osoitus aktiivisuudesta, kun työtä haetaan. Taloudellista ja ajallista satsausta tämä vaatii, mutta koen sen kannattavaksi. Kiitos, että opintoja voi tehdä joustavasti etäyhteyksien ja luentotallenteiden kautta. Se on mahdollistanut opinnot muualtakin kuin Itä-Suomesta.                              

Kirsi 43, sosionomi (YAMK)

Rohkeasti vaan matkaan! Minä olen hyvä esimerkki siitä miten esim. ilman lukio-opintoja, yli 40-vuotiaana voi onnistua ja oppia akateemiseksi opiskelijaksi. Yhteistyöoppilaitoksia löytyy ympäri Suomea mikäli epäröi ihan yksin aloittaa. Mutta kokeilemalla, kurssi kerrallaan, kannattaa yrittää. Mitään ei ole hävittävänä ja vaikkei tähtäisi jatko-opintoihin, itsensä kehittäminen opiskellen on aina hyödyllistä. Vaikka opiskelu vaatii paljon työtä, se myös antaa elämään paljon uutta ja iloakin.

Maarit 44, opiskelija

Kirjoittaja Leila Saramäki (@LeilaSaramki)on Itä-Suomen avoimen yliopiston opinto-ohjaaja, joka on kovin innostunut opinto-ohjaajan työstään sekä ohjauksen kehittämisestä ja haluaa kannustaa kaikkia opiskelun polulle. Mottona: koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa aikuisopiskelua

Aina kannattaa haastaa itseään ja lähteä opiskelemaan lisää tai jotain ihan uutta!

Blogi julkaistu ensimmäisen kerran toukokuussa 2016 osana kolmen blogin sarjaa.

Rohkeasti mukaan vaan! Ei haittaa yhtään vaikka omista opinnoista olisi jo aikaa. On riemastuttavaa kun pääsee mukaan nykyaikaiseen opiskelumaailmaan. Sitä tuntee itsensä suorastaan nuorekkaaksi! Ja huomaa, että vielä voi oppia uutta.

Elina, 40

Tällaisia terveisiä halusi Elina sanoa sellaiselle henkilölle, joka miettii avoimen yliopiston opintojen aloittamista. Ja näitä kannustavia tarinoita saimme tänä keväänä 2016 yli 250 kappaletta, kun pyysimme opiskelijoitamme kertomaan, millaisia ajatuksia ja kokemuksia on opiskelusta Itä-Suomen yliopiston Avoimessa yliopistossa. Tähän olen poiminut muutamia sitaatteja heidän kirjoituksistaan, jotta saamme kuuluviin aikuisopiskelijan ääntä. Sitaatit kuvaavat hyvin aikuisopiskelua, aikuisopiskelijan elämää ja opiskelun tuomia hyötyjä.

Kirjoituksissa näkyy koko aikuisopiskelun kirjo. Kirjoittajien ikäjakauma oli 19 vuodesta noin 60 vuoteen, kuten meidän opiskelijoiden ikäjakauma ylipäätään. Suurin osa kirjoittajista oli 35-50 -vuotiaita, mikä on myös aikuisopiskelijoiden suurin ikäluokka valtakunnallisestikin. Kirjoittajina oli välivuotta pitäviä, jotka etsivät omaa alaansa tai eivät saaneet haluamaansa opiskelupaikkaa heti ylioppilaaksi pääsyn jälkeen. Osa kirjoittajista halusi hyödyntää työttömyysaikaa opiskellen, osa puolestaan halusi irtioton hektisestä työelämästä opintovapaan muodossa aikuiskoulutustuella opiskellen. Osa halusi oppia uutta työuran jälkeen ja pitää yllä omaa hyvinvointiaan opiskelun kautta. Mutta suurin osa kirjoittajista halusi päivittää omaa ammatillista osaamistaan tai pätevöityä uuteen työtehtävään avoimien yliopisto-opintojen myötä.

Työelämässä olen saanut toimia tehtävissä, joissa on ollut riittävästi haasteita ja mielenkiintoa. Olen tällä hetkellä esimiestehtävissä ja ilman näitä opintoja tähän tehtävään en olisi päässyt tai tehtäviä ei olisi minulle tarjottu.

Sairaanhoitaja, 50 

Työssäkäyvänä ja perheellisenä minulla ei ole mahdollisuutta opiskella kokopäiväisesti, joten avoimen yliopiston opinnot sopivat oikein hyvin elämäntilanteeseeni.

Ope, 49

Kyselymme tarkoituksena oli saada erilaisia tarinoita, jotka voivat rohkaista jotakuta toista aloittamaan opinnot Avoimessa yliopistossa. Jokainen tarina on omanlaisensa, mutta yhteisenä tekijänä niissä kaikissa on rohkeus, innostus ja sinnikkyys. Ja lähes kaikissa kirjoituksissa kannustettiin vilpittömästi kokeilemaan opintoja ja sekä omia rajojaan.

Kannattaa kokeilla. Opiskelu on joustavaa, helppoa, ja kohtuuhintaista. Tarjolla on paljon aikaan- ja paikkaan sitomattomia kursseja. Neuvoja saa, jos tarvitsee. Tosin pikkuriikkisen itsekuriakin tarvitaan, jotta opinnot tulevat valmiiksi.

Mari, 42

Opiskelu saa katsomaan asioita uudesta näkökulmasta, laajentaa perspektiiviä ja antaa tavoitteita elämään. Aivot alkavat naksuttaa uudestaan, omassa tapauksessani pitkän, pitkän tauon jälkeen, ja tämä antaa fiiliksen, että pystynhän minäkin oppimaan uutta, iästä huolimatta. Uuden oppiminen saa elämän maistumaan tuoreelta.

Opettaja, 41

Julkaistu ensimmäisen kerran toukokuussa 2016 osana 3 blogin sarjaa.

Kirjoittaja Leila Saramäki (@LeilaSaramki)on Itä-Suomen yliopiston avoimen yliopiston opinto-ohjaaja, joka on kovin innostunut opinto-ohjaajan työstään sekä ohjauksen kehittämisestä ja haluaa kannustaa kaikkia opiskelun polulle. Mottona: koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa aikuisopiskelua

Opintovapaa toi sopivan breikin työelämään

Kuopion kaupunginteatterin näyttelijä Karri Lämpsä huomasi vuosi sitten lukevansa paljon kauppatieteisiin liittyvää kirjallisuutta vapaa-ajallaan. Lukeminen toi uutta ajateltavaa ja samalla haastetta omalle ajattelulle. Lähes 20 vuotta näyttelijän työtä takanaan Karri mietti, että voisiko jotenkin hyödyntää kiinnostustaan ja lukemistaan vaikkapa opiskelemalla. Yksi nuoruuden kiinnostuksen kohde oli ollut kauppatieteet ja tämä tuli mieleen, kun Karri mietti, mitä mahdollisuuksia olisi kehittää itseään opiskelemalla ”ihan oikeesti”.

Karri Lämpsä

Verkosta Karri löysi Avoimen yliopiston ohjauksen sähköpostiosoitteen ja otti tätä kautta yhteyttä kartoittaakseen mahdollisuuksia opiskeluun.  Juttelut opinto-ohjaaja Leila Saramäen kanssa jäsensivät suunnitelmia sekä valintoja. Karri koki, että ohjauksesta oli paljon apua, koska aikaisemmista opinnoista oli jo jonkin verran aikaa ja verkko-oppimisympäristö oli uusi. Vaikka tietoa on verkossa paljon, se on välillä ehkä vähän hajanaista, eikä aina niin helppoa löytää.

Aikuiskoulutustuki merkittävä kannustin

Avoimen yliopiston opinnot ovat omaehtoista ja sivutoimista opiskelua, niihin ei saa opintotukea tai muita opintososiaalisia etuuksia. Jos työuraa on riittävästi, voi myös Avoimen yliopiston opintoihin hakea työantajalta opintovapaata ja Koulutusrahastosta aikuiskoulutustukea. Karrista tuntui, että opintovapaa olisi hyvä mahdollisuus katkaista työelämän oravanpyörää ja saada siihen kunnon breikin, joten hän päätti hakea opintovapaata Avoimen opintoihin. ”Koulutusrahaston päätös tuli nopeasti ja mahdollisuus aikuiskoulutustukeen on ollut merkittävä kannustin opiskelulle” kertoo Karri. Karri päätti kuitenkin aloittaa opinnot ensin työn ohella ja jatkaa tiiviimmässä tahdissa opintovapaalla. ”Opiskelu työn ohessakin sujui yllättävän hyvin”, totesi Karri.

Onnistumiset motivoivat opinnoissa eteenpäin

Opiskelumotivaatio on säilynyt hyvänä koko opiskeluajan. Verkko-opiskelu on mahdollistanut oman ajankäytön suunnittelun, mutta se vaatii samalla myös paljon työtä, koska opiskelu on niin itsenäistä. Itsenäisen opiskelun motivaattori on myös se, kun saa opintoja valmiiksi. ”Kun on tehnyt kovasti töitä ja saanut opintosuorituksen rekisteriin, siitä tulee valtavan hieno fiilis”, pohtii Karri, ”Myös palautetta omasta oppimisesta on tullut sekä kirjallisena palautteena että numeroiden muodossa. Erityisesti kirjallinen palaute suorituksista on merkittävää. Ja kun ne olivat kannustavia, loi se hyvää fiilistä ja kannusti jatkamaan uusia haasteita kohti”.

Karrin mukaan opiskelun ainut haaste on oikeastaan ollut tieteellinen kirjoittaminen ja viittaustekniikka. Kun on tottunut kirjoittamaan luovasti, tieteellisen kirjoittamisen muodollisuus oli aluksi hankalaa. Mutta siihenkin oppi ajan myötä.

”Opintovapaa on mennyt hyvin ja nopeasti. On saanut opiskella päätoimisesti ja suunnitella omaa ajankäyttöään ilman hektisen työelämän oravanpyörää. On myös voinut nauttia siitä, ettei työelämä rajoita vapaa-aikaa. Opiskelu tullee jatkumaan työn ohessa tavalla tai toisella”, suunnittelee Karri, ”koska uuden oppiminen on vaan niin kiehtovaa ja kiinnostavaa”.

 

Avoimen yliopiston opinto-ohjaaja Leila Saramäki haastatteli näyttelijä Karri Lämpsää kahvikupposen ääressä 8.12.2017. Karri opiskelee Avoimessa yliopistossa kauppatieteiden perusopintoja ja johtamisen aineopintoja. Erityisesti innovaatiojohtaminen on kiinnostava johtamisen osa-alue.

Ratkaisukeskeisen toiminnan vahvistaminen

Koulutuksen vaikuttavuus puhututtaa. Jos koulutuksessa on oppinut jotain hyödyllistä, niin sen pitäisi näkyä toiminnan muuttumisena. Ainakin jollain aikavälillä.

SF-Growth – tuottavuutta ja työhyvinvointia -hankkeessa valmensimme kuuden eri organisaation esimiehiä ja työntekijöitä ratkaisukeskeisyyteen. Valmennuksien alussa ja lopussa toteutimme e-kyselyn, jonka avulla arvioimme ratkaisu- ja oppimiskeskeisyyden syvyyttä ko. organisaatiossa/työyhteisössä (SF-Growth indeksi). Loppukysely toteutettiin melko pian hankkeen jälkeen, ja jo silloin näkyi pientä nytkähdystä ratkaisukeskeiseen suuntaan.

Nyt hanke on päättymässä. Loppumetreillä toteutimme vaikuttavuuskyselyn, johon valittiin satunnaisotannalla 20 henkilöä. Otannan koko on noin 20% alku- ja loppukyselyn täyttäneistä osallistujista. Kaikista hankkeeseen osallistuneista organisaatioista saatiin vastaajia vaikuttavuuskyselyyn. Vastaajat arvioivat omaa ja työyhteisönsä toimintaa seuraavien väittämien perusteella.

• Oletko huomannut, että huomioit ja annat palautetta voimavaroihin liittyvistä asioista työntekijöillesi ja/tai kollegoillesi? Vastaajista 75% arvioi toimivansa näin enenevässä määrin ja 25% hyvin paljon.
• Miten paljon olet huomannut antavasi ihan konkreettisesti palautetta työntekijälle ja/tai kollegoille yrittämisestä, edistymisestä ja onnistumisesta? Vastaajista 55% arvioi toimivansa näin enenevässä määrin ja 40% hyvin paljon tai erittäin paljon.
• Miten paljon huomioit ja annat palautetta kollegoillesi ja/tai työntekijöillesi kun huomaat, että he osoittavat sitkeyttä oppimisessaan ja näkevät vaivaa työssä tarvitsemiensa tietojen ja taitojen hankkimiseksi? Vastaajista 70% arvioi toimivansa näin enenevässä määrin ja 30% hyvin paljon.
• Miten yleensä itse suhtaudut ongelmaan/ongelmiin työyhteisössäsi? Vastaajista 85% arvioi hyödyntävänsä sekä kausaalista että ratkaisukeskeistä logiikkaa ongelman ratkaisussa, ja 15% kausaalista logiikkaa.
• Annatko mieluummin kollegalle ja/tai työntekijällesi valmiin ratkaisuehdotuksen vai aloitatko yhteisen keskustelun mahdollisesta ratkaisusta? Vastaajista 65% aloittaa keskustelun ongelman ratkaisemiseksi ja 5% antaa valmiin vastauksen.
• Miten paljon havaitset ja tutkit, eli käytät myönteisiä poikkeuksia ongelmanratkaisun yhteydessä? Vastaajista 765% arvioi toimivansa näin enenevässä määrin ja 15% hyvin paljon.
• Luotko mahdollisuuksia tai tilaisuuksia siihen, että työntekijäsi tai kollegasi uskaltaa lähteä nopeasti kokeilemaan erilaisia ratkaisuja ongelman ratkaisemiseksi? Vastaajista 45% arvioi toimivansa näin enenevässä määrin ja 50% hyvin paljon.

Vastaajat arvioivat myös valmennuksen hyödyllisyyttä asteikolla 0-10. Vastaajista 50% antoi arvon 8 ja 30% 9 tai 10. Tässä muutamia kommentteja valmennuksesta:

”Minä kovasti tykkäsin koulutuksesta ja ajattelumallista ja itselle soveltuva tapa ottaa asioita käyttöön. Kivaa se, että ei kaivella syyllisiä, vaan katsellaan eri kulmaista.”

”Pidin kovasti ja toivon, että kaupunki järjestää näitä lisää muillekin esimiehille. Hyvä olisi myös muille kuin esimiehille. Jo koulutuksen käyneelle kertauskurssit hyväksi, joten osallistuisin mielelläni sellaiselle, Vetäjä oli tosi hyvä ja osallistava, otti mukaan + ilmapiiri oli hyvä. Suosittelen.”

”Koulutus oli omalla kohdalla tarpeellinen ja pystyin hyödyntämään omassa työssä. Ajankohta sattui naulan kantaan organisaation tilanteessa, mutta olisi tarvittu koulutusta myös työntekijöille, siten muutosten läpi vieminen olisi ollut yksikössä tehokkaampaa. Koulutusta voisi tehostaa niin, että koulutussession pituus olisi 1 päivä. Sisältöön toivoisi enemmän psykologista näkökulmaa vielä lisää (ongelmallinen työyhteisö tässä tosiaan) esim. elementtejä, joilla työyhteisön hyvinvointia voitaisiin parantaa ja tarttua konkreettisesti esiintyneisiin ongelmiin ratkaisukeskeisyyden keinoin.”

”Ei kun eteenpäin vain ja koulutus oli ehdottomasti hyvä. Ja todella hyvä kouluttaja.”

”Olen erittäin tyytyväinen ja iloinen, että pääsin koulutukseen. Sain lisäksi olla vielä ”lisäryhmässä”, joka koulutuksen aikana kokoontui useamman kerran ja lisäksi työtiimistä jokainen pääsi osallistumaan varsinaiseen koulutukseen. Näin helpottui paljon asioiden implementointiin työyhteisössä. Ratkaisukeskeisyys ulottuu lähes joka elämän alueelle ja on siksi todella hyödyllinen! Paljon opettelemista on tullut, joka varmaan kestää vuosia. Kouluttajalle kiitokset, osasi hienosti tuoda asiat esille ja asioiden läpi käyminen oli hienosti toteutettu.”

”Kouluttaja oli todella hyvä ja tyyli oli sellainen, että pysyi hereillä. Koko koulutus oli hyvin toteutettu. Pysyi hereillä. Hyvä tyyppi!”

”Kouluttaja oli loistava persoona, joka osasi ottaa ihmiset mukaan. Osasi kuvata asioita ymmärrettävällä tavalla ja keskustelu oli avointa. Lähestymistapa ja materiaalit olivat hyviä, arvostin akateemista taustaa ja tutkimustietoa, jota oli mukana koulutussisällöissä. Olisi hyvä päästä ”kertauskurssille”! Näin nähtäisiin, miten opit ovat pidemmällä aikavälillä jääneet elämään ja osaksi toimintatapoja.”

”Pidin koulutuksesta oikein paljon. Olisi ollut hyvä, että olisimme saaneet koulutuksen vain oman alamme porukalle, jolloin oman työyhteisön ongelmiin olisi pystynyt keskittymään paremmin. Toivomme kertauskurssia, joka olisi ammattiryhmittäin toteutettu. Paljon olemme tykänneet ja miten mukava lähestymistapa Artulla oli. Terveisiä ja kiitos hyvin pidetystä koulutuksesta. Lisää herättelyä tarvitaan :)”

”Antoisa koulutus ja meidän jälkeemme odotimme kovasti uutta koulutussessiota, että kaikki pääsisivät osallistumaan ja työyhteisössä päästäisiin yhdessä kokeilemaan toimintamalleja.”

”Tämä on ollut todella hyvä koulutus ja se on muuttanut työyhteisömme ajatusmaailmaa niin, että ongelmista on lähdetty hakemaan ratkaisua positiivisen ajattelun kautta yhä enemmän.”

”Koulutus oli ajatuksia herättävä kokonaisuus ja kun pääsi kouluttajan ja kollegoiden kanssa prosessoimaan oman yrityksen asioita eteenpäin. Heinoa oli vuorovaikutteisuus, sekä keskustelua herättävä ote, eikä tehty asioita liian valmiiksi, vaan oivaltamaan ohjaava ote.”

 

Arttu Puhakka. Kirjoittaja toimii ratkaisukeskeisenä valmentajana Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducatessa.

Marika Tuupainen. Kirjoittaja toimii suunnittelijana Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducatessa. Marika laati ja toteutti edellä esitellyn vaikuttavuuskyselyn.

SF-Growth – tuottavuutta ja hyvinvointia toimintajärjestelmällä -hankkeen toteutti Itä-Suomen yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate ja sitä rahoittivat mm. Euroopan sosiaalirahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus.

Tukeeko työpaikkasi kulttuuri ongelma- vai ratkaisukeskeisyyttä?

Toiminta- ja laatujärjestelmät suunnitellaan lisäämään yrityksen tai organisaation tuotteiden ja palveluiden laatua, tyydyttämään asiakkaiden tarpeita ja parantamaan prosessien tehokkuutta. Toimintajärjestelmä ohjaa toimintaa ja työn tekemistä työyhteisössä, kuvastaa asioita joita pidetään tärkeinä ja ohjaa käsityksiä kuinka työyhteisössä pitää toimia. Näin toimintajärjestelmä ja toimintatavat osaltaan vaikuttavat millaiseksi organisaatiokulttuuri muodostuu.

Sitran artikkelissa todetaan: ”Yksi Suomen suurista haasteista on tuottavuuden lisäämisen haaste… Nyt on satsattava organisaatiokulttuurin kehittämiseen entistä avoimempaan, osallistavampaan ja ihmistä arvostavampaan suuntaan.” Keskeinen kysymys on, kuinka toimintajärjestelmä kannattaa rakentaa, jotta se ruokkii avoimempaa, osallistavampaa ja ihmistä arvostavampaa organisaatiokulttuuria sekä siten tuottavuutta?

Tuon kysymyksen äärellä olemme olleet SF-Growth -hankkeessa, jossa on kehitetty ratkaisu- ja oppimiskeskeistä viitekehystä organisaatioiden toiminnalle, toimintaohjeille ja toimintajärjestelmille. Ratkaisu- ja oppimiskeskeisyyden tunnusmerkit sisältävät Sitran artikkelissa mainitut avoimuuden, osallistamisen ja arvostamisen. Tältä pohjatalta olemme tehneet 34 erilaista ratkaisukeskeisyyden arviointia. Käytännössä tämä on tarkoittanut toimintatapojen ja toimintaohjeiden tarkastelua – sisältävätkö ne ratkaisu- ja oppimiskeskeisyyttä vahvistavia asioita. Osallistuneille organisaatoille annoimme arviomme ratkaisu- ja oppimiskeskeisyyden ”syvyydestä” sekä ehdotuksia, kuinka toimintaa, toimintatapoja ja toimintajärjestelmän osia voisi kehittää vielä enemmän ratkaisu- ja oppimiskeskeisyyttä tukeviksi. Tässä muutama esimerkki tarkastelun kohteina olleista toimintamalleista ja -ohjeista.

• aktiivinen tuki
• suorituksen johtaminen
• ryhmäkehityskeskustelu
• työpaikkakokous
• epäasiallisen käyttäytymisen ohje
• aktiivisen tuen toimintamalli (ml. puheeksi ottamisen malli, uuteen tehtävään siirtyminen, puheeksiottaminen – esimiehen opas)
• laatupalaveri
• viikko- ja työnjakopalaveri
• idealaatikko
• oppimiskeskustelu
• työhyvinvoinnin kehittämisohje
• tiimipalaverin ohje
• asiakastyytyväisyyskyselyn tuloksien käsitteleminen
• ratkaisukeskeinen palaute ja työyhteisön hyvinvointi
• toimintaohjeet henkilökunnan äkillisissä poissaoloissa
• työkierron suunnittelu
• asiakaspalautteiden käsitteleminen
• tiimityön kehittäminen
• vastaanottotoiminnan kehittäminen
• muutoksen läpivieminen
• sijaisten löytäminen
• työpuhelimen käytön ohjeistus
• perehdyttämisohje
• työpaikkakokouksen kehittäminen
• muutoksen toteuttaminen
• palautteen antaminen
• ristiriitatilanteen selvittäminen
• tiimin tavoitekeskustelu, henkilökohtainen tavoitekeskustelu
• haastavat tilanteet
• työntekijän siirto
• asiakkaan tekemän valituksen käsitteleminen

Arttu

Kirjoittaja toimii ratkaisukeskeisenä valmentajana Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducatessa. SF-Growth – tuottavuutta ja hyvinvointia toimintajärjestelmällä -hankkeen toteutti Itä-Suomen yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate ja sitä rahoittivat mm. Euroopan sosiaalirahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus.